Silene tatarica – tataarikohokki

  • Silene tatarica (L.) Pers. – tataarikohokki
  • Silene L. – kohokit
  • Caryophyllaceae – kohokkikasvit

Tataarikohokki, Silene tatarica, on monivuotinen, tavallisesti noin 30-50 cm korkea, monivartinen ja pysty ruoho. Sen juurakko on vahvahko ja yläpäästään haarova. Haarat muuntuvat osittain puutuneiksi, koheneviksi tai maan alla suikertaviksi vanhoiksi varsiksi, joiden jatkeena uudet varret versovat. Aluslehdet ovat melko pieniä, kapean vastapuikeita ja varhain lakastuvia. Varret ovat liereät, jäykät ja tavallisesti kukinto-osan alapuolelta haarattomat. Ne ovat ainakin alaosastaan yleensä tummansinipunaiset ja harvaan tai tiheästi vaaleahapsikarvaiset (n. 0,5-1,5 mm). Ylempää varret ovat vihreät tai sinipunaiset ja ainakin kukinto-osasta kaljut tai kaljuhkot. Vastakkaisia, ruodittomia, tummanvihreitä tai toisinaan sinipunaisia varsilehtipareja on kukinto-osan alapuolella tavallisesti 6-10. Lehdet ovat kapean vastapuikeita tai suikeita ja ylempänä tasasoukkia, teräväkärkisiä ja usein tyviosastaan karvareunaisia. Karvat ovat varsikarvojen kaltaisia. Mitoiltaan lehdet ovat tavallisesti noin 2-5 cm pitkiä ja leveimmältä kohtaa 2-7 mm leveitä.

Kukinto-osa on tavallisesti noin 10-20 cm pitkä, kapea ja usein toispuolinen. Kukintohaarat ovat yleensä pareittain ja niitä on kukintorangalla alekkain noin 5-10. Kukat ovat yksittäin tai noin 2-3 kukan ryhminä haarojen kärjissä ja ovat sivulle suuntautuneita. Teriön leveys on noin 10-15 mm. Kukintohaarat ja kukat ovat tukilehdellisiä. Tukilehdet ovat kapean tasasoukkia ja vihreitä tai sinipunaisia sekä noin 5-15 mm pitkiä. Kukkaperät ovat tavallisesti noin 10-15 mm pitkiä ja ohuita sekä ainakin toisinaan hapsikarvaisia. Kukat ovat kaksineuvoisia. Verhiö on yhdislehtinen, kapean kellomainen ja typäkkätyvinen. Se on kärkihampaineen noin 10-13 mm pitkä ja 2,5-3,5 mm leveä. Kärkihampaita on 5 ja ne ovat leveähkön kolmiomaiset, kalvolaitaiset ja noin 1-2 mm pitkät. Verhiö on vihreä tai eriasteisesti sinipunertava. Pitkittäisiä suonia on 10, mutta ne eivät ole aina kovin selvästi erotettavissa.

Valkoisia, kermanvalkoisia tai vihertävänvalkoisia terälehtiä on 5 ja ne ovat 18-22 mm pitkiä ja päästään syvään ja leveästi kaksijakoisia. Sivulle taittuva kärkiosa on noin 4-6 mm pitkä ja sen liuskat ovat tasasoukkia ja noin 1 mm leveitä. Lisäteriö puuttuu. Heteitä on 10 ja emin vartaloita ja luotteja 3. Heteet ja emit ulkonevat kukasta voimakkaasti. Hedelmä on pysty, lieriömäinen, kellertävä tai kellanvihreä kota, jonka pituus on noin 8-10 mm ja leveys 4 mm. Kota on hieman verhiötä pitempi ja avautuu päästään 5-liuskaisesti. Siemenet ovat munuaismaisia, nystermäisiä ja tummanruskeita sekä läpimitaltaan noin 0,8-1,3 mm. Normaali kukinta-aika on heinä-elokuu.

Tataarikohokki on alkuperäinen, harvinainen laji Perä-Pohjanmaan, Koillismaan ja Sompion Lapin eliömaakunnissa. Lisäksi sitä on tavattu harvinaisena, vakiintuneena tai vakiintumattomana tulokkaana Uudenmaan, Etelä-Hämeen, Kainuun ja Oulun Pohjanmaan eliömaakunnista. Luontaisina kasvupaikkoina ovat lähinnä kevättulvien ansiosta riittävän avoimina pysyvät, hiekkaiset ja soraiset jokitörmät, -särkät ja -rannat erityisesti Oulankajoen sekä Kemijoen ja sen latvahaarojen varsilla. Laji on levinnyt myös muille avoimille, karuille kasvupaikoille, kuten hiekkakentille sekä tien- ja radanvarsille. Eteläisimmässä Suomessa, kaukana alkuperäisiltä kasvupaikoiltaan kasvavat tataarikohokit ovat todennäköisesti liikenteen mukanaan tuomia tulokkaita Itä-Euroopasta. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa laji on todettu silmälläpidettäväksi (NT). Luokkaan joutumiseen on vaikuttanut erityisesti yksilömäärien merkittävä väheneminen. Suurimpana uhkatekijänä on vesirakentaminen ja tulevaisuudessa myös ilmastonmuutos. Muissa Pohjoismaissa tataarikohokkia esiintyy harvinaisena alkuperäisenä pohjoisimmassa Norjassa, Itä-Finnmarkissa. Lisäksi sitä on tavattu harvinaisena tulokkaan muutamin paikoin Ruotsissa. Ruotsissa.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle tataarikohokin esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase Projekt).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Silene tatarica - tataarikohokin luontainen kasvuympäristö löytyy pohjoisten jokien, erityisesti Oulankajoen ja Kemijoen avoimina pysyviltä rannoilta. Taustalla punertaa tenonajuruoho, Thymus serpyllum subsp. tanaënsis. Ks, Kuusamo, Kitkanniemi, Oulanka joen ja Jäkälämutkanlammen välinen Jäkäläniemi, joen laaja rantahiekka-alue, 14.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Silene tatarica – tataarikohokin luontainen kasvuympäristö löytyy pohjoisten jokien, erityisesti Oulankajoen ja Kemijoen avoimina pysyviltä rannoilta. Taustalla punertaa tenonajuruoho, Thymus serpyllum subsp. tanaënsis. Ks, Kuusamo, Kitkanniemi, Oulanka joen ja Jäkälämutkanlammen välinen Jäkäläniemi, joen laaja rantahiekka-alue, 14.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Silene tatarica - tataarikohokin kukinto-osa on yleensä kaljuhko. Kukinta-ajankohta vaihtelee kesäsäiden mukaan, sillä heinäkuun puolivälissä 2015 se ei ole vielä alkanut, vaikka samaan aikaan esim. 2009 saman rannan kasvustot olivat jo täydessä kukassa. Ks, Kuusamo, Kitkanniemi, Oulanka joen ja Jäkälämutkanlammen välinen Jäkäläniemi, joen laaja rantahiekka-alue, 14.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Silene tatarica – tataarikohokin kukinto-osa on yleensä kaljuhko. Kukinta-ajankohta vaihtelee kesäsäiden mukaan, sillä heinäkuun puolivälissä 2015 se ei ole vielä alkanut, vaikka samaan aikaan esim. 2009 saman rannan kasvustot olivat jo täydessä kukassa. Ks, Kuusamo, Kitkanniemi, Oulanka joen ja Jäkälämutkanlammen välinen Jäkäläniemi, joen laaja rantahiekka-alue, 14.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Silene tatarica - tataarikohokki on saapunut eteläiseen Suomeen liikennetulokkaana ilmeisesti Itä-Euroopasta. Se on juurtunut ja vakiintunut mm. karuille, soraisille tien- ja radanvarsille. EH, Kouvola, Ruotsula, Koriansuoran ja radan eteläpuolella kulkeva Läntisen ratatien laide, 13.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.
Silene tatarica – tataarikohokki on saapunut eteläiseen Suomeen liikennetulokkaana ilmeisesti Itä-Euroopasta. Se on juurtunut ja vakiintunut mm. karuille, soraisille tien- ja radanvarsille. EH, Kouvola, Ruotsula, Koriansuoran ja radan eteläpuolella kulkeva Läntisen ratatien laide, 13.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.
Silene tatarica - tataarikohokin kukinto on kapea ja usein toispuolinen. Kukinnon haarat ovat pareittain ja kussakin haarassa on tavallisesti 1-3 kukkaa. EH, Kouvola, Ruotsula, Koriansuoran ja radan eteläpuolella kulkeva Läntisen ratatien laide, 13.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.
Silene tatarica – tataarikohokin kukinto on kapea ja usein toispuolinen. Kukinnon haarat ovat pareittain ja kussakin haarassa on tavallisesti 1-3 kukkaa. EH, Kouvola, Ruotsula, Koriansuoran ja radan eteläpuolella kulkeva Läntisen ratatien laide, 13.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.
Silene tatarica - tataarikohokin kukkaperät ovat yleensä 10-15 mm pitkiä ja toisinaan hapsikarvaisia, kuten kuvan yksilössä. Kukan verhiö on kapean kellomainen, vihertävä tai sinipunainen ja kärkihampaineen noin 10-13 mm pitkä. Sen 10 suonta eivät ole aina kovin selvästi erotettavissa. EH, Kouvola, Ruotsula, Koriansuoran ja radan eteläpuolella kulkeva Läntisen ratatien laide, 13.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.
Silene tatarica – tataarikohokin kukkaperät ovat yleensä 10-15 mm pitkiä ja toisinaan hapsikarvaisia, kuten kuvan yksilössä. Kukan verhiö on kapean kellomainen, vihertävä tai sinipunainen ja kärkihampaineen noin 10-13 mm pitkä. Sen 10 suonta eivät ole aina kovin selvästi erotettavissa. EH, Kouvola, Ruotsula, Koriansuoran ja radan eteläpuolella kulkeva Läntisen ratatien laide, 13.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.
Silene tatarica - tataarikohokin kukat ovat kaksineuvoisia. Itsepölytyksen estämiseksi heteet kehittyvät yleensä ensin ja vasta kun ne ovat kuihtuneet, kuten kuvassa, emin luotit kasvavat esiin. EH, Kouvola, Ruotsula, Koriansuoran ja radan eteläpuolella kulkeva Läntisen ratatien laide, 13.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.
Silene tatarica – tataarikohokin kukat ovat kaksineuvoisia. Itsepölytyksen estämiseksi heteet kehittyvät yleensä ensin ja vasta kun ne ovat kuihtuneet, kuten kuvassa, emin luotit kasvavat esiin. EH, Kouvola, Ruotsula, Koriansuoran ja radan eteläpuolella kulkeva Läntisen ratatien laide, 13.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.
Silene tatarica - tataarikohokin teriöt ovat tavallisesti noin 10-15 mm läpimitaltaan. Terälehdet ovat valkoisia, kellan- tai vihertävänvalkoisia ja 18-22 mm pitkiä. Niiden sivulle kääntynyt kärkiosa on noin 4-6 mm pitkä ja syvään kaksijakoinen. EH, Kouvola, Ruotsula, Koriansuoran ja radan eteläpuolella kulkeva Läntisen ratatien laide, 13.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.
Silene tatarica – tataarikohokin teriöt ovat tavallisesti noin 10-15 mm läpimitaltaan. Terälehdet ovat valkoisia, kellan- tai vihertävänvalkoisia ja 18-22 mm pitkiä. Niiden sivulle kääntynyt kärkiosa on noin 4-6 mm pitkä ja syvään kaksijakoinen. EH, Kouvola, Ruotsula, Koriansuoran ja radan eteläpuolella kulkeva Läntisen ratatien laide, 13.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.
Silene tatarica - tataarikohokin kukassa on kymmenen hedettä, jotka tässä ovat jo lakastuneena kääntyneet alas ja lähes kaikki menettäneet pontensa. Emin voimakkaasti ulkonevia luotteja on kolme. EH, Kouvola, Ruotsula, Koriansuoran ja radan eteläpuolella kulkeva Läntisen ratatien laide, 13.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.
Silene tatarica – tataarikohokin kukassa on kymmenen hedettä, jotka tässä ovat jo lakastuneena kääntyneet alas ja lähes kaikki menettäneet pontensa. Emin voimakkaasti ulkonevia luotteja on kolme. EH, Kouvola, Ruotsula, Koriansuoran ja radan eteläpuolella kulkeva Läntisen ratatien laide, 13.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.
Silene tatarica - tataarikohokin kodat ovat pystyjä, lieriömäisiä ja noin 8-10 mm pitkiä. Ne ovat jonkin verran verhiöitä pitempiä ja verhiöiden lakastuessa ja ränsistyessä paljastavat pintaansa yhä enemmän. EH, Kouvola, Ruotsula, Koriansuoran ja radan eteläpuolella kulkeva Läntisen ratatien laide, 13.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.
Silene tatarica – tataarikohokin kodat ovat pystyjä, lieriömäisiä ja noin 8-10 mm pitkiä. Ne ovat jonkin verran verhiöitä pitempiä ja verhiöiden lakastuessa ja ränsistyessä paljastavat pintaansa yhä enemmän. EH, Kouvola, Ruotsula, Koriansuoran ja radan eteläpuolella kulkeva Läntisen ratatien laide, 13.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.
Silene tatarica - tataarikohokki on monivartinen ja sen varret ovat erityisesti alaosastaan tiheälehtisiä, hapsikarvaisia ja yleensä sinipunaisia. Varsilehdet ovat tummanvihreitä, ruodittomia, alempana kapean vastapuikeita tai suikeita ja ylempänä lähes tai aivan tasasoukan kapeita. Niillä on pituutta noin 2-5 cm ja leveyttä noin 2-7 mm. EH, Kouvola, Ruotsula, Koriansuoran ja radan eteläpuolella kulkeva Läntisen ratatien laide, 13.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.
Silene tatarica – tataarikohokki on monivartinen ja sen varret ovat erityisesti alaosastaan tiheälehtisiä, hapsikarvaisia ja yleensä sinipunaisia. Varsilehdet ovat tummanvihreitä, ruodittomia, alempana kapean vastapuikeita tai suikeita ja ylempänä lähes tai aivan tasasoukan kapeita. Niillä on pituutta noin 2-5 cm ja leveyttä noin 2-7 mm. EH, Kouvola, Ruotsula, Koriansuoran ja radan eteläpuolella kulkeva Läntisen ratatien laide, 13.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.
Silene tatarica - tataarikohokin varsien hapsikarvat ovat vaaleita ja yltävät yleensä myös lehtien tyviosan reunoihin. EH, Kouvola, Ruotsula, Koriansuoran ja radan eteläpuolella kulkeva Läntisen ratatien laide, 13.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.
Silene tatarica – tataarikohokin varsien hapsikarvat ovat vaaleita ja yltävät yleensä myös lehtien tyviosan reunoihin. EH, Kouvola, Ruotsula, Koriansuoran ja radan eteläpuolella kulkeva Läntisen ratatien laide, 13.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto