Asplenium trichomanes subsp. quadrivalens – tummaraunioinen subsp. kalkkitummaraunioinen

Asplenium trichomanes L. – tummaraunioinen
subsp. quadrivalens D. E. Mey. – kalkkitummaraunioinen
Asplenium L. – raunioiset
Aspleniaceae – raunioiskasvit

Tummaraunioisesta, Asplenium trichomanes, kasvaa Suomessa ja muissa Pohjoismaissa kaksi alalajia, nimialalaji kalliotummaraunioinen, subsp. trichomanes ja tässä esiteltävä kalkkitummaraunioinen, subsp. quadrivalens. Kalkkitummaraunioinen on monivuotinen, mätästävä ja tavallisesti noin 10-30 cm pitkä saniainen ja itiökasvi. Sen maavarsi on lyhyt, pysty tai vino ja juurehtiva sekä tiheästi vanhojen, tummanruskeiden lehdentyvien peittämä. Lehdet nousevat maavarresta tiheähköinä kimppuina ja ne ovat talvehtivia. Ruoti on mustanruskea tai tumman punaruskea, kiiltävä, kapeasti vaalean siipipalteinen ja usein harvaan nystykarvainen sekä karvamaisen kapeasuomuinen. Se on yleensä noin 2-6 cm pitkä ja noin 1/5-1/4 koko lehden pituudesta. Keskiranka on ominaisuuksiltaan ruodin kaltainen, mutta usein sen kasvava kärki on vihreä noin 1-10 mm:n pituudelta. Lehtilapa on kertaalleen parilehdykkäinen, tasasoukka tai hieman suikea ja kärkeä kohti suippeneva. Se on tavallisesti noin 8-25 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 0,8-2 cm leveä.

Lehtilavan sivulehdykät ovat lavan keskiosassa useimmiten lähes tai aivan vastakkain ja pitkältä matkaa hyvin tiheästi. Lavan kärki- ja tyviosassa ne ovat pitkävälisemmin. Sivulehdykät ovat lähes ruodittomia, usein hieman kuperia, pitkulaisia ja tyveltään suorakulmaisia tai leveän kiilamaisia sekä jossain määrin epäsymmetrisiä. Lehdykän laidan muoto vaihtelee lähes ehyestä epäselvästi nyhäiseen tai pyöreän matalanyhäiseen. Pituutta lehdyköillä on tavallisesti noin 4-10 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 2-5 mm. Pituus on noin 1,5-2-kertainen leveyteen nähden. Lehdykät ovat avautuessaan pienisuomuiset ja nystykarvaiset, mutta kaljuuntuvat nopeasti avauduttuaan.

Itiöpesäkeryhmät sijaitsevat lehtilavan sivulehdyköiden alapinnalla. Niitä on yleisimmin 4-8 lehdykän alapinnan lehtisuonten sivuilla ja ne suuntautuvat yläviistoon laitaa kohti. Itiöpesäkeryhmä on ennen itiöintiä tasasoukka, alle 0,5 mm leveä ja enintään noin 2 mm pitkä. Sitä peittää koko pesäkeryhmän mittainen, vaalea, kalvomainen katesuomu, joka on kiinnittynyt lehdykän laidan puoleiselta reunaltaan. Katesuomun toinen reuna on pieninyhäinen. Katesuomu avautuu ja kääntyy kypsymisvaiheessa itiöpesäkeryhmän sivulle, johon se jää itiöinnin ajaksi. Kypsät itiöpesäkeryhmät muuttuvat tummanruskeiksi, laajenevat ja usein yhtyvät sekä peittävät ison osan lehdykän alapinnasta. Itiöpöly on tummanruskeaa. Itiöiden kypsymisaika on heinä-elokuu.

Kalkkitummaraunioinen on alkuperäinen alalaji Suomessa. Sitä tavataan harvinaisena tai hyvin harvinaisena Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen, Uudenmaan ja Etelä-Hämeen eliömaakunnissa. Lisäksi siitä on Kasviatlaksessa yksi vanha havainto niin Satakunnan kuin Pohjois-Savonkin eliömaakunnista. Kasvupaikkoina ovat kalkkikalliot. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa se on todettu silmälläpidettäväksi (NT). Luokkaan johtaneina kriteereinä ovat olleet lähinnä yksilöiden määrän merkittävä vähentyminen ja suppea esiintymisalue. Uhkana ovat kaivannaistoiminta ja avoimien alueiden sulkeutuminen. Muissa Pohjoismaissa kalkkitummaraunioinen kasvaa Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja hyvin harvinaisena Islannissa.

Nimialalaji, kalliotummaraunioinen, subsp. trichomanes, eroaa kalkkitummaraunioisesta lähinnä lehdyköidensä perusteella. Sen sivulehdykät ovat harvemmassa. Malliltaan ne ovat pyöreähköjä, usein hieman koveria ja selvemmin hammaslaitaisia.

Suomessa kasvaa viisi raunioislajia. Niistä kolme ovat hyvin samannäköisiä. Selkein ja helpoimmin tarkistettava ero löytyy ruodin ja lehtilavan keskirangan värityksestä. Kun tummaraunioisella ruoti ja koko keskiranka usein aivan kasvavaa kärkeä lukuun ottamatta ovat mustan- tai tumman punaruskeita, serpentiiniraunioisella, A. adulterinum, keskirangan kärkikolmannes on vihreä ja muu osa rankaa ja ruoti ovat tummanruskeita. Viherraunioisella, A. viride, puolestaan koko lavan keskiranka ja ruodin yläosa ovat vihreitä.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle kalkkitummaraunioisen esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto