Carex rhynchophysa – kaislasara

  • Carex rhynchophysa Fisch., C. A. Mey & Avé-Lall. – kaislasara
  • Erilaistähkäiset, 3-luottiset sarat
  • Carex L. – sarat
  • Cyperaceae – sarakasvit

Kaislasara, Carex rhynchophysa, on monivuotinen, löyhästi mätästävä ja tavallisesti noin 50-120 cm korkea ruoho. Juurakko on suikertava, vankka, maarönsyinen ja tiheitäkin kasvustotuppaita muodostava. Varret ovat pystyt tanakat, monilehtiset, tylpästi 3-särmäiset ja vihreät sekä muuten sileät mutta yläosastaan hieman karheat. Varren tyvellä olevat lehtitupet ovat vaaleanruskeat tai punertavat. Varsilehtien tupet ovat pitkät, osin sisäkkäiset, ja niiden sisäsivun suulla on kalvomainen kieleke. Lehtilapa on yleensä noin 20-60 cm pitkä, ja osa lehdistä yltää tavallisesti noin kukinnon kärjen tasalle tai toisinaan sen yläpuolellekin. Lapa on tasasoukka, hyvin pitkäsuippuisen teräväkärkinen, litteä ja molemmin puolin helakanvihreä sekä sileä ja hieman kiiltävä. Se on useimmiten noin 6-15 mm leveä.

Tuulipölytteinen kukinto muodostuu varren kärjessä olevista 3-7 hedetähkästä, ja niiden alapuolella tiheähkösti – harvahkosti olevista 3-5 emitähkästä. Hedetähkien väli vaihtelee ja on useimmiten noin 5-30 mm. Toisinaan kärkitähkästä voi kasvaa perättömästi myös lyhyitä sivuhaaroja. Hedetähkät ovat hyvin tiheät, tasasoukat ja punaruskeat sekä noin 15-80 mm pitkät (kärkitähkä useimmiten pisin) ja kukkiessaan, ilman heteiden vaikutusta, noin 3-4 mm leveät. Emitähkät ovat alinta tähkää lukuun ottamatta lyhytperäiset tai perättömät. Perä on latvaa kohti lyheten yleensä noin 0-10 mm pitkä, mutta alimmassa tähkässä se voi usein olla noin 20 mm pitkä. Tähkät ovat tukilehdelliset, hyvin tiheät, liereät ja pystyt tai nuokkuvat sekä noin 30-80 mm pitkät ja kehitysvaiheestakin riippuen noin 10-15 mm leveät. Alin tukilehti on varsilehtimäinen mutta lähes tai aivan tupeton, noin kukinnon mittainen tai sitä pitempi ja noin 25-45 cm pitkä. Pääsääntöisesti hede- ja emikukat ovat eri tähkissä, kuten edellä on kuvattu. Tästä lajin erilaistähkäisyydestä huolimatta toisinaan ylimpien emitähkien kärki voi olla hedekukkainen. Sen sijaan hedetähkien osittainen emikukkaisuus on erittäin harvinaista, ja silloinkin useimmiten hedetähkien tyvellä tai perässä kasvaa vain yksittäisiä emikukkia tai muutaman emikukan ryhmä.

Kukat ovat kehättömät ja sijaitsevat tähkäsuomujen suojassa. Hedekukkien tähkäsuomu on suikea – hyvin kapeanpuikea, suippokärkinen, kalvolaitainen ja kukintavaiheessa punaruskea sekä keskisuoneltaan vaaleanvihreä ja noin 5-6 mm pitkä. Hedekukka on 3-heitenen. Ponnet ovat tasasoukat, aluksi kellertävät, myöhemmin ruskeat ja noin 2,5-3 mm pitkät. Emikukka on pullomaisen esilehden eli pullakon ympäröimä ja 3-luottinen. Emikukkien tähkäsuomu on suikea – hyvin kapeanpuikea, suipon tai pitkäsuippuisen teräväkärkinen, kalvolaitainen ja kukintavaiheessa punaruskea sekä keskisuoneltaan leveästi vaaleanvihreä ja noin 4-6 mm pitkä. Pullakko on alaosastaan pyöreähkön tai leveänsoikean pullea, jyrkästi pitkäksi, kapeaksi suuodaksi suippeneva, ja kokonaisuudessaan noin 4-8 mm pitkä sekä suomuaan pitemmälle yltävä. Lajin muinaiskreikasta juontuva tieteellinen nimi, rhynchophysa, tarkoittaa nokkapulloista tai -rakkoista ja viittaa juuri pullakon ulkomuotoon. Pullakot ovat tähkässään lähes tai avain sivulle siirottavat, aluksi vaaleanvihreät, kypsyessään kellertävät tai ruskehtavat ja kiiltävät. Suuota on syvään lovikärkinen ja sileä. Sen osuus pullakon kokonaispituudesta on noin 1,5-2,5 mm. Pullakon sisällä oleva pähkylä on pyöreähkö – soikeahko, 3-särmäinen, ruskehtava ja noin 2 mm pitkä. Normaali kukinta- ja pullakoiden kehittymisaika on kesä-heinäkuu.

Kaislasara on alkuperäinen Suomessa. Se on sopivilla kasvupaikoilla harvinainen – yleisehkö etelästä päin Kainuun, Oulun Pohjanmaan ja Perä-Pohjanmaan eliömaakuntiin saakka. Ahvenanmaalta laji puuttuu. Kasvupaikkoina ovat lähinnä ruohoiset korvet, puronvarret, lähteiköt, ojat laiteineen ja rannat. Muissa Pohjoismaissa kaislasara kasvaa hyvin harvinaisena Ruotsissa ja Norjassa.

Kaislasaran nuoret, tähkävarrettomat lehtituppaat muistuttavat suomalaiseen lajinimeen viitaten korpikaislan, Scirpus sylvaticus, lehtiä, jotka ovat yhtä leveät ja noin 40-suoniset. Kaislasaran lehdissä on useimmiten noin 25 suonta. Kaislasara kuuluu kolmen läheisen saran ryhmään, johon kuuluvat lisäksi pullosara, C. rostrata ja luhtasara, C. vesicaria. Pullosara on noin 20-100 cm korkea. Sen lehdet ovat litteät – kouruiset, yläpinnaltaan papillikkaat ja alapinnaltaan sileät sekä noin 2-8 mm leveät. Pullakot ovat lähes tai aivan sivulle siirottavat, pulleat ja jyrkästi kapeaksi sekä pitkäksi suuodaksi kapenevat. Luhtasara on noin 30-70 cm korkea, ohuehko- ja pian kaarevavartinen. Sen lehdet ovat noin 4-8 mm leveät, litteät ja molemmin puolin sileät. Pullakot ovat enemmän tai vähemmän yläviistot, munanmuotoiset ja vähitellen kapeaksi sekä pitkäksi suuodaksi kapenevat. Kaislasara on noin 50-120 cm korkea ja tanakkavartinen. Sen lehdet ovat noin 6-15 mm leveät, litteät ja molemmin puolin sileät. Pullakot ovat lähes tai aivan sivulle siirottavat, pulleat ja jyrkästi kapeaksi sekä pitkäksi suuodaksi kapenevat.

Toisinaan tapahtuva risteytyminen vaikeuttaa lajien määrittämistä. Kaislasara risteytyy ainakin pullosaran (risteymänimi C. xfriesii) ja luhtasaran (risteymänimi C. xbogstadensis) kanssa.

Suomen putkilokasvien luettelon 2019 mukaan Suomessa kasvaa peräti 86 alkuperäistä ja 3 muinaistulokkaana tänne saapunutta saralajia. Lisäksi uustulokkaina on vakiintunut pysyväisluonteisesti tai ainakin joksikin aikaa noin puolentusinaa lajia. Rakenteellisesti sarat on jaettu viiteen määritysryhmään:

  • Yksitähkäiset sarat
  • Yhtäläistähkäiset ja 2-luottiset sarat
  • Valeyhtäläistähkäiset ja 3-luottiset sarat
  • Erilaistähkäiset ja 2-luottiset sarat
  • Erilaistähkäiset ja 3-luottiset sarat (sarojen suurin ryhmä, johon myös pullosara kuuluu).

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle kaislasaran esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Carex rhynchophysa - kaislasara on monivuotinen, löyhästi mätästävä ja tavallisesti noin 50-120 cm korkea ruoho. Juurakko on suikertava, vankka, maarönsyinen ja tiheitäkin kasvustotuppaita muodostava. Lehdet ovat sisäkkäisesti pitkätuppiset, leveät ja hyvin pitkäsuippuisen teräväkärkiset sekä yleensä noin 20-60 cm pitkät. Nuoret, tähkävarrettomat lehtituppaat muistuttavat suomalaiseen lajinimeen viitaten korpikaislan, Scirpus sylvaticus, lehtiä. EH, Tampere, Myllypuro, Ylöjärventien (3-tie) alittava, Ylöjärven Juhansuolta laskeva puro heti maantien itäpuolella, 24.6.2020. Koko kuvasarja on samalta kasvupaikalta. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carex rhynchophysa – kaislasara on monivuotinen, löyhästi mätästävä ja tavallisesti noin 50-120 cm korkea ruoho. Juurakko on suikertava, vankka, maarönsyinen ja tiheitäkin kasvustotuppaita muodostava. Lehdet ovat sisäkkäisesti pitkätuppiset, leveät ja hyvin pitkäsuippuisen teräväkärkiset sekä yleensä noin 20-60 cm pitkät. Nuoret, tähkävarrettomat lehtituppaat muistuttavat suomalaiseen lajinimeen viitaten korpikaislan, Scirpus sylvaticus, lehtiä. EH, Tampere, Myllypuro, Ylöjärventien (3-tie) alittava, Ylöjärven Juhansuolta laskeva puro heti maantien itäpuolella, 24.6.2020. Koko kuvasarja on samalta kasvupaikalta. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carex rhynchophysa - kaislasara on erilaistähkäinen laji, jolla hede- ja emikukat ovat pääsääntöisesti eri tähkissä. Kukinnossa on tiheähkösti - harvahkosti kolmesta viiteen emitähkää, joista ylin on lähes aina perätön ja muutkin alinta lukuun ottamatta lyhytperäisiä. 24.6.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carex rhynchophysa – kaislasara on erilaistähkäinen laji, jolla hede- ja emikukat ovat pääsääntöisesti eri tähkissä. Kukinnossa on tiheähkösti – harvahkosti kolmesta viiteen emitähkää, joista ylin on lähes aina perätön ja muutkin alinta lukuun ottamatta lyhytperäisiä. 24.6.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carex rhynchophysa - kaislasaran emitähkät ovat tukilehdelliset, hyvin tiheät, liereät ja pystyt tai nuokkuvat sekä noin 30-80 mm pitkät. 24.6.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carex rhynchophysa – kaislasaran emitähkät ovat tukilehdelliset, hyvin tiheät, liereät ja pystyt tai nuokkuvat sekä noin 30-80 mm pitkät. 24.6.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carex rhynchophysa - kaislasaran emitähkä on kehitysvaiheestakin riippuen noin 10-15 mm leveä. Alimman tähkän perä voi usein olla noin 20 mm pitkä, ja sen tukilehti on varsilehtimäinen mutta lähes tai aivan tupeton, noin kukinnon mittainen tai sitä pitempi ja noin 25-45 cm pitkä. 24.6.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carex rhynchophysa – kaislasaran emitähkä on kehitysvaiheestakin riippuen noin 10-15 mm leveä. Alimman tähkän perä voi usein olla noin 20 mm pitkä, ja sen tukilehti on varsilehtimäinen mutta lähes tai aivan tupeton, noin kukinnon mittainen tai sitä pitempi ja noin 25-45 cm pitkä. 24.6.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carex rhynchophysa - kaislasara on sarakasvien tavoin tuulipölytteinen. Kukinnon kärjessä on kolmesta seitsemään hedetähkää, joiden väli vaihtelee ja on useimmiten noin 5-30 mm. Hedetähkät ovat hyvin tiheät, tasasoukat ja punaruskeat sekä noin 15-80 mm pitkät. Kärkitähkä on useimmiten pisin. 24.6.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carex rhynchophysa – kaislasara on sarakasvien tavoin tuulipölytteinen. Kukinnon kärjessä on kolmesta seitsemään hedetähkää, joiden väli vaihtelee ja on useimmiten noin 5-30 mm. Hedetähkät ovat hyvin tiheät, tasasoukat ja punaruskeat sekä noin 15-80 mm pitkät. Kärkitähkä on useimmiten pisin. 24.6.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carex rhynchophysa - kaislasaran hedetähkä on kukkiessaan, ilman heteiden vaikutusta, noin 3-4 mm leveä. Hedekukat ovat kehättömät ja sijaitsevat tähkäsuomujen suojassa. Hedekukkien tähkäsuomu on suikea - hyvin kapeanpuikea, suippokärkinen, kalvolaitainen ja kukintavaiheessa punaruskea sekä keskisuoneltaan vaaleanvihreä ja noin 5-6 mm pitkä. Hedekukka on kolmiheitenen. Ponnet ovat tasasoukat, aluksi kellertävät, myöhemmin ruskeat ja noin 2,5-3 mm pitkät. 24.6.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carex rhynchophysa – kaislasaran hedetähkä on kukkiessaan, ilman heteiden vaikutusta, noin 3-4 mm leveä. Hedekukat ovat kehättömät ja sijaitsevat tähkäsuomujen suojassa. Hedekukkien tähkäsuomu on suikea – hyvin kapeanpuikea, suippokärkinen, kalvolaitainen ja kukintavaiheessa punaruskea sekä keskisuoneltaan vaaleanvihreä ja noin 5-6 mm pitkä. Hedekukka on kolmiheitenen. Ponnet ovat tasasoukat, aluksi kellertävät, myöhemmin ruskeat ja noin 2,5-3 mm pitkät. 24.6.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carex rhynchophysa - kaislasaran kehätön emikukka on pullomaisen esilehden eli pullakon ympäröimä ja kolmiluottinen. Luotit ovat pitkät ja kukintavaiheessa valkoiset sekä myöhemmin ruskistuvat. 24.6.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carex rhynchophysa – kaislasaran kehätön emikukka on pullomaisen esilehden eli pullakon ympäröimä ja kolmiluottinen. Luotit ovat pitkät ja kukintavaiheessa valkoiset sekä myöhemmin ruskistuvat. 24.6.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carex rhynchophysa - kaislasaran erilaistähkäisyydestä huolimatta toisinaan ylimpien emitähkien kärki voi olla hedekukkainen, kuten kuvan tähkässä. Pullakko on alaosastaan pyöreähkön tai leveänsoikean pullea, jyrkästi pitkäksi, kapeaksi suuodaksi suippeneva ja aluksi vaaleanvihreä sekä kypsyessään kellertävä tai ruskehtava ja kiiltävä. Suuota on syvään lovikärkinen ja sileä. 24.6.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carex rhynchophysa – kaislasaran erilaistähkäisyydestä huolimatta toisinaan ylimpien emitähkien kärki voi olla hedekukkainen, kuten kuvan tähkässä. Pullakko on alaosastaan pyöreähkön tai leveänsoikean pullea, jyrkästi pitkäksi, kapeaksi suuodaksi suippeneva ja aluksi vaaleanvihreä sekä kypsyessään kellertävä tai ruskehtava ja kiiltävä. Suuota on syvään lovikärkinen ja sileä. 24.6.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carex rhynchophysa - kaislasaran pullakot ovat noin 4-6 mm pitkiä. Pituudesta suuodan osuus on noin 1,5-2,5 mm. Emitähkän tähkäsuomut ovat suikeat - hyvin kapeanpuikeat, suipon tai pitkäsuippuisen teräväkärkiset, kalvolaitaiset ja kukintavaiheessa punaruskeat sekä keskisuoneltaan leveästi vaaleanvihreät ja noin 4-6 mm pitkät. Ne eivät yllä pullakoiden kärjen tasolle ja jäävät muutenkin suurelta osin piiloon tiuhaan ahtautuneiden pullakoiden keskelle. 24.6.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carex rhynchophysa – kaislasaran pullakot ovat noin 4-6 mm pitkiä. Pituudesta suuodan osuus on noin 1,5-2,5 mm. Emitähkän tähkäsuomut ovat suikeat – hyvin kapeanpuikeat, suipon tai pitkäsuippuisen teräväkärkiset, kalvolaitaiset ja kukintavaiheessa punaruskeat sekä keskisuoneltaan leveästi vaaleanvihreät ja noin 4-6 mm pitkät. Ne eivät yllä pullakoiden kärjen tasolle ja jäävät muutenkin suurelta osin piiloon tiuhaan ahtautuneiden pullakoiden keskelle. 24.6.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carex rhynchophysa - kaislasaran varsi (kuvassa oikealla) on tylpästi kolmisärmäinen, vihreä ja muuten sileä mutta yläosastaan hieman karhea. Lehtilapa on tasasoukka, litteä sekä päältä helakanvihreä, sileä ja hieman kiiltävä. 24.6.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carex rhynchophysa – kaislasaran varsi (kuvassa oikealla) on tylpästi kolmisärmäinen, vihreä ja muuten sileä mutta yläosastaan hieman karhea. Lehtilapa on tasasoukka, litteä sekä päältä helakanvihreä, sileä ja hieman kiiltävä. 24.6.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carex rhynchophysa - kaislasaran lehdet ovat useimmiten noin 6-15 mm leveät. Suomen saroista vain vankkasaralla, C. riparia, lehdet ovat keskimäärin leveämmät. 24.6.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carex rhynchophysa – kaislasaran lehdet ovat useimmiten noin 6-15 mm leveät. Suomen saroista vain vankkasaralla, C. riparia, lehdet ovat keskimäärin leveämmät. 24.6.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carex rhynchophysa - kaislasaran lehdet ovat myös alta helakanvihreät, sileät ja hieman kiiltävät. Niissä on useimmiten noin 25 suonta. Hyvin samankaltaisissa korpikaislan lehdissä on noin 40 suonta. 24.6.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carex rhynchophysa – kaislasaran lehdet ovat myös alta helakanvihreät, sileät ja hieman kiiltävät. Niissä on useimmiten noin 25 suonta. Hyvin samankaltaisissa korpikaislan lehdissä on noin 40 suonta. 24.6.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.

Carex rhynchophysa – kaislasaran varsien tyvellä olevat lehtitupet ovat vaaleanruskeat tai punertavat. 24.6.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.

Carex rhynchophysa – kaislasara on alkuperäinen Suomessa. Se on sopivilla kasvupaikoilla harvinainen – yleisehkö etelästä päin Kainuun, Oulun Pohjanmaan ja Perä-Pohjanmaan eliömaakuntiin saakka. Ahvenanmaalta laji puuttuu. 24.6.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.

Carex rhynchophysa - kaislasaran kasvupaikkoina ovat lähinnä ruohoiset korvet, puronvarret, lähteiköt, ojat laiteineen ja rannat. 24.6.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carex rhynchophysa – kaislasaran kasvupaikkoina ovat lähinnä ruohoiset korvet, puronvarret, lähteiköt, ojat laiteineen ja rannat. 24.6.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto