Centaurea montana – vuorikaunokki

  • Centaurea montana L. – vuorikaunokki
  • synonyyminimi Cyanus montanus (L.) Hill
  • Centaurea L. – (säde)kaunokit
  • Asteraceae – asterikasvit

Vuorikaunokki, Centaurea montana, on monivuotinen, pysty, tanakka ja yleensä varreltaan haaraton sekä tavallisesti noin 30-90 cm korkea ruoho. Juurakko on suikertava ja tuottaa usein monivartisen ja tiiviinkin kasvuston. Varsi on vihreä, särmikäs ja vaihtelevasti kähärähkökarvainen sekä varsinkin mykerön alta myös seitti- tai vanukekarvainen.

Varsilehdet ovat kierteisesti. Ne ovat ruodittomat ja hyvin pitkäjohteiset. Johteet jatkuvat varren siipipalteita muistuttaen usein koko lehtivälin. Lehtilapa on suikea, leveänsuikea tai kapean vastapuikea ja ehyt sekä ehytlaitainen. Kärki on useimmiten suippo ja terävä ja tyvi kiilamaisesti kapeneva tai tylpästi varteen päättyvä. Lapa on ylöspäin pieneten tavallisesti noin 3-20 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-4,5 cm leveä. Lehdet ovat molemmin puolin vihreät ja hyvin lyhytkarvaiset sekä varsinkin nuorena myös harmaan seittikarvaiset.

Kukinnot muodostuvat kukkamaisista mykeröistä, jotka ovat varsien kärjessä yksittäin. Monikukkaisen mykerön uloimman kerroksen muodostavat pienet, kapeat ylälehdet eli kehtosuomut, jotka ympäröivät monikerroksisena, tiiviinä ja ruukkumaisena tai pullean lieriömäisenä suojuksena eli kehtona varsinaista kukintoa. Kehto on tavallisesti noin 10-20 mm leveä ja noin 15-23 mm korkea. Kehtosuomut ovat pystyt, tiiviisti toisiaan vasten painautuneet ja lomittuneet. Ne ovat yleensä noin 7-20 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 3-5 mm leveät. Lyhimmät suomut ovat uloimpana kehdon tyvellä ja pisimmät sisimpänä kukintoa vasten. Suomut ovat suikean puikeat, kärkeä ja laitoja lukuun ottamatta vihreät, kellanvihreät tai punertavajuovaiset. Sisimpiä suomuja lukuun ottamatta kolmiomainen kärki ja laidat pitkälle, ulommissa suomuissa jopa lähes tai aivan tyveen saakka, ovat mustanruskeat ja liuskahampaiset tai -halkoiset. Sisimpien suomujen kärkiosa on lähinnä pitkulainen, vaaleammanruskea ja liuska- tai risahampainen. Sisemmissä suomuissa niiden alaosa on ehyen kalvolaitainen.

Kukintomykerö on täydessä kukassaan tavallisesti noin 50-80 mm leveä. Mykerössä on yleensä noin 40-70 kukkaa. Niistä noin 15-30 on kookasta, yleensä sinistä, harvemmin vaaleansinistä, sinipunaista, vaaleanpunaista tai valkoista laitakukkaa, jotka ovat neuvottomia eli niistä puuttuvat heteet ja emit. Muut kukat ovat kaksineuvoisia, torvimaisia kehräkukkia, jotka ovat yleensä sinipunaisia tai lähes punaisia. Kukkien tyvellä on sukasiksi jakautunut tukisuomu. Verhiö on noin 1-2 mm pitkä, valkoisehko ja muuntunut sukasiksi. Neuvottomat laitakukat ovat tavallisesti noin 25-40 mm pitkät. Niiden tyviosa on hyvin kapean tasasoukka ja kärkiosa avoimen 5-liuskainen. Liuskat ovat useimmiten noin 10-15 mm pitkät ja leveimmillään noin 1,5-2 mm leveät. Kehräkukkien pelkkä teriö on yleensä noin 18-25 mm pitkä. Sen tyviosa on laitakukkien tavoin hyvin kapean tasasoukka, noin 10-13 mm pitkä ja jää kehdon sisään. Teriön kärkiosa on ruukkumainen tai torvimainen, kapean 5-liuskainen ja noin 8-12 mm pitkä. Pelkkien liuskojen pituus on noin 5-7 mm.

Heteitä on 5. Niiden yleensä mustan sinipunaiset ja kapean tasasoukat ponnet ovat lieriömäisen yhdiskasvuisesti emin vartalon ympärillä. Emiö on 2-lehtinen, 1-vartaloinen ja luotiltaan 2-liuskainen.  Vartalo luotteineen nousee selvästi kukkansa teriönliuskoja pitemmäksi ja se on yleensä sininen tai sinipunainen. Hedelmä on pitkulainen, vähän litistynyt, sileä ja useimmiten luunvalkoinen pohjuspähkylä, joka on kypsänä tavallisesti noin 5-6 mm pitkä ja noin 2-2,5 mm leveä. Sen kärjessä on valkoisehko, sukasista muodostunut ja noin 1-2 mm pitkä pappus eli kehräkukan verhiön muutunnainen. Normaali kukinta-aika on kesä-elokuu.

Vuorikaunokki on luontainen laji Etelä- ja Keski-Euroopassa, jossa se kasvaa tieteellisen ja suomalaisen nimensä mukaisesti vuoristoniityillä. Pohjoisemmassa Euroopassa se on vanha koristekasvi, joka on aikojen kuluessa levinnyt asutuksen läheisyydessä myös luontoon. Suomessa vakiintuneita, villiytymäperäisiä uustulokashavaintoja on etelästä päin Perä-Pohjanmaan ja Koillismaan eliömaakuntiin saakka. Kasvupaikkoina ovat yleensä asutuksen liepeet, autioituneet pihapiirit, metsänlaiteet, joutomaat, erilaiset pientareet ja tienvarret sekä maankäsittelyalueet. Muissa Pohjoismaissa vuorikaunokin villiytymiä kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa. Alla olevan levinneisyyskartan mukaan niitä ei näyttäisi olevan Tanskassa.

Vuorikaunokki ei pähkylöidensä olemattomien lenninhaivenien vuoksi kykene levittäytymään kovin kauas juurensijoiltaan. Pihojen ja puutarhojen ulkopuolelle leviäminen tapahtuukin usein puutarhajätteen mukana ja maansiirtelyn tuloksena. Suikertava juuristo ja hyvä pähkylätuotanto takaavat sen, että laji voi säilyä paikalle päästyään vuosikymmeniä ja vähitellen myös laajentaa kasvualuettaan. Se ei säikähdä metsän varjoakaan, jonne se voi päätyä siimekseen kipatun puutarhajätekottikärryllisen mukana. Vuorikaunokki ei ole kuitenkaan aggressiivisesti levittäytyvä vieraslaji, kuten esimerkiksi komealupiini, Lupinus polyphyllus tai jättipalsami, Impatiens glandulifera. Sen yleensä kuitenkin pienialaiset kasvustot tienlaiteilla ja pientareilla tuovat ennemminkin lisäsilmäniloa muiden kasvien lomaan kuin riistäisivät tärkeää elintilaa luonnonlajeilta.

Suomessa tavataan vakituisesti viittä sädekaunokkilajia, vuorikaunokin lisäksi ruiskaunokkia, C. cyanus, ahdekaunokkia, C. jacea, nurmikaunokkia, C. phrygia ja ketokaunokkia, C. scabiosa. Ruiskaunokkia lukuun ottamatta muut lajit ovat useimmiten puna- tai sinipunakukkaisia. Ketokaunokin lehdet ovat ainakin valtaosin pariosaisesti liuskaiset. Nurmi- ja ahdekaunokin kehtosuomuissa on kurouman erottama ja muusta suomusta poikkeava kärkilisäke. Eniten vuorikaunokkia muistuttaa ruiskaunokki, jonka mykerön laitakukat ovat myös useimmiten siniset. Kehtosuomutkin ovat samankaltaiset. Ruiskaunokki on kuitenkin versoltaan sirompi ja haarova. Sen lehdet ovat johteettomat ja yleensä lähes tasasoukan suikeat ja leveimmilläänkin enintään 1 cm leveät. Lisäksi ruiskaunokki on yksi- ja harvoin kaksivuotinen, erityisesti viljapeltojen rikkakasvi. Vuori- ja ruiskaunokin on myös katsottu kuuluvan sädekaunokeista eriytettyyn sukuun Cyanus, jossa vuorikaunokin nimi on asussa Cyanus montanus. Näin on myös alla olevassa levinneisyyskartassa. Yleistä hyväksyntää tämä sukujako ei ole kuitenkaan saanut.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle vuorikaunokin esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase Projekt).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Centaurea montana - vuorikaunokki on Suomessa vanha koristekasvi, joka on monin paikoin villiytynyt asutuksen liepeillä mm. pientareille, tienvarsiin ja joutomaille sekä metsäreunoihin. Se on tavallisesti noin 30-90 cm korkea ja leviää suikertavan juurakkonsa avulla usein monivartisiksi ja toisinaan kuvan tavoin tiheiksi kasvustoiksi. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Loimalahdentien laitaruohikko hevosaitauksen kohdalla, vähän ennen Tervaniemeä ja Alajärven uimarantaa, 10.6.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Centaurea montana – vuorikaunokki on Suomessa vanha koristekasvi, joka on monin paikoin villiytynyt asutuksen liepeillä mm. pientareille, tienvarsiin ja joutomaille sekä metsäreunoihin. Se on tavallisesti noin 30-90 cm korkea ja leviää suikertavan juurakkonsa avulla usein monivartisiksi ja toisinaan kuvan tavoin tiheiksi kasvustoiksi. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Loimalahdentien laitaruohikko hevosaitauksen kohdalla, vähän ennen Tervaniemeä ja Alajärven uimarantaa, 10.6.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Centaurea montana - vuorikaunokin varret ovat vihreät ja useimmiten haarattomat sekä päättyvät yksittäiseen kukkamykeröön. Lehdet ovat ruodittomat, usein kuvan tavoin suikeat, suippo- ja teräväkärkiset sekä tyvestään kiilamaisesti kapenevat tai tylpästi varteen päättyvät. Lapa on ylöspäin lyheten tavallisesti noin 3-20 cm pitkä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Loimalahdentien laitaruohikko hevosaitauksen kohdalla, vähän ennen Tervaniemeä ja Alajärven uimarantaa, 10.6.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Centaurea montana – vuorikaunokin varret ovat vihreät ja useimmiten haarattomat sekä päättyvät yksittäiseen kukkamykeröön. Lehdet ovat ruodittomat, usein kuvan tavoin suikeat, suippo- ja teräväkärkiset sekä tyvestään kiilamaisesti kapenevat tai tylpästi varteen päättyvät. Lapa on ylöspäin lyheten tavallisesti noin 3-20 cm pitkä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Loimalahdentien laitaruohikko hevosaitauksen kohdalla, vähän ennen Tervaniemeä ja Alajärven uimarantaa, 10.6.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Centaurea montana - vuorikaunokin lehdet voivat olla myös leveänsuikeat tai kapean vastapuikeat. Lehtien leveys voi enimmillään olla noin 4,5 cm. Kuvassa taustalla taikinamarjapensaikkoa, Ribes alpinum. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Louhoksentien laitapensaikko metsäalueen reunassa, 28.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Centaurea montana – vuorikaunokin lehdet voivat olla myös leveänsuikeat tai kapean vastapuikeat. Lehtien leveys voi enimmillään olla noin 4,5 cm. Kuvassa taustalla taikinamarjapensaikkoa, Ribes alpinum. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Louhoksentien laitapensaikko metsäalueen reunassa, 28.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Centaurea montana - vuorikaunokin mykerökehto on nuppuvaiheessa lähes sukkulamainen. Kukintoa suojaavat kehtosuomut ovat suikean puikeat, kärkeä ja laitoja lukuun ottamatta vihreät, kellanvihreät tai punertavaviiruiset. Sisimpiä suomuja lukuun ottamatta niiden kolmiomainen kärki ja laidat pitkälle ovat aika leveästi mustanruskeat ja liuskahampaiset tai -halkoiset. Kehto näyttää kiinnostavan myös todennäköistä pensaskotiloa, Fruticicola fruticum. Liekö tavoitteena juuri esiin nousevat terälehdet. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Louhoksentien laitapensaikko metsäalueen reunassa, 28.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Centaurea montana – vuorikaunokin mykerökehto on nuppuvaiheessa lähes sukkulamainen. Kukintoa suojaavat kehtosuomut ovat suikean puikeat, kärkeä ja laitoja lukuun ottamatta vihreät, kellanvihreät tai punertavaviiruiset. Sisimpiä suomuja lukuun ottamatta niiden kolmiomainen kärki ja laidat pitkälle ovat aika leveästi mustanruskeat ja liuskahampaiset tai -halkoiset. Kehto näyttää kiinnostavan myös todennäköistä pensaskotiloa, Fruticicola fruticum. Liekö tavoitteena juuri esiin nousevat terälehdet. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Louhoksentien laitapensaikko metsäalueen reunassa, 28.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Centaurea montana - vuorikaunokin mykerökehto on kukintavaiheessa lähinnä ruukkumainen tai pullean lieriömäinen ja tavallisesti noin 10-20 mm leveä ja noin 15-23 mm korkea. Kehtosuomut ovat yleensä noin 7-20 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 3-5 mm leveät. Sisimpien suomujen kärkiosa on lähinnä pitkulainen, vaaleammanruskea ja liuska- tai risahampainen. Varsi on ainakin mykerön alta seitti- tai vanukekarvainen. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Loimalahdentien laitaruohikko hevosaitauksen kohdalla, vähän ennen Tervaniemeä ja Alajärven uimarantaa, 10.6.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Centaurea montana – vuorikaunokin mykerökehto on kukintavaiheessa lähinnä ruukkumainen tai pullean lieriömäinen ja tavallisesti noin 10-20 mm leveä ja noin 15-23 mm korkea. Kehtosuomut ovat yleensä noin 7-20 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 3-5 mm leveät. Sisimpien suomujen kärkiosa on lähinnä pitkulainen, vaaleammanruskea ja liuska- tai risahampainen. Varsi on ainakin mykerön alta seitti- tai vanukekarvainen. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Loimalahdentien laitaruohikko hevosaitauksen kohdalla, vähän ennen Tervaniemeä ja Alajärven uimarantaa, 10.6.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Centaurea montana - vuorikaunokin kukintomykerö on täydessä kukassaan tavallisesti noin 50-80 mm leveä. Mykerössä on yleensä noin 40-70 kukkaa. Niistä noin 15-30 on kookasta ja useimmiten sinistä laitakukkaa, jotka ovat neuvottomia eli niistä puuttuvat heteet ja emit. Muut kukat ovat kaksineuvoisia, torvimaisia kehräkukkia. Neuvottomat laitakukat ovat tavallisesti noin 25-40 mm pitkät. Niiden tyviosa on hyvin kapean tasasoukka ja kärkiosa avoimen viisiliuskainen. Liuskat ovat useimmiten noin 10-15 mm pitkät ja leveimmillään noin 1,5-2 mm leveät. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Loimalahdentien laitaruohikko hevosaitauksen kohdalla, vähän ennen Tervaniemeä ja Alajärven uimarantaa, 10.6.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Centaurea montana – vuorikaunokin kukintomykerö on täydessä kukassaan tavallisesti noin 50-80 mm leveä. Mykerössä on yleensä noin 40-70 kukkaa. Niistä noin 15-30 on kookasta ja useimmiten sinistä laitakukkaa, jotka ovat neuvottomia eli niistä puuttuvat heteet ja emit. Muut kukat ovat kaksineuvoisia, torvimaisia kehräkukkia. Neuvottomat laitakukat ovat tavallisesti noin 25-40 mm pitkät. Niiden tyviosa on hyvin kapean tasasoukka ja kärkiosa avoimen viisiliuskainen. Liuskat ovat useimmiten noin 10-15 mm pitkät ja leveimmillään noin 1,5-2 mm leveät. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Loimalahdentien laitaruohikko hevosaitauksen kohdalla, vähän ennen Tervaniemeä ja Alajärven uimarantaa, 10.6.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Centaurea montana - vuorikaunokin kehräkukat ovat yleensä sinipunaisia tai lähes punaisia. Teriön kärkiosa on ruukkumainen tai torvimainen, kapean viisiliuskainen ja noin 8-12 mm pitkä. Pelkkien liuskojen pituus on noin 5-7 mm. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Louhoksentien laitapensaikko metsäalueen reunassa, 28.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Centaurea montana – vuorikaunokin kehräkukat ovat yleensä sinipunaisia tai lähes punaisia. Teriön kärkiosa on ruukkumainen tai torvimainen, kapean viisiliuskainen ja noin 8-12 mm pitkä. Pelkkien liuskojen pituus on noin 5-7 mm. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Louhoksentien laitapensaikko metsäalueen reunassa, 28.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Centaurea montana - vuorikaunokin viiden heteen kapean tasasoukat ponnet ovat lieriömäisen yhdiskasvuisesti emin vartalon ympärillä. Ne ovat yleensä mustan sinipunaiset. Emin vartalo kaksiliuskaisine luotteineen nousee ponsien keskeltä selvästi kukkansa teriönliuskoja pitemmäksi. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Loimalahdentien laitaruohikko hevosaitauksen kohdalla, vähän ennen Tervaniemeä ja Alajärven uimarantaa, 10.6.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Centaurea montana – vuorikaunokin viiden heteen kapean tasasoukat ponnet ovat lieriömäisen yhdiskasvuisesti emin vartalon ympärillä. Ne ovat yleensä mustan sinipunaiset. Emin vartalo kaksiliuskaisine luotteineen nousee ponsien keskeltä selvästi kukkansa teriönliuskoja pitemmäksi. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Loimalahdentien laitaruohikko hevosaitauksen kohdalla, vähän ennen Tervaniemeä ja Alajärven uimarantaa, 10.6.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Centaurea montana - vuorikaunokin lehdet ovat ehyet ja ehytlaitaiset sekä pinnaltaan hyvin lyhytkarvaiset. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Loimalahdentien laitaruohikko hevosaitauksen kohdalla, vähän ennen Tervaniemeä ja Alajärven uimarantaa, 10.6.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Centaurea montana – vuorikaunokin lehdet ovat ehyet ja ehytlaitaiset sekä pinnaltaan hyvin lyhytkarvaiset. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Loimalahdentien laitaruohikko hevosaitauksen kohdalla, vähän ennen Tervaniemeä ja Alajärven uimarantaa, 10.6.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Centaurea montana - vuorikaunokin lehdet ovat myös alapinnaltaan lyhytkarvaiset. Lisäksi ne ovat erityisesti nuorena myös harmaan seittikarvaiset. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Loimalahdentien laitaruohikko hevosaitauksen kohdalla, vähän ennen Tervaniemeä ja Alajärven uimarantaa, 10.6.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Centaurea montana – vuorikaunokin lehdet ovat myös alapinnaltaan lyhytkarvaiset. Lisäksi ne ovat erityisesti nuorena myös harmaan seittikarvaiset. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Loimalahdentien laitaruohikko hevosaitauksen kohdalla, vähän ennen Tervaniemeä ja Alajärven uimarantaa, 10.6.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Centaurea montana - vuorikaunokin lehdet ovat hyvin pitkäjohteiset. Johteet jatkuvat usein koko lehtivälin ja näyttävät tällöin varren siipipalteilta. Varsi on vaihtelevasti kähärähkökarvainen. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Loimalahdentien laitaruohikko hevosaitauksen kohdalla, vähän ennen Tervaniemeä ja Alajärven uimarantaa, 10.6.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Centaurea montana – vuorikaunokin lehdet ovat hyvin pitkäjohteiset. Johteet jatkuvat usein koko lehtivälin ja näyttävät tällöin varren siipipalteilta. Varsi on vaihtelevasti kähärähkökarvainen. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Loimalahdentien laitaruohikko hevosaitauksen kohdalla, vähän ennen Tervaniemeä ja Alajärven uimarantaa, 10.6.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto