• Asplenium quadrivalens (D. E. Mey.) Landolt – tummaraunioinen
• aikaisemmin Suomessa käytetty nimi Asplenium trichomanes L. subsp. quadrivalens D. E. Mey. -tummaraunioinen subsp. kalkkitummaraunioinen
• Asplenium L. – raunioiset
• Aspleniaceae – raunioiskasvit

Tummaraunioisesta, Asplenium trichomanes s. lato, esiintyy Euroopassa useita hankalasti toisistaan erotettavaa taksoneja, jotka on lähinnä käytännön syistä perinteisesti käsitelty alalajeina, vaikka ne eroavat toisistaan kromosomiluvultaan. Vuonna 2021 julkaistuun selvitykseen ja luokitteluun perustuen Suomessa on siirrytty käsittelemään täällä esiintyvät kaksi taksonia lajitasoisina. Lajit ovat kalkkitummaraunioinen, A. guadrivalens ja kalliotummaraunioinen, A. trichomanes. Kalkkitummaraunioinen on perimältään tetraploidi 2n = 144 ja kalliotummaraunioinen diploidi 2n = 72. Taksonien väliset risteymät ovat steriilejä eli lisääntymiskyvyttömiä. Taksonien lajiperustaa on selitetty tarkemmin artikkelissa: Suomen putkilokasvien luettelo, Lisäyksiä ja muutoksia perusteluineen 4. (Lutukka 39. 2023, s. 133-134. LUOMUS, Helsinki).

Kalkkitummaraunioinen on monivuotinen, mätästävä ja tavallisesti noin 10-30 cm pitkä saniainen ja itiökasvi. Sen maavarsi on lyhyt, pysty tai vino ja juurehtiva sekä tiheästi vanhojen, tummanruskeiden lehdentyvien peittämä. Lehdet nousevat maavarresta tiheähköinä kimppuina, ja ne ovat talvehtivia. Ruoti on mustanruskea tai tumman punaruskea, kiiltävä, kapeasti vaalean siipipalteinen ja usein harvaan nystykarvainen sekä karvamaisen kapeasuomuinen. Se on yleensä noin 2-6 cm pitkä ja noin 1/5-1/4 koko lehden pituudesta. Keskiranka on ominaisuuksiltaan ruodin kaltainen, mutta usein sen kasvava kärki on vihreä noin 1-10 mm:n pituudelta. Lehtilapa on kertaalleen parilehdykkäinen, tasasoukka tai hieman suikea ja kärkeä kohti suippeneva. Se on tavallisesti noin 8-25 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 0,8-2 cm leveä.

Lehtilavan sivulehdykät ovat lavan keskiosassa useimmiten lähes tai aivan vastakkain ja pitkältä matkaa hyvin tiheästi. Lavan kärki- ja tyviosassa ne ovat pitkävälisemmin. Sivulehdykät ovat lähes ruodittomia, usein hieman kuperia, pitkulaisia ja tyveltään suorakulmaisia tai leveän kiilamaisia sekä jossain määrin epäsymmetrisiä. Lehdykän laidan muoto vaihtelee lähes ehyestä epäselvästi nyhäiseen tai pyöreän matalanyhäiseen. Pituutta lehdyköillä on tavallisesti noin 4-10 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 2-5 mm. Pituus on noin 1,5-2-kertainen leveyteen nähden. Lehdykät ovat avautuessaan pienisuomuiset ja nystykarvaiset mutta kaljuuntuvat nopeasti avauduttuaan.

Itiöpesäkeryhmät sijaitsevat lehtilavan sivulehdyköiden alapinnalla.  Niitä on yleisimmin 4-8 lehdykän lehtisuonten sivuilla ja ne suuntautuvat yläviistoon laitaa kohti. Itiöpesäkeryhmä on ennen itiöintiä tasasoukka, alle 0,5 mm leveä ja enintään noin 2 mm pitkä. Sitä peittää koko pesäkeryhmän mittainen, vaalea, kalvomainen katesuomu, joka on kiinnittynyt lehdykän laidan puoleiselta reunaltaan. Katesuomun toinen reuna on pieninyhäinen. Katesuomu avautuu ja kääntyy kypsymisvaiheessa itiöpesäkeryhmän sivulle, johon se jää itiöinnin ajaksi. Kypsät itiöpesäkeryhmät muuttuvat tummanruskeiksi, laajenevat ja usein yhtyvät sekä peittävät ison osan lehdykän alapinnasta. Itiöpöly on tummanruskeaa. Itiöiden kypsymisaika on heinä-elokuu.

Kalkkitummaraunioinen on alkuperäinen laji Suomessa. Sitä tavataan harvinaisena tai hyvin harvinaisena Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen, Uudenmaan ja Etelä-Hämeen eliömaakunnissa. Lisäksi siitä on Kasviatlaksessa yksi vanha havainto niin Satakunnan kuin Pohjois-Savonkin eliömaakunnista.  Kasvupaikkoina ovat kalkkikalliot. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa se on todettu silmälläpidettäväksi (NT). Luokkaan johtaneina kriteereinä ovat olleet lähinnä yksilöiden määrän merkittävä vähentyminen ja suppea esiintymisalue. Uhkana ovat kaivannaistoiminta ja avoimien alueiden sulkeutuminen. Muissa Pohjoismaissa kalkkitummaraunioinen kasvaa Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja hyvin harvinaisena Islannissa.

Lähilaji, kalliotummaraunioinen, subsp. trichomanes, eroaa kalkkitummaraunioisesta lähinnä lehdyköidensä perusteella. Sen sivulehdykät ovat harvemmassa. Malliltaan ne ovat pyöreähköjä, usein hieman koveria ja selvemmin hammaslaitaisia.

Suomessa kasvaa kuusi raunioislajia. Niistä neljä ovat hyvin samannäköisiä. Selkein ja helpoimmin tarkistettava ero kallio- ja kalkkitummaraunioisen sekä kahden muun lajin välillä löytyy ruodin ja lehtilavan keskirangan värityksestä. Tummaraunioisten lajiparilla ruoti ja koko keskiranka ovat tumman- tai mustanruskeita lyhyttä kasvavaa kärkeä lukuun ottamatta. Serpentiiniraunioisella, A. adulterinum, keskirangan kärkikolmannes on vihreä ja muu osa rankaa ja ruoti ovat tummanruskeita. Viherraunioisella, A. viride, puolestaan koko lavan keskiranka ja ruodin yläosa ovat vihreitä.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle kalkkitummaraunioisen esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase). Laji on kartastossa edelleen alalajitasoisena.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Asplenium quadrivalens – kalkkitummaraunioinen on Suomessa harvinainen, lounaisosaan painottuva laji, joka kasvaa vain kalkkikallioilla. V, Salo, Särkisalo, Förby, merenrantaan päättyvän maantien pohjoispuolelta nouseva kalkkikallioalue, luonnonsuojelualue, 11.7.2014. Ellei toisin mainita, kuvat ovat tältä samalta kasvualueelta. Copyright Hannu Kämäräinen.

Asplenium quadrivalens – kalkkitummaraunioinen ankkuroituu mielellään myös kalkkikallioseinämien rakoihin. V, Salo, Perniö, Lupaja, Alhonmäki, luonnonsuojelualue, vanha kalkkikivenlouhintakuoppa, 22.8.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.

Asplenium quadrivalens – kalkkitummaraunioisen sivulehdykät ovat lavan keskiosassa pitkältä matkaa hyvin tiheästi, kun kalliotummaraunioisella, A. trichomanes, lehdykät ovat harvemmassa. Paahteisella paikalla itiöimään valmistautuvat lehdykät kääntyvät usein lähes vaakatasoon. 11.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.

Asplenium quadrivalens – kalkkitummaraunioisen lehdet nousevat maavarresta tiheähköinä kimppuina. Ne ovat tavallisesti noin 10-30 cm pitkiä. Lehtilapa on kertaalleen parilehdykkäinen ja tasasoukka tai hieman suikea. V, Salo, Perniö, Lupaja, Alhonmäki, luonnonsuojelualue, vanha kalkkikivenlouhintakuoppa, 22.8.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.

Asplenium quadrivalens – kalkkitummaraunioisen lehtilapa on tavallisesti noin 8-25 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 0,8-2 cm leveä. Sivulehdykät ovat lavan kärki- ja tyviosassa keskialuetta harvemmassa. 11.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.

Asplenium quadrivalens – kalkkitummaraunioisen ruoti ja koko keskiranka kasvavaa noin 1-10 mm:n kärkeä lukuun ottamatta ovat mustanruskeat tai tumman punaruskeat. Tässä ominaisuudessa ei ole eroa tummaraunioisten lajiparin välillä. Serpentiiniraunioisella, A. adulterinum, keskirangan kärkikolmannes on vihreä ja viherraunioisella, A. viride, puolestaan koko lavan keskiranka on vihreä. 11.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.

Asplenium quadrivalens – kalkkitummaraunioisen lehtiruoti ja lavan keskiranka ovat kapeasti vaalean siipipalteiset. Näin on myös kalliotummaraunioisella. Sen sijaan viherraunioisella ja serpentiiniraunioisella ne ovat palteettomat. 11.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.

Asplenium quadrivalens – kalkkitummaraunioisen lehtilavan sivulehdykät ovat lähes ruodittomia ja tyveltään suorakulmaisia tai leveän kiilamaisia sekä jossain määrin epäsymmetrisiä. Lehdykän laidan muoto vaihtelee lähes ehyestä epäselvästi nyhäiseen tai pyöreän matalanyhäiseen. Pituutta lehdyköillä on tavallisesti noin 4-10 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 2-5 mm. Pituus on noin 1,5-2-kertainen leveyteen nähden. Lehdykän alapinnalla näkyvät katesuomujen peittämät, vielä kehittymättömät itiöpesäkeryhmät. 11.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto