Centaurea cyanus – ruiskaunokki

  • Centaurea cyanus L. – ruiskaunokki
  • synonyyminimi Cyanus segetum Hill
  • Centaurea L. – (säde)kaunokit
  • Asteraceae – asterikasvit

Ruiskaunokki, Centaurea cyanus, on yksivuotinen ja harvoin kaksivuotinen, pysty, hoikkavartinen sekä yleensä runsas- ja pystyhaarainen ruoho, joka on tavallisesti noin 20-80 cm korkea. Pääjuuri on useimmiten pysty. Varsi ja haarat ovat vihreät tai harmaanvihreät, särmikkäät ja vaihtelevasti seittikarvaiset sekä varsinkin yläosastaan myös vanuketupsuiset.

Lehdet ovat kierteisesti. Alimmat niistä ovat ruodilliset, suikeat ja vähitellen ruotiin suippenevat. Ruoti on lapaa lyhyempi. Lapa on ehyt tai kapean pariliuskainen ja ehytlaitainen tai harvahkohampainen. Ylemmät lehdet ovat ruodittomat ja johteettomat sekä suikeat tai tasasoukat ja ehytlaitaiset. Alempien ja ylempien lehtien lapa on ylöspäin pieneten tavallisesti noin 3-15 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 0,1-1 cm leveä. Haarojen ylimmät lehdet ovat yleensä edellä mainittuja mittoja pienemmät. Lehdet ovat molemmin puolin vihreät ja varsinkin nuorena myös harmaan vanukekarvaiset.

Kukinnot muodostuvat kukkamaisista mykeröistä, jotka ovat varren ja haarojen kärjessä yksittäin. Monikukkaisen mykerön uloimman kerroksen muodostavat pienet, kapeat ylälehdet eli kehtosuomut, jotka ympäröivät monikerroksisena, tiiviinä ja ruukkumaisena tai pullean lieriömäisenä suojuksena eli kehtona varsinaista kukintoa. Kehto on tavallisesti noin 10-15 mm leveä ja suunnilleen samankorkuinen. Kehtosuomut ovat pystyt, tiiviisti toisiaan vasten painautuneet ja lomittuneet. Ne ovat yleensä noin 3-15 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-3 mm leveät. Lyhimmät suomut ovat uloimpana kehdon tyvellä ja pisimmät sisimpänä kukintoa vasten. Suomut ovat suikean puikeat, kärkeä ja laitoja lukuun ottamatta vihreät, kellanvihreät tai punertavajuovaiset sekä enemmän tai vähemmän seitti- tai vanukekarvaiset. Uloimpien ja keskisten suomujen kärki on kolmiomainen ja sisimmissä suomuissa kolmiomainen tai pitkulainen. Kärki ja laitojen yläosa ovat ruskeat, mustanruskeat ja uloimmissa suomuissa valkoiset sekä sisimmissä suomuissa toisinaan myös punertavat. Lisäksi kärkiosa ja sen laidat ovat kalvomaisesti valkoisen tai vaaleanruskean liuskahampaiset tai -halkoiset. Uloimmissa suomuissa hammastus jatkuu lähes tai aivan tyveen saakka. Sisemmissä suomuissa niiden alaosa on ehyen kalvolaitainen.

Kukintomykerö on täydessä kukassaan tavallisesti noin 30-45 mm leveä. Mykerössä on yleensä noin 30-50 kukkaa. Niistä noin 8-12 on kookasta, yleensä sinistä, harvemmin sinipunaista, vaaleanpunaista tai valkoista laitakukkaa, jotka ovat neuvottomia eli niistä puuttuvat heteet ja emit. Lajista on jalostettu myös koristekasvilajikkeita, joiden laitakukkien määrä on suurempi. Muut kukat ovat kaksineuvoisia, torvimaisia kehräkukkia, jotka ovat tavallisesti sinipunaisia ja laitakukiltaan vaaleanpunaisissa tai valkoisissa yksilöissä niiden värisiä. Kukkien tyvellä on sukasiksi jakautunut tukisuomu. Verhiö on noin 2-4 mm pitkä, kellertävä ja muuntunut sukasiksi. Neuvottomat laitakukat ovat tavallisesti noin 17-22 mm pitkät. Niiden tyviosa on hyvin kapean tasasoukka ja kärkiosa epämukaisen toispuolisesti leveän suppilomainen ja vaihtelevasti liuskainen. Kärkiosa on noin 10-15 mm pitkä ja sen kärkiliuskat ovat kolmiomaiset, teräväkärkiset sekä useimmiten noin 3-7 mm pitkät ja tyveltään noin 1-3 mm leveät. Kehräkukkien pelkkä teriö on yleensä noin 12-15 mm pitkä. Sen tyviosa on laitakukkien tavoin hyvin kapean tasasoukka, noin 5-7 mm pitkä ja jää kehdon sisään. Teriön kärkiosa on ruukkumainen tai torvimainen, kapean 5-liuskainen ja noin 7-8 mm pitkä. Pelkkien liuskojen pituus on noin 5-6 mm.

Heteitä on 5. Niiden yleensä tumman sinipunaiset ja kapean tasasoukat ponnet ovat lieriömäisen yhdiskasvuisesti emin vartalon ympärillä. Emiö on 2-lehtinen, 1-vartaloinen ja luotiltaan 2-liuskainen.  Vartalo luotteineen nousee selvästi kukkansa teriönliuskoja pitemmäksi ja se on yleensä sinipunainen. Vaaleanpuna- ja valkokukkaisissa yksilöissä myös heteiden ja emin väri myötäilevät kukkien pääväriä. Hedelmä on pitkulainen, vähän litistynyt, sileä ja useimmiten kellertävä pohjuspähkylä, joka on kypsänä tavallisesti noin 3,5-4 mm pitkä ja noin 2 mm leveä. Sen kärjessä on kellertävä, sukasista muodostunut ja noin 2-4 mm pitkä pappus eli kehräkukan verhiön muutunnainen. Normaali kukinta-aika on kesä-syyskuu.

Ruiskaunokki on Suomessa muinaistulokas eli se on saapunut maahan ihmisen toiminnan avustamana jo ennen 1600-luvun puoltaväliä. Sen esiintymisalue etelästä päin yltää Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakuntien väliselle linjalle saakka. Lisäksi uustulokashavaintoja, enimmäkseen vanhoja, on kaikista pohjoisemmistakin eliömaakunnista. Laji on koko maassa harvinaistunut. Kasvupaikkoina ovat erityisesti viljapellot, kesannot, joutomaat ja pientareet. Se on nykyisin myös koristekasvi ja sisältyy usein maisemapelloille ja vastaaville tarkoitettuihin siemenseoksiin. Ruiskaunokki on Päijät-Hämeen maakuntakukka. Se on tullut tunnetuksi myös Kokoomuksen tunnuksena. Muissa Pohjoismaissa ruiskaunokki kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Ruiskaunokki on Suomessa vanha rikkakasvi, jota tavattiin nimensä mukaisesti erityisesti ruisvainioilta. Usein siitä käytetään myös nimeä ruiskukka. Siemenviljan rikkataustastaan huolimatta se on ollut siedetty ja jopa suosittukin viljan seuralainen, jonka siniset kukat viljan joukossa aivan kuin kuuluivat maisemaan. Noin 1950-luvun puolivälistä alkaen rukiin viljelyala supistui, rikkakasveja alettiin torjua kemiallisesti ja viljelykasvien siemenet osattiin puhdistaa muista siemenistä entistä paremmin. Nämä kaikki yhdessä häivyttivät ruiskaunokin lähes olemattomiin. Viime vuosikymmeninä lajia alettiin käyttää koriste- ja maisemakasvina. Tämä on lisännyt sen näkyvyyttä uudelleen ja tuonut mukaan myös valkoiset ja vaaleanpunaiset värimuodot. Koristelajikkeilla laitakukkien määrää on lisätty niin, että ne ovat jopa kahdessa kerroksessa ja vastaavasti kehräkukkien määrä on vähäisempi kuin puhtailla luonnonkannoilla.

Suomessa tavataan vakituisesti viittä sädekaunokkilajia, ruiskaunokin lisäksi ahdekaunokkia, C. jacea, nurmikaunokkia, C. phrygia, ketokaunokkia, C. scabiosa ja vuorikaunokkia, C. montana. Vuorikaunokkia lukuun ottamatta muut lajit ovat useimmiten puna- tai sinipunakukkaisia. Ketokaunokin lehdet ovat ainakin valtaosin pariosaisesti liuskaiset. Nurmi- ja ahdekaunokin kehtosuomuissa on kurouman erottama ja muusta suomusta poikkeava kärkilisäke. Eniten ruiskaunokkia muistuttaa vuorikaunokki, jonka mykerön laitakukat ovat myös useimmiten siniset. Kehtosuomutkin ovat samankaltaiset. Vuorikaunokki on kuitenkin versoltaan tanakampi ja yleensä haaraton. Sen lehdet ovat pitkäjohteiset ja selvästi leveämmät. Alemmat lehdet ovat usein 2-4 cm leveät. Lisäksi vuorikaunokki on monivuotinen eikä kasva viljelysten rikkakasvina. Ruis- ja vuorikaunokin on myös katsottu kuuluvan sädekaunokeista eriytettyyn sukuun Cyanus, jossa ruiskaunokin nimi on asussa Cyanus segetum. Näin on myös alla olevassa levinneisyyskartassa. Yleistä hyväksyntää tämä sukujako ei ole kuitenkaan saanut.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle ruiskaunokin esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase Projekt).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Centaurea cyanus - ruiskaunokki on Suomessa vanha viljapeltojen rikkakasvi, joka on harvinaistunut erityisesti rikkaruohojen kemiallisen torjunnan ja parantuneen siemenpuhtauden johdosta. Aikanaan laji oli jopa hyväksytty seuralainen varsinkin ruisvainioilla. U, Loviisa, Utbyn ja Hormnäsin välillä oleva laaja Storängarnan peltoalue, Sarvilahdentien varsi, rypsipellon laita, 20.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Centaurea cyanus – ruiskaunokki on Suomessa vanha viljapeltojen rikkakasvi, joka on harvinaistunut erityisesti rikkaruohojen kemiallisen torjunnan ja parantuneen siemenpuhtauden johdosta. Aikanaan laji oli jopa hyväksytty seuralainen varsinkin ruisvainioilla. U, Loviisa, Utbyn ja Hormnäsin välillä oleva laaja Storängarnan peltoalue, Sarvilahdentien varsi, rypsipellon laita, 20.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Centaurea cyanus - ruiskaunokki on yksivuotinen ja harvoin kaksivuotinen, pysty, hoikkavartinen sekä yleensä runsas- ja pystyhaarainen ruoho, joka on tavallisesti noin 20-80 cm korkea. Varsinkin nykyesiintymissä sitä näkee myös valkokukkaisena. V, Raasepori, Pohja, Fiskarsin ruukkialue, Fiskarsintien kävelytien laiteen uudisnurmialue, 15.7.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Centaurea cyanus – ruiskaunokki on yksivuotinen ja harvoin kaksivuotinen, pysty, hoikkavartinen sekä yleensä runsas- ja pystyhaarainen ruoho, joka on tavallisesti noin 20-80 cm korkea. Varsinkin nykyesiintymissä sitä näkee myös valkokukkaisena. V, Raasepori, Pohja, Fiskarsin ruukkialue, Fiskarsintien kävelytien laiteen uudisnurmialue, 15.7.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Centaurea cyanus - ruiskaunokin kukkamykeröt ovat varren ja haarojen kärjessä yksittäin. Varsi ja haarat ovat vihreät tai harmaanvihreät, vaihtelevasti seittikarvaiset ja varsinkin yläosastaan myös vanuketupsuiset. Kuvassa vanukkeisuus näkyy erityisesti alimman mykerön alapuolisessa varressa. U, Loviisa, Utbyn ja Hormnäsin välillä oleva laaja Storängarnan peltoalue, Sarvilahdentien varsi, rypsipellon laita, 20.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Centaurea cyanus – ruiskaunokin kukkamykeröt ovat varren ja haarojen kärjessä yksittäin. Varsi ja haarat ovat vihreät tai harmaanvihreät, vaihtelevasti seittikarvaiset ja varsinkin yläosastaan myös vanuketupsuiset. Kuvassa vanukkeisuus näkyy erityisesti alimman mykerön alapuolisessa varressa. U, Loviisa, Utbyn ja Hormnäsin välillä oleva laaja Storängarnan peltoalue, Sarvilahdentien varsi, rypsipellon laita, 20.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Centaurea cyanus - ruiskaunokin mykerökehto on tavallisesti noin 10-15 mm leveä ja suunnilleen samankorkuinen. Kehtosuomut ovat yleensä noin 3-15 mm pitkät. Ne ovat suikean puikeat, kärkeä ja laitoja lukuun ottamatta vihreät, kellanvihreät tai punertavajuovaiset sekä enemmän tai vähemmän seitti- tai vanukekarvaiset. Suomujen kärki ja laitojen yläosa ovat ruskeat, mustanruskeat ja uloimmissa suomuissa valkoiset. Lisäksi kärkiosa ja sen laidat ovat kalvomaisesti valkoisen tai vaaleanruskean liuskahampaiset tai -halkoiset. U, Loviisa, Utbyn ja Hormnäsin välillä oleva laaja Storängarnan peltoalue, Sarvilahdentien varsi, rypsipellon laita, 20.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Centaurea cyanus – ruiskaunokin mykerökehto on tavallisesti noin 10-15 mm leveä ja suunnilleen samankorkuinen. Kehtosuomut ovat yleensä noin 3-15 mm pitkät. Ne ovat suikean puikeat, kärkeä ja laitoja lukuun ottamatta vihreät, kellanvihreät tai punertavajuovaiset sekä enemmän tai vähemmän seitti- tai vanukekarvaiset. Suomujen kärki ja laitojen yläosa ovat ruskeat, mustanruskeat ja uloimmissa suomuissa valkoiset. Lisäksi kärkiosa ja sen laidat ovat kalvomaisesti valkoisen tai vaaleanruskean liuskahampaiset tai -halkoiset. U, Loviisa, Utbyn ja Hormnäsin välillä oleva laaja Storängarnan peltoalue, Sarvilahdentien varsi, rypsipellon laita, 20.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Centaurea cyanus - ruiskaunokin mykerön näyttävimmät ja kookkaimmat kukat ovat heteettömiä ja emittömiä laitakukkia. Ne ovat useimmiten siniset ja tavallisesti noin 17-22 mm pitkät. Niiden tyviosa on hyvin kapean tasasoukka ja kärkiosa epämukaisen toispuolisesti leveän suppilomainen ja vaihtelevasti liuskainen. Kärkiosa on noin 10-15 mm pitkä ja sen kolmiomaiset kärkiliuskat ovat useimmiten noin 3-7 mm pitkät. Laitakukkien tehtävänä on kiinnittää pölyttäjien huomio. Merkillepantavaa on, että toispuolisten suppiloiden suuaukko on suuntautunut alaspäin, jotta hyönteiset eivät turhaan tunge niihin imukärsiään. V, Raasepori, Pohja, Fiskarsin ruukkialue, Fiskarsintien kävelytien laiteen uudisnurmialue, 15.7.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Centaurea cyanus – ruiskaunokin mykerön näyttävimmät ja kookkaimmat kukat ovat heteettömiä ja emittömiä laitakukkia. Ne ovat useimmiten siniset ja tavallisesti noin 17-22 mm pitkät. Niiden tyviosa on hyvin kapean tasasoukka ja kärkiosa epämukaisen toispuolisesti leveän suppilomainen ja vaihtelevasti liuskainen. Kärkiosa on noin 10-15 mm pitkä ja sen kolmiomaiset kärkiliuskat ovat useimmiten noin 3-7 mm pitkät. Laitakukkien tehtävänä on kiinnittää pölyttäjien huomio. Merkillepantavaa on, että toispuolisten suppiloiden suuaukko on suuntautunut alaspäin, jotta hyönteiset eivät turhaan tunge niihin imukärsiään. V, Raasepori, Pohja, Fiskarsin ruukkialue, Fiskarsintien kävelytien laiteen uudisnurmialue, 15.7.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Centaurea cyanus - ruiskaunokin kukintomykerö on täydessä kukassaan tavallisesti noin 30-45 mm leveä. Mykerössä on yleensä noin 30-50 kukkaa. Niistä noin 8-12 on neuvottomia laitakukkia ja loput kaksineuvoisia kehräkukkia. U, Loviisa, Utbyn ja Hormnäsin välillä oleva laaja Storängarnan peltoalue, Sarvilahdentien varsi, rypsipellon laita, 20.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Centaurea cyanus – ruiskaunokin kukintomykerö on täydessä kukassaan tavallisesti noin 30-45 mm leveä. Mykerössä on yleensä noin 30-50 kukkaa. Niistä noin 8-12 on neuvottomia laitakukkia ja loput kaksineuvoisia kehräkukkia. U, Loviisa, Utbyn ja Hormnäsin välillä oleva laaja Storängarnan peltoalue, Sarvilahdentien varsi, rypsipellon laita, 20.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Centaurea cyanus - ruiskaunokin kehräkukat ovat yleensä sinipunaisia. Viiden heteen yleensä tumman sinipunaiset ja kapean tasasoukat ponnet ovat lieriömäisen yhdiskasvuisesti emin vartalon ympärillä. Siitepölyn purkautuessa vartalo ja luotti eivät ole vielä nousseet esille ponsien keskeltä. Vaikka rapsikuoriaisia, Meligethes aeneus, houkuttelevatkin ristikukkaiskasvien keltaiset kukat, näyttää niille hyvin maistuvan myös ruiskaunokin siitepöly. U, Loviisa, Utbyn ja Hormnäsin välillä oleva laaja Storängarnan peltoalue, Sarvilahdentien varsi, rypsipellon laita, 20.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Centaurea cyanus – ruiskaunokin kehräkukat ovat yleensä sinipunaisia. Viiden heteen yleensä tumman sinipunaiset ja kapean tasasoukat ponnet ovat lieriömäisen yhdiskasvuisesti emin vartalon ympärillä. Siitepölyn purkautuessa vartalo ja luotti eivät ole vielä nousseet esille ponsien keskeltä. Vaikka rapsikuoriaisia, Meligethes aeneus, houkuttelevatkin ristikukkaiskasvien keltaiset kukat, näyttää niille hyvin maistuvan myös ruiskaunokin siitepöly. U, Loviisa, Utbyn ja Hormnäsin välillä oleva laaja Storängarnan peltoalue, Sarvilahdentien varsi, rypsipellon laita, 20.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Centaurea cyanus - ruiskaunokin mykerö voi harvoin olla myös valkokukkainen. Tällöin kaikki kukan osat ovat valkoiset tai muuten hyvin vaaleat. V, Raasepori, Pohja, Fiskarsin ruukkialue, Fiskarsintien kävelytien laiteen uudisnurmialue, 15.7.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Centaurea cyanus – ruiskaunokin mykerö voi harvoin olla myös valkokukkainen. Tällöin kaikki kukan osat ovat valkoiset tai muuten hyvin vaaleat. V, Raasepori, Pohja, Fiskarsin ruukkialue, Fiskarsintien kävelytien laiteen uudisnurmialue, 15.7.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Centaurea cyanus - ruiskaunokki on nykyisin myös koristekasvi. Jalostuksen myötä valko- ja vaaleanpunakukkaiset yksilöt ovat yleistyneet. Luonnonkannoissa niitä ei juuri koskaan näe. Koristelajikkeilla laitakukkien määrää on lisätty niin, että ne ovat jopa kahdessa kerroksessa ja vastaavasti kehräkukkien määrä on vähäisempi kuin puhtailla luonnonkannoilla. Koristekasvilajikkeetkin karkailevat erityisesti joutomaille, pientareille ja maanläjitysalueille. EH, Hämeenlinna, Tiirinkoski, laajan peltoaukean laita, Hämeen Härkätien ja Haantien kulmauksessa oleva peltosarka, 9.8.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Centaurea cyanus – ruiskaunokki on nykyisin myös koristekasvi. Jalostuksen myötä valko- ja vaaleanpunakukkaiset yksilöt ovat yleistyneet. Luonnonkannoissa niitä ei juuri koskaan näe. Koristelajikkeilla laitakukkien määrää on lisätty niin, että ne ovat jopa kahdessa kerroksessa ja vastaavasti kehräkukkien määrä on vähäisempi kuin puhtailla luonnonkannoilla. Koristekasvilajikkeetkin karkailevat erityisesti joutomaille, pientareille ja maanläjitysalueille. EH, Hämeenlinna, Tiirinkoski, laajan peltoaukean laita, Hämeen Härkätien ja Haantien kulmauksessa oleva peltosarka, 9.8.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Centaurea cyanus - ruiskaunokin kehräkukan pelkkä teriö on yleensä noin 12-15 mm pitkä. Sen tyviosa on laitakukkien tavoin hyvin kapean tasasoukka ja jää kehdon sisään. Teriön kärkiosa on ruukkumainen tai torvimainen, kapean viisiliuskainen ja noin 7-8 mm pitkä. Pelkkien liuskojen pituus on noin 5-6 mm. Kuvan mykerössä emin vartalot kaksiliuskaisine luotteineen ovat jo laitimmaisissa kehräkukissa nousseet esille. U, Loviisa, Utbyn ja Hormnäsin välillä oleva laaja Storängarnan peltoalue, Sarvilahdentien varsi, rypsipellon laita, 20.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Centaurea cyanus – ruiskaunokin kehräkukan pelkkä teriö on yleensä noin 12-15 mm pitkä. Sen tyviosa on laitakukkien tavoin hyvin kapean tasasoukka ja jää kehdon sisään. Teriön kärkiosa on ruukkumainen tai torvimainen, kapean viisiliuskainen ja noin 7-8 mm pitkä. Pelkkien liuskojen pituus on noin 5-6 mm. Kuvan mykerössä emin vartalot kaksiliuskaisine luotteineen ovat jo laitimmaisissa kehräkukissa nousseet esille. U, Loviisa, Utbyn ja Hormnäsin välillä oleva laaja Storängarnan peltoalue, Sarvilahdentien varsi, rypsipellon laita, 20.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Centaurea cyanus - ruiskaunokin alimmat lehdet ovat ruodilliset, suikeat ja vähitellen ruotiin suippenevat. Lapa on ehyt tai kapean pariliuskainen ja ehytlaitainen tai harvahkohampainen. Ylemmät lehdet ovat ruodittomat ja johteettomat sekä suikeat tai tasasoukat ja ehytlaitaiset. Lehtilapa on tavallisesti enintään 15 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa enintään 1 cm leveä. V, Raasepori, Pohja, Fiskarsin ruukkialue, Fiskarsintien kävelytien laiteen uudisnurmialue, 15.7.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Centaurea cyanus – ruiskaunokin alimmat lehdet ovat ruodilliset, suikeat ja vähitellen ruotiin suippenevat. Lapa on ehyt tai kapean pariliuskainen ja ehytlaitainen tai harvahkohampainen. Ylemmät lehdet ovat ruodittomat ja johteettomat sekä suikeat tai tasasoukat ja ehytlaitaiset. Lehtilapa on tavallisesti enintään 15 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa enintään 1 cm leveä. V, Raasepori, Pohja, Fiskarsin ruukkialue, Fiskarsintien kävelytien laiteen uudisnurmialue, 15.7.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Centaurea cyanus - ruiskaunokin lehdet ovat molemmin puolin vihreät ja varsinkin nuorena myös harmaan vanukekarvaiset. V, Raasepori, Pohja, Fiskarsin ruukkialue, Fiskarsintien kävelytien laiteen uudisnurmialue, 15.7.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Centaurea cyanus – ruiskaunokin lehdet ovat molemmin puolin vihreät ja varsinkin nuorena myös harmaan vanukekarvaiset. V, Raasepori, Pohja, Fiskarsin ruukkialue, Fiskarsintien kävelytien laiteen uudisnurmialue, 15.7.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto