- Silene uniflora Roth – merikohokki
- Silene L. – kohokit
- Caryophyllaceae – kohokkikasvit
Merikohokki, Silene uniflora, on monivuotinen, tavallisesti noin 10-30 cm korkea ja tyvestään puutunut ruoho, joka on alaosastaan rento tai koheneva. Se on monivartinen, tyvestään haarova ja sinivihreä sekä kalju. Juurakko haaroo yläpäästään synnyttäen kasvustolaikkuja. Aluslehdet ovat ruodillisia ja lähinnä kapeansoikeita. Kukintovarsien tyveltä ne ovat jo lakastuneet. Varret ovat liereät, melko jäykät ja tyvihaarojen yläpuolelta useimmiten kukintoon saakka haarattomat. Vastakkaisia, ruodittomia varsilehtipareja on yleensä 6-9. Niistä alimmat ovat hyvin lyhytnivelvälisiä ja kukintavaiheessa jo kuihtuneita. Lehtiparien tyvelle voi kasvaa lyhytversona myös toinen, pienempi lehtipari. Varsilehdet ovat paksuhkoja, yleensä suikeita ja teräväkärkisiä sekä ehytlaitaisia. Ne ovat tavallisesti noin 1-4 cm pitkiä ja leveimmältä kohtaa vain noin 0,2-0,7 cm leveitä.
Kukat ovat jokseenkin pystyjä ja useimmiten kaksineuvoisia. Toisinaan niiden seassa esiintyy myös emikukkia, joissa heteet jäävät surkastuneiksi. Kukat ovat varsien kärjessä yksittäin tai tieteellisestä lajinimestä huolimatta 2-3 tai harvoin 4-5 kukan viuhkoina. Teriön leveys on yleensä noin 20-30 mm. Kukkaperä on tavallisesti noin 1,5-4 cm pitkä. Kukkien tukilehdet ovat varsilehtien kaltaisena, vihreänä tai punertavana parina. Verhiö on yhdislehtinen, kellomainen tai pullean pyöreämuotoinen ja pyöreätyvinen. Se on kärkihampaineen yleensä noin 15-20 mm pitkä ja noin 10-14 mm leveä. Kärkihampaita on 5 ja ne ovat kolmiomaiset sekä noin 3-4 mm pitkät. Verhiön pohjaväri on yleensä punertava tai vihertävä. Pitkittäisiä pääsuonia on tavallisesti 20, joista joka toinen suoni on heikommin erottuva. Lisäksi verhiö on tiheään verkkosuoninen. Suonitus on muuta väritystä tummempi.
Valkoisia terälehtiä on 5 ja ne ovat yleensä noin 20-30 mm pitkiä ja päästään syvään kaksihalkoisia. Sivulle taittuva kärkiosa on tavallisesti noin 8-10 mm pitkä ja sen liuskat ovat noin 3-8 mm leveät sekä epätasaisesti nirha- tai nyhälaitaiset. Terälehden kärkiosan tyvellä oleva lisäteriö on yleensä noin 2-3 mm pitkä eikä useinkaan helposti erotu muusta terälehdestä. Heteitä on 10 ja niiden palhot ovat punertavat sekä noin 1,8-2 mm pitkät ponnet aluksi hyvin tummat. Emin vartaloita ja valkoisia, lyhytkarvaisia ja yleensä koukkupäisiä luotteja on 3. Hedelmä on leveän munanmuotoinen, kellanvihreä tai -ruskea kota, joka on yleensä noin 7-10 mm pitkä ja noin 5-7 mm paksu. Se jää kokonaan verhiön sisälle. Kota avautuu 5- tai 10-hampaisesti. Siemenet ovat pyöreähköjä tai munuaismaisia, nystermäisiä ja lopulta lähes mustia sekä läpimitaltaan noin 1,5 mm. Normaali kukinta-aika on heinä-elokuu.
Merikohokki on alkuperäinen Suomessa ja sitä tavataan harvinaisena tai yleisehkönä Ahvenanmaalla ja Pohjanlahden rannikolla Varsinais-Suomen eliömaakunnasta Perä-Pohjanmaan eliömaakuntaan saakka. Yleisin se on Etelä-, Keski- ja Oulun Pohjanmaan eliömaakunnissa. Kasvupaikkoina ovat hiekkaiset, soraiset ja kivikkoiset merenrannat ja rantakallioiden raot. Muissa Pohjoismaissa merikohokkia esiintyy Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa.
Ruotsin Öölannissa ja Gotlannissa kasvaa merikohokin alalaji, alvarimerikohokki, subsp. petraea. Se on kaikin puolin tässä esiteltyä merikohokin nimialalajia pienempi. Lehdet ovat tavallisesti vain noin 5-15 mm pitkät ja noin 1-5 mm leveät. Verhiö on yleensä noin 10-13 mm pitkä ja noin 5-10 mm leveä. Terälehtien kärkiosa on useimmiten noin 5-7 mm pitkä ja sen kärkiliuskat ovat noin 1-4 mm leveät. Alvarimerikohokki kasvaa nimensä mukaisesti kalkkikivipohjaisilla alvarialueilla.
Merikohokki on läheinen laji nurmikohokille, Silene vulgaris, ja sitä on toisinaan aikaisemmin pidetty myös tämän alalajina. Ahonurmikohokki, var. vulgaris, ei ole nimensäkään mukaan merenrantakasvi. Se on tavallisesti noin 40-80 cm korkea ja jopa 50-kukkainen. Nurmikohokilla on myös merenrantamuunnos, suomenlahdennurmikohokki, var. littoralis. Sen esiintymisalue rajoittuu nimensä mukaisesti vain Suomenlahden rannikon merenrannoille. Varsinais-Suomen rannikolla sen ja merikohokin elinalueet kohtaavat. Suomenlahdennurmikohokki on keskimäärin kookkaampi ja pystyvartisempi. Varsissa on kukkia tavallisesti 3-15 ja ne ovat merikohokin kukkia pienempiä. Verhiö on kärkihampaineen noin 10-15 mm pitkä. Terälehden sivulle taittuva kärkiosa on noin 6-7 mm pitkä. Lisäksi kukkien ylimmät tukilehdet ovat kalvomaiset.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle suomenlahdennurmikohokin esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Silene uniflora – merikohokki on monivuotinen ja monivartinen sekä tavallisesti noin 10-30 cm korkea. Se kasvaa merenrannoilla harvinaisena tai yleisehkönä Ahvenanmaalla ja Pohjanlahden rannikolla Varsinais-Suomen eliömaakunnasta Perä-Pohjanmaan eliömaakuntaan saakka. Kuvassa seuralaislajina on mm. suola-arho, Honckenya peploides. OP, Ii, Taipale, Merihelmi, merenrannalla olevan leirintäalueen hiekkaranta, 21.7.2023. Koko kuvasarja on samalta kasvupaikalta. Copyright Hannu Kämäräinen.
Silene uniflora – merikohokin juurakko haaroo yläpäästään synnyttäen kasvustolaikkuja. Varret ovat alaosastaan rennot tai kohenevat ja tyvihaarojen yläpuolelta useimmiten kukintoon saakka haarattomat. 21.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Silene uniflora – merikohokin kukat ovat jokseenkin pystyjä ja varsien kärjessä yksittäin tai kahdesta kolmeen kukan, harvoin neljän tai viiden kukan viuhkoina. Kukkaperä on tavallisesti noin 1,5-4 cm pitkä. Kukkien tukilehdet ovat varsilehtien kaltaisena, vihreänä tai punertavana parina. 21.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Silene uniflora – merikohokin kukan verhiö on yhdislehtinen, kellomainen tai pullean pyöreämuotoinen ja pyöreätyvinen. Se on kärkihampaineen yleensä noin 15-20 mm pitkä ja noin 10-14 mm leveä. Kärkihampaita on viisi ja ne ovat kolmiomaiset sekä noin 3-4 mm pitkät. Verhiön pohjaväri on yleensä punertava tai vihertävä. Pitkittäisiä pääsuonia on yleensä 20. Lisäksi verhiö on tiheään verkkosuoninen. 21.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Silene uniflora – merikohokin kukassa on kymmenen hedettä. Niiden palhot ovat punertavat ja noin 1,8-2 mm pitkät ponnet aluksi hyvin tummat. Kuvan kukassa emin luotit odottavat vielä vuoroaan. 21.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Silene uniflora – merikohokin valkoisen teriön leveys on yleensä noin 20-30 mm. Viiden terälehden sivulle taittuva kärkiosa on päästään syvään kaksihalkoinen ja tavallisesti noin 8-10 mm pitkä. Sen liuskat ovat noin 3-8 mm leveät ja epätasaisesti nirha- tai nyhälaitaiset. 21.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Silene uniflora – merikohokin kota on leveän munanmuotoinen ja kellanvihreä tai -ruskea. Se on yleensä noin 7-10 mm pitkä ja noin 5-7 mm paksu sekä avautuu viisi- tai kymmenhampaisesti. Verhiö on avattu kuvausta varten. 21.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Silene uniflora – merikohokin varsissa on vastakkaisia, ruodittomia varsilehtipareja yleensä kuudesta yhdeksään. Niistä alimmat ovat hyvin lyhytnivelvälisiä ja kukintavaiheessa jo kuihtuneita. Myös ruodilliset aluslehdet kuihtuvat kukintaan mennessä. 21.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Silene uniflora – merikohokin varret ovat liereät ja melko jäykät. Varsilehdet ovat paksuhkoja, yleensä suikeita ja teräväkärkisiä. Ne ovat tavallisesti noin 1-4 cm pitkiä ja leveimmältä kohtaa vain noin 0,2-0,7 cm leveitä. Lehtiparien tyvelle voi kasvaa, kuten kuvassa, lyhytversona myös toinen, pienempi lehtipari 21.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 