- Pedicularis lapponica L. – lapinkuusio
- Pedicularis L. – kuusiot
- Orobanchaceae – näivekasvit (aikaisemmin Scrophulariaceae – naamakukkaiskasvit)
Lapinkuusio, Pedicularis lapponica, on monivuotinen, lehtiruusukkeeton, pysty ja tavallisesti noin 15-25 cm korkea ruoho ja puoliloinen. Juurakko on suikertava ja haarova, ja sen sivujuuriin kasvaa toisia kasvia loisivia imujuuria. Yksilöt ovat yksi- tai monivartisia. Varsi on haaraton, tanakka, punaruskea, alempaa liereä ja kalju sekä ylempää tylpän nelikulmainen ja vastakkaisilta sivuiltaan lyhytkarvainen.
Tyvilehdet ovat pystyt ja pitkäruotiset. Niiden ruoti on useimmiten noin 3-8 cm pitkä. Lehtilapa on suikeahko, pariosaisesti lehdykkäinen ja tavallisesti noin 2-5 cm pitkä sekä leveimmältä kohtaa noin 1-1,5 cm leveä. Sivulehdykät ovat soikeahkot tai puikeahkot, laidoiltaan hammasreunaisen liuskaiset ja noin 3-7 mm pitkät sekä noin 1-4 mm leveät. Varsilehdet ovat ruodilliset ja varrella kierteisesti tai toisinaan vastakkain. Ruoti on noin 0,3-1 cm pitkä. Lehtilapa on kapeanpuikea, suikea tai lähes tasasoukka ja laidoiltaan parihalkoinen – parijakoinen sekä yleensä noin 1-3 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 0,2-0,8 cm leveä. Lavan keskiranka on leveä, ja laitaliuskat ovat lähinnä puikeahkot sekä pienimpiä lehtiä lukuun ottamatta kauttaaltaan hampaiset. Liuskat ovat noin 1-3 mm pitkät ja noin 0,5-1,5 mm leveät. Kaikki lehdet ovat kaljut ja tummanvihreät tai vaihtelevasti punaruskeat – sinipunertavat.
Kukat ovat varren latvassa lyhyenä, tiiviinä kukintona, joka on usein noin 1-4 cm pitkä ja noin 3-3,5 cm leveä. Kukat ovat yhtenä tai muutamana kiehkurana, joissa kussakin on yleensä 5-6 kukkaa. Kukin kukka on oman tukilehtensä hangassa. Alemmat tukilehdet ovat ylimpien varsilehtien kaltaiset ja kokoiset. Ylemmät tukilehdet ovat lähinnä suikeat tai kapeanpuikeat, ehytlaitaiset tai vain kärjestään hampaiset ja noin 4-7 mm pitkät sekä noin 1-2 mm leveät. Kukkaperä on 1-2 mm pitkä ja tiheästi hyvin lyhytkarvainen. Verhiö on sivusuunnassa litteähkö, 2-huulinen ja tavallisesti noin 5-6 mm pitkä sekä noin 2,5-3,5 mm leveä. Ylähuulessa on 2 kolmiomaista ja noin 1 mm pitkää hammasta. Alahuuli on hampaaton, ylähuulta lyhyempi, ja se kiertää teriötä alalaitaa kohti lyheten. Verhiö on kalju ja punaruskea tai osittain vihreä.
Teriö on sivulle suuntautunut, yhdislehtinen, kalpeankeltainen tai kellanvalkoinen ja suoratorvinen. Se on päästään 2-huulinen ja noin 12-15 mm pitkä. Kukka on lähinnä ruusuntuoksuinen. Teriön ylähuulta kuvataan eri lähteissä kypärämäiseksi, sirppimäiseksi tai venemäiseksi. Se on alkuosaltaan suora, kärkipäästään jyrkästi alaspäiseksi ja hampaattomaksi nokaksi kaartuva sekä sivuilta litteä. Pituutta sillä on nokkaosakin huomioiden noin 7-9 mm. Alahuuli on alaspäin ja vielä sivullekin taipunut. Se on noin 5-7 mm pitkä, usein pituuttaan leveämpi ja päästään 3-liuskainen. Liuskat ovat selvät ja noin 2-3 mm pitkät tai toisinaan ne ovat vain matalia, pyöreähköjä ulkonemia.
Heteitä on 4, ja ne ovat kahtena eripituisena parina. Palhot ovat kiinnittyneet nielun alapuolelle torveen. Kaljut ponnet jäävät täysin ylähuulen sisään. Emiö on 2-lehtinen, kehänpäällinen ja 1-vartaloinen. Vartalo ja sen kärjessä oleva nuppimainen luotti ulkonevat selvästi ylähuulesta. Hedelmä on lähinnä pitkulaisen munamainen mutta teräväkärkinen ja kypsänä ruskea kota, joka on yleensä noin 13-15 mm pitkä ja noin 6-8 mm leveä. Kota avautuu kärjestään lippamaisesti. Siemeniä on runsaasti, ja ne ovat soikeahkot, sileät, ruskeat ja noin 2-3 mm pitkät. Normaali kukinta-aika on heinä-elokuu.
Lapinkuusio on Suomessa alkuperäinen pohjoinen kasvi, jonka eteläraja kulkee Perä-Pohjanmaan ja Koillismaan eliömaakuntien pohjoisosissa. Laji on yleinen Enontekiön Lapin ja Inarin lapin eliömaakunnissa, selvästi harvinaisempi Kittilän Lapin ja Sompion Lapin eliömaakunnissa sekä hyvin harvinainen Perä-Pohjanmaan ja Koillismaan eliömaakunnissa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä alapaljakan tunturikankaat ja -niityt, tunturikoivikot, jokirannat ja puronvarret sekä alempana karut kangasmetsät. Muissa Pohjoismaissa lapinkuusio kasvaa Ruotsissa ja Norjassa.
Lapinkuusio tarvitsee puoliloisena lisäenergiaa kasvuunsa muilta lajeilta. Mieluiten se ujuttaa imujuurensa vaivaiskoivun, Betula nana ja (kangas)mustikan, Vaccinium myrtillus, juuristoon. Niinpä nämä lajit ovat yleensä runsaasti edustettuina sen kasvuympäristössä. Todennäköisesti tuntureiden varpukankailla lapinkuusion imujuuret eivät tee eroa mustikan ja (taiga)juolukan, V. uliginosum, juuristojen välillä. Tunturikasvien kukat harvemmin tuoksuvat. Lapinkuusio tekee tästä poikkeuksen levittäessään ympärilleen vienoa ruusuntuoksua, vaikka tiivis kukintokokonaisuus jo sinällään riittänee kiinnittämään hyönteisten huomiota. Valtaosa hyönteisten huomiosta on kuitenkin turhaa, sillä teriön ahdas ja hankala suuaukko estää pääsyn meden äärelle. Lisäksi sivuun kääntyvä alahuuli ei tarjoa laskeutumisalustaa perusteellisemmalle sisään pyrkimiselle. Pölytykseen ja meden noutamiseen kykenevät vain voimakkaat kimalaiset, jotka kiinnittyvät alahuuleen ja työntyvät sitten väkisin ahtaaseen nieluun. Samalla ylähuulesta uloskaartuva emin vartalo luotteineen vastaanottaa niska- ja selkäkarvoista toisista kukista tulevaa siitepölyä. Sisääntunkemisen myötä karvat kampaavat uutta siitepölyä mukaansa ylähuulen sisäpuolella olevista heteistä. Vaikka kukkien pölytys yleensä onnistuukin hyvin, lapinkuusiota vaivaavat siemenloiset, jotka pahimpina vuosina voivat syödä koko kehittyvän sadon. Usein tehokkaimmaksi levittäytymistavaksi jääkin yhä laajemmalle suikertava juuristo.
Suomessa kasvaa alkuperäisinä lajeina myös kolme muuta kuusiolajia. Niistä yleisin ja laaja-alaisin on luhtakuusio, P. palustris, kolmine alalajeineen (kesäluhtakuusio, subsp. palustris, syysluhtakuusio, subsp. opsiantha ja pohjanluhtakuusio, subsp. borealis). Laaja-alainen mutta vain Pohjois-Suomessa yleisempi on kaarlenvaltikka, P. sceptrum-carolinum. Harvinaisimpana ja vain Käsivarren Lapissa kasvaa karvakuusio, P. hirsuta. Suomen kaikki kuusiolajit poikkeavat selvästi toisistaan, eikä niitä sen vuoksi voi sekoittaa keskenään. Kaarlenvaltikka on noin 40-80 cm korkea, ja sillä on monilehtinen lehtiruusuke. Teriö on yläviisto, lähes lieriömäinen, sulkeutunut ja peräti noin 25-35 mm pitkä. Se on keltainen ja alahuulen laidasta punainen. Luhtakuusion kukat eivät ole tiiviinä latvaryhmänä, ja teriö on punainen. Ulkomuodoltaan eniten lapinkuusiota muistuttaa karvakuusio, mutta sen teriöt ovat ruusunpunaiset, ja latvaosa tiheästi pitkäkarvainen.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle lapinkuusion esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pedicularis lapponica – lapinkuusion kukat ovat ryhmittyneet kiehkuroiksi varsien kärkeen. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan luoteisen rinteen poikki kohti Saanajärveä vievän polun varsi, paljakkarinne, 620 m mpy, 6.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pedicularis lapponica – lapinkuusion kukintokiehkuroissa on yleensä viidestä kuuteen kukkaa lähes ratasmaisesti. Teriön ylähuulta kuvataan eri lähteissä kypärämäiseksi, sirppimäiseksi tai venemäiseksi. Se on alkuosaltaan suora, kärkipäästään jyrkästi alaspäiseksi ja hampaattomaksi nokaksi kaartuva sekä sivuilta litteä. Pituutta sillä on nokkaosakin huomioiden noin 7-9 mm. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan pitkä ja loivahko luoteisrinne, lounaislaita, huipulle nousevan polun varsi, paljakkarinne, 625 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pedicularis lapponica – lapinkuusion teriön alahuuli on alaspäin ja vielä sivullekin taipunut. Se on noin 5-7 mm pitkä, usein pituuttaan leveämpi ja päästään kolmiliuskainen. Liuskat ovat selvät tai toisinaan ne ovat vain matalia, pyöreähköjä ulkonemia, kuten kuvassa. Pölyttämättömässä kukassa vartalo ja sen kärjessä oleva nuppimainen luotti ulkonevat selvästi ylähuulesta. Mettä hakemaan saapuvat kimalaiset kiinnittyvät alahuuleen ja työntyvät sitten väkisin ahtaaseen nieluun. Pölytyksen ja medenluovutuksen lisäksi raju vierailu usein ränsistää tai rikkoo teriötä. Vasemmalla näkyvässä kukassa emin vartalo ja yksi keltaponsinen hedekin ovat repsahtaneet alas ylähuulen otteesta. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan pitkä ja loivahko luoteisrinne, lounaislaita, paljakkarinne lähellä pahtaseinämää, 750 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pedicularis lapponica – lapinkuusion kukkien alemmat tukilehdet ovat ylimpien varsilehtien kaltaiset ja kokoiset. Ylemmät tukilehdet ovat lähinnä suikeat tai kapeanpuikeat, ehytlaitaiset tai vain kärjestään hampaiset ja noin 4-7 mm pitkät sekä noin 1-2 mm leveät. Kukkaperä on 1-2 mm pitkä. Verhiö on sivusuunnassa litteähkö, kaksihuulinen ja tavallisesti noin 5-6 mm pitkä sekä noin 2,5-3,5 mm leveä. Ylähuulessa on kaksi kolmiomaista hammasta. Alahuuli on hampaaton, ylähuulta lyhyempi, ja se kiertää teriötä alalaitaa kohti lyheten. Verhiö on kalju ja punaruskea tai osittain vihreä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan pitkä ja loivahko luoteisrinne, lounaislaita, huipulle nousevan polun varsi, paljakkarinne, 625 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pedicularis lapponica – lapinkuusion tyvilehdet ovat pystyt ja pitkäruotiset. Niiden ruoti on useimmiten noin 3-8 cm pitkä. Lehtilapa on suikeahko, pariosaisesti lehdykkäinen ja tavallisesti noin 2-5 cm pitkä sekä leveimmältä kohtaa noin 1-1,5 cm leveä. Sivulehdykät ovat soikeahkot tai puikeahkot, laidoiltaan hammasreunaisen liuskaiset ja noin 3-7 mm pitkät sekä noin 1-4 mm leveät. 9.7.1990 EnL, Ropinsalmi, Muotkansuunsaari, Könkämäenon rantakoivikko ja -pajukko n. 2,8 km Ropinsalmen sillalta länteen, vastapäätä Ruotsin puolella olevaa Naimakkaa, 400 m mpy, 9.7.1990. Kuva näytteestä, copyright Hannu Kämäräinen.
Pedicularis lapponica – lapinkuusion varret ovat haarattomat, tanakat, punaruskeat, alempaa liereät ja kaljut sekä ylempää tylpän nelikulmaiset ja vastakkaisilta sivuiltaan lyhytkarvaiset. Varsilehdet ovat ruodilliset ja varrella kierteisesti tai toisinaan vastakkain. Ruoti on noin 0,3-1 cm pitkä. Lehtilapa on kapeanpuikea, suikea tai lähes tasasoukka ja laidoiltaan parihalkoinen – parijakoinen sekä yleensä noin 1-3 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 0,2-0,8 cm leveä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounaisrinne, ensimmäisen, matalan pahtaseinämän yläpuolinen tunturikoivikon ja paljakkarinteen raja retkeilykeskuksen kohdalla, luonnonsuojelualue, 635 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pedicularis lapponica – lapinkuusion varsilehtien lavan keskiranka on leveä, ja laitaliuskat ovat lähinnä puikeahkot sekä pienimpiä lehtiä lukuun ottamatta kauttaaltaan hampaiset. Liuskat ovat noin 1-3 mm pitkät ja noin 0,5-1,5 mm leveät. Kaikki lehdet ovat kaljut ja tummanvihreät tai vaihtelevasti punaruskeat – sinipunertavat. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounaisrinne, ensimmäisen, matalan pahtaseinämän yläpuolinen tunturikoivikon ja paljakkarinteen raja retkeilykeskuksen kohdalla, luonnonsuojelualue, 635 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pedicularis lapponica – lapinkuusio on Suomessa alkuperäinen pohjoinen kasvi, jonka eteläraja kulkee Perä-Pohjanmaan ja Koillismaan eliömaakuntien pohjoisosissa. Laji on yleinen Enontekiön Lapin ja Inarin lapin eliömaakunnissa, selvästi harvinaisempi Kittilän Lapin ja Sompion Lapin eliömaakunnissa sekä hyvin harvinainen Perä-Pohjanmaan ja Koillismaan eliömaakunnissa. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan pitkä ja loivahko luoteisrinne, lounaislaita, huipulle nousevan polun varsi, paljakkarinne, 625 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pedicularis lapponica – lapinkuusion kasvupaikkoina ovat lähinnä alapaljakan tunturikankaat ja -niityt, tunturikoivikot, jokirannat ja puronvarret sekä alempana karut kangasmetsät. Vaikka kukkien pölytys yleensä onnistuukin hyvin, lajia vaivaavat siemenloiset, jotka pahimpina vuosina voivat syödä koko kehittyvän sadon. Usein tehokkaimmaksi levittäytymistavaksi jääkin yhä laajemmalle suikertava juuristo. Kuvassa (tunturi)kurjenkanervan, Phyllodoce caerulea, ja (taiga)juolukan, Vaccinium uliginosum, keskellä kasvavat varretkin lienevät samaa, kasvullisesti laajentunutta yksilöä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounaisrinne, ensimmäisen, matalan pahtaseinämän yläpuolinen tunturikoivikon ja paljakkarinteen raja retkeilykeskuksen kohdalla, luonnonsuojelualue, 635 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 