Cirsium arvense – pelto-ohdake

  • Cirsium arvense (L.) Scop. – pelto-ohdake
  • var. arvense [var. mite (Wimm. & Grab.) Lange] – rikkapelto-ohdake
  • var. incanum (S. G. Gmel.) Ledeb. [ var. vestitum Wimm. & Grab.] – seittipelto-ohdake
  • var. maritimum Fr. – poimupelto-ohdake
  • Cirsium Mill. – (sulka)ohdakkeet
  • Asteraceae – asterikasvit

Pelto-ohdake, Cirsium arvense, on monivuotinen, pysty ja yleensä runsashaarainen sekä tavallisesti noin 40-120 cm korkea ruoho, joka on enimmäkseen kaksikotinen eli hede- ja emikukat ovat eri yksilöissä. Juurakko on vaakasuoraan laajalle levenevä. Sen avulla laji voi muodostaa tiheähköjä ja laajoja kasvustoja. Varsi haaroineen on vihreä tai punaruskehtava, liereä ja yleensä tyviosastaan karvainen sekä toisinaan myös piikkinen ja latvastaan seittikarvainen mutta muuten kalju. Siipipalteita ei ole.

Lehdet ovat kierteisesti. Alimmat niistä ovat ruodittomat tai siipipalteisesti lyhytruotiset niin, että raja lehtilapaan on epäselvä. Muut lehdet ovat ruodittomat ja usein hieman sepivät. Lehden tyvin voi toisinaan olla lyhyesti johteinen. Säännönmukaisinta johteisuus on poimupelto-ohdakkeella, var. maritimum. Lehtilapa on suikeahko, suippotyvinen ja paksu sekä ominaisuuksiltaan hyvin vaihteleva. Se on säännöllisen tai epäsäännöllisen pariliuskainen mutta aika usein myös ehyehkö ja eri tavoin hammaslaitainen. Laita liuskoineen ja hampaineen on vaihtelevasti yleensä hennohkopiikkinen. Piikkien pituus on enimmillään tavallisesti noin 2-3 mm. Poimupelto-ohdakkeella piikit ovat vankemmat ja enimmillään noin 4-5 mm pitkät. Lapa on muuten sileähkö mutta poimupelto-ohdakkeella nimensä mukaisesti voimakkaasti poimuinen. Lehdet ovat kaljuhkot tai vähäkarvaiset muilla paitsi seittipelto-ohdakkeella, var. incanum, jolla yläpinta on selvästi karvainen ja alapinta vaalean huopakarvainen. Varsilehdet ovat tavallisesti noin 5-13 cm pitkät ja ehyehkölaitaiset lehdet leveimmältä kohtaa noin 1-2 cm leveät sekä liuskaiset lehdet noin 2-5 cm leveät.

Kukinnot muodostuvat kukkamaisista mykeröistä, jotka ovat varren ja haarojen kärjessä usein yksittäin ja harvemmin 2-4 mykerön ryhminä. Mykeröhaara on lehtihankainen ja tavallisesti noin 3-15 cm pitkä. Monikukkaisen mykerön uloimman kerroksen muodostavat pienet, kapeat ylälehdet eli kehtosuomut, jotka ympäröivät monikerroksisena, tiiviin puolipallomaisena suojuksena eli kehtona varsinaista kukintoa. Kehto on hieman seittikarvainen tai seittikarvaton. Kehtosuomut ovat pystyt ja ulommat niistä ovat lähinnä kapean kolmiomaiset, hennohkon kärkipiikkiset ja ainakin reunoiltaan tiheäkarvaiset. Ne ovat vihreän sekä sinipunaisen, punaruskean tai mustanruskean kirjavat ja tavallisesti noin 3-10 mm pitkät sekä tyviosastaan noin 1,5-2 mm leveät. Lyhimmät suomut ovat uloimpana kehdon tyvellä. Sisimmät suomukerrokset ovat lähes tasasoukat ja kärkiosastaan taipuisat, teräväkärkiset ja punaiset tai sinipunaiset sekä noin 10-20 mm pitkät. Kehto on tavallisesti noin 10-20 mm korkea ja noin 10-15 mm leveä. Koko mykerö on täydessä kukassaan yleensä noin 15-25 mm korkea ja yläosastaan noin 20-25 mm leveä. Hedekasvien mykeröt ovat useimmiten pyöreämpiä ja matalampia ja emikasvien mykeröt hoikempia ja korkeampia.

Mykerössä on lähes 100 kukkaa. Neuvottomat, kookkaammat laitakukat puuttuvat. Mykerön kaikki kukat ovat torvimaisia kehräkukkia. Niiden tyvellä on vaalea, lähes koko mitaltaan pitkittäisesti hapsiliuskainen ja noin 4-5 mm pitkä tukisuomu. Verhiö on noin 10-12 mm pitkä ja muuntunut sulkahaiveniksi. Pelkkä teriö on yleensä noin 13-18 mm pitkä ja nousee korkealle kehdon yläpuolelle. Sen tyviosa on rihmamaisen tasasoukka, noin 8-12 mm pitkä ja jää kehdon sisään. Teriön kärkiosa on torvimainen, kapean 5-liuskainen ja vaaleanpunainen tai vaalean sinipunainen sekä harvoin valkoinen. Pituutta kärkiosalla on noin 5-7 mm. Heteitä on 5. Niiden vaalean sinipunaiset ja myöhemmin kellertävät tai ruskehtavat sekä kapean tasasoukat ponnet ovat lieriömäisen yhdiskasvuisesti emin enemmän tai vähemmän kehittyneen vartalon ympärillä. Emiö on 2-lehtinen, 1-vartaloinen ja luotiltaan 2-liuskainen.  Vartalo luotteineen nousee selvästi teriönliuskoja pitemmäksi ja se on kärkiosastaan yleensä vaaleanpunainen. Emikasveilla vartaloa ympäröivät heteet jäävät heikosti kehittyneiksi. Hedelmä on pitkulainen tai soikea, litteähkö ja sileä sekä kellanruskehtava pohjuspähkylä, joka on tavallisesti noin 3-4 mm pitkä ja noin 1-1,5 mm leveä. Sen kärjessä on rengaspaksunnos ja leviämistä helpottava, valkoinen ja sulkahaivenista muodostunut pappus eli kehräkukan verhiön muutunnainen, joka on pidentynyt noin 20-30 mm pitkäksi. Normaali kukinta-aika on kesäkuun lopulta syyskuulle.

Pelto-ohdakkeen nimimuunnos, rikkapelto-ohdake, on nimestään huolimatta alkuperäinen laji Suomen merenrannoilla etelästä päin Etelä-Pohjanmaan eliömaakuntaan saakka. Lisäksi se on hyvin yleinen muinaistulokas kaikissa eliömaakunnissa Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakuntien korkeudelle saakka ja harvinaisempi Perä-Pohjanmaan eliömaakunnassa. Muissa pohjoisen eliömaakunnissa nimimuunnos on harvinaisehko uustulokas. Poimupelto-ohdake on purjelaivakauden uustulokas, joka saapui painolastimaan mukana satamiin ja levisi sieltä joillekin hiekkaisille merenrannoille. Havaintoja on ainakin pitkin etelärannikkoa Ahvenanmaalta Etelä-Karjalaan. Raja alkuperäiseen rikkapelto-ohdakkeen merenrantamuotoon ei ole selvä. Kolmas muunnos, seittipelto-ohdake on hyvin harvinainen uustulokas. Siitä on Kasviatlaksessa vain muutama havainto eteläisestä Suomesta ja sotatulokashavainto Inarista, yhdeltä saksalaisten huoltopaikalta.  Pelto-ohdakkeen kasvupaikkoina ovat erityisesti pellot, kesannot, niityt, kaikenlaiset pientareet ja joutomaat sekä merenrannat. Muissa Pohjoismaissa laji kasvaa Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa sekä Tanskan Färsaarilla.

Pelto-ohdakkeen emin vartalon tyvellä on mesiäinen. Se on erittäin hyvä ja hyönteisten suosima mesikasvi. Pähkylät itävät nopeasti maan kanssa kosketukseen päästyään. Syvällä, jopa 50 cm:n syvyydessä suikertava juuristo tekee lajista vaikeasti torjuttavan rikkakasvin. Pienikin maahan jäävä juurenkappale riittää tuottamaan jälkisilmun, josta versoo uusi kasvi. Pelto-ohdakkeella esiintyy fytoplasmojen eli bakteerien kaltaisten taudinaiheuttajien infektoimia kasvustoja, jotka voivat olla useiden neliömetrienkin kokoisia. Niitä löytää erityisesti maaläjiltä, maankaatopaikoilta ja joutomailta. Tauti aiheuttaa hyvin erikoisennäköisiä kasvuhäiriöitä mykeröihin. Mykeröistä esim. nousee uusia, varrellisia ja pieniä sekä epämuodostuneita mykeröitä tai kaikki kukat muuttuvat suomumaisiksi tai lehtimäisiksi kasvannaisiksi.

Suomessa tavataan vakituisesti viittä sulkaohdakelajia, pelto-ohdakkeen lisäksi piikkiohdaketta, C. vulgare, huopaohdaketta, C. heterophyllum, suo-ohdaketta, C. palustre ja keltaohdaketta, C. oleraceum. Muut ovat suuressa osassa Suomea yleisiä alkuperäislajeja tai muinaistulokkaita, mutta keltaohdake on uustulokas ja sellaisena myös varsin harvinainen. Lajit ovat niin omannäköisiään, ettei niitä helposti sekoita keskenään. Pelto-ohdake voi toisinaan risteytyä keltaohdakkeen kanssa.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle pelto-ohdakkeen lajitasoiselle esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle poimupelto-ohdakkeen esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle seittipelto-ohdakkeen esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase Projekt).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Cirsium arvense var. arvense - pelto-ohdake var. rikkapelto-ohdake on nimensä mukaisesti viljelysmaiden yleinen ja vaikeasti torjuttava rikkakasvi. Se on pohjoisinta Suomea lukuun ottamatta hyvin yleinen ja leviää pähkylöiden lisäksi tehokkaasti myös kasvullisesti syvällä vaakatasoisesti suikertavan juuristonsa avulla. Sisämaassa laji on muinaistulokas ja pohjoisimmassa Suomessa uustulokas. EH, Hämeenlinna, Vuorentaka, Rääpiälä, laaja peltoaukea, Hämeen Härkätien varsi, 29.6.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cirsium arvense var. arvense – pelto-ohdake var. rikkapelto-ohdake on nimensä mukaisesti viljelysmaiden yleinen ja vaikeasti torjuttava rikkakasvi. Se on pohjoisinta Suomea lukuun ottamatta hyvin yleinen ja leviää pähkylöiden lisäksi tehokkaasti myös kasvullisesti syvällä vaakatasoisesti suikertavan juuristonsa avulla. Sisämaassa laji on muinaistulokas ja pohjoisimmassa Suomessa uustulokas. EH, Hämeenlinna, Vuorentaka, Rääpiälä, laaja peltoaukea, Hämeen Härkätien varsi, 29.6.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cirsium arvense var. arvense - pelto-ohdake var. rikkapelto-ohdake kasvaa myös monenlaisilla pientareilla ja joutomailla. Se hyötyy myös kaikenlaisesta maan käsittelystä ja siirtelystä, sillä pieni juurenpätkäkin riittää synnyttämään uuden yksilön ja siitä laajenevan kasvuston. Pelto-ohdake on pysty ja yleensä runsashaarainen sekä tavallisesti noin 40-120 cm korkea. Varsi haaroineen on vihreä tai punaruskehtava ja siipipalteeton. U, Järvenpää, Ristinummi, uuden yritysalueen laidassa oleva maavalli, 15.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cirsium arvense var. arvense – pelto-ohdake var. rikkapelto-ohdake kasvaa myös monenlaisilla pientareilla ja joutomailla. Se hyötyy myös kaikenlaisesta maan käsittelystä ja siirtelystä, sillä pieni juurenpätkäkin riittää synnyttämään uuden yksilön ja siitä laajenevan kasvuston. Pelto-ohdake on pysty ja yleensä runsashaarainen sekä tavallisesti noin 40-120 cm korkea. Varsi haaroineen on vihreä tai punaruskehtava ja siipipalteeton. U, Järvenpää, Ristinummi, uuden yritysalueen laidassa oleva maavalli, 15.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cirsium arvense - pelto-ohdake kasvaa Suomessa myös alkuperäisenä luonnonkasvina hiekkaisilla merenrannoilla. Merenrantamuodon katsotaan kuuluvan rikkapelto-ohdakkeen nimimuunnokseen. Ainakin eteläisillä rannikkoseuduilla esiintyy myös lajin toista muunnosta, poimupelto-ohdaketta, var. maritimum, joka on alunperin purjelaivakauden painolastitulokas. Merenrannoilla muunnoksia ei aina ole helppo erottaa toisistaan. Myös nimistö aiheuttaa ikävää sekaannusta, sillä poimupelto-ohdakkeen katsottiin aikaisemmin edustavan nimimuunnosta var. arvense. Kuvassa oleva kasvusto on todennäköisesti poimupelto-ohdaketta. Kuvassa myös euroopanmerikaalin, Crambe maritima, laaja lehtiruusuke. V, Kemiönsaari, Hiittisten saaristo, Örö, Balget-lahden ranta sotilaskotialueen kohdalla, 14.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cirsium arvense – pelto-ohdake kasvaa Suomessa myös alkuperäisenä luonnonkasvina hiekkaisilla merenrannoilla. Merenrantamuodon katsotaan kuuluvan rikkapelto-ohdakkeen nimimuunnokseen. Ainakin eteläisillä rannikkoseuduilla esiintyy myös lajin toista muunnosta, poimupelto-ohdaketta, var. maritimum, joka on alunperin purjelaivakauden painolastitulokas. Merenrannoilla muunnoksia ei aina ole helppo erottaa toisistaan. Myös nimistö aiheuttaa ikävää sekaannusta, sillä poimupelto-ohdakkeen katsottiin aikaisemmin edustavan nimimuunnosta var. arvense. Kuvassa oleva kasvusto on todennäköisesti poimupelto-ohdaketta. Kuvassa myös euroopanmerikaalin, Crambe maritima, laaja lehtiruusuke. V, Kemiönsaari, Hiittisten saaristo, Örö, Balget-lahden ranta sotilaskotialueen kohdalla, 14.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cirsium arvense - pelto-ohdakkeen kukkamykeröt ovat varren ja haarojen kärjessä usein yksittäin ja harvemmin 2-4 mykerön ryhminä. Mykeröhaara on lehtihankainen ja tavallisesti noin 3-15 cm pitkä. Rikkapelto-ohdakkeella, var. arvense (kuvassa), kukintoalueen lehdet ovat usein ehyehköt ja vähä- sekä hentopiikkiset. EH, Hämeenlinna, Vuorentaka, Rääpiälä, laaja peltoaukea, Hämeen Härkätien varsi, 29.6.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cirsium arvense – pelto-ohdakkeen kukkamykeröt ovat varren ja haarojen kärjessä usein yksittäin ja harvemmin 2-4 mykerön ryhminä. Mykeröhaara on lehtihankainen ja tavallisesti noin 3-15 cm pitkä. Rikkapelto-ohdakkeella, var. arvense (kuvassa), kukintoalueen lehdet ovat usein ehyehköt ja vähä- sekä hentopiikkiset. EH, Hämeenlinna, Vuorentaka, Rääpiälä, laaja peltoaukea, Hämeen Härkätien varsi, 29.6.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cirsium arvense var. maritimum - poimupelto-ohdakeen (jota kuva todennäköisesti esittää) ylimmätkin lehdet ovat poimuiset ja isohampaiset sekä pitkä- ja vahvapiikkiset. V, Kemiönsaari, Hiittisten saaristo, Örö, Balget-lahden ranta sotilaskotialueen kohdalla, 14.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cirsium arvense var. maritimum – poimupelto-ohdakeen (jota kuva todennäköisesti esittää) ylimmätkin lehdet ovat poimuiset ja isohampaiset sekä pitkä- ja vahvapiikkiset. V, Kemiönsaari, Hiittisten saaristo, Örö, Balget-lahden ranta sotilaskotialueen kohdalla, 14.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cirsium arvense - pelto-ohdakkeen (kuvassa rikkapelto-ohdake var. arvense) kehto on hieman seittikarvainen tai seittikarvaton. Kehtosuomut ovat pystyt ja ulommat niistä ovat lähinnä kapean kolmiomaiset, hennohkon kärkipiikkiset ja ainakin reunoiltaan tiheäkarvaiset. Ne ovat tavallisesti noin 3-10 mm pitkät. Lyhimmät suomut ovat uloimpana kehdon tyvellä. Sisimmät suomukerrokset ovat lähes tasasoukat ja kärkiosastaan taipuisat, teräväkärkiset ja noin 10-20 mm pitkät. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Mäkelä, teollisuusalue, Pietiläntien varren joutomaa-alue, 4.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cirsium arvense – pelto-ohdakkeen (kuvassa rikkapelto-ohdake var. arvense) kehto on hieman seittikarvainen tai seittikarvaton. Kehtosuomut ovat pystyt ja ulommat niistä ovat lähinnä kapean kolmiomaiset, hennohkon kärkipiikkiset ja ainakin reunoiltaan tiheäkarvaiset. Ne ovat tavallisesti noin 3-10 mm pitkät. Lyhimmät suomut ovat uloimpana kehdon tyvellä. Sisimmät suomukerrokset ovat lähes tasasoukat ja kärkiosastaan taipuisat, teräväkärkiset ja noin 10-20 mm pitkät. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Mäkelä, teollisuusalue, Pietiläntien varren joutomaa-alue, 4.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cirsium arvense - pelto-ohdakkeen (kuvassa rikkapelto-ohdake var. arvense) mykeröhaarat ovat yleensä tiheästi seittikarvaiset. Laji on enimmäkseen kaksikotinen eli hede- ja emikukat ovat eri yksilöissä. Kuvassa on hedekukkaisia mykeröitä. Mykerön kaikki kukat ovat torvimaisia kehräkukkia. Pelkkä teriö on yleensä noin 13-18 mm pitkä ja nousee korkealle kehdon yläpuolelle. Sen kärkiosa on torvimainen, kapean viisiliuskainen ja vaaleanpunainen tai vaalean sinipunainen sekä harvoin valkoinen. Pituutta kärkiosalla on noin 5-7 mm. Kuvan vasemmassa mykerössä näkyvät emin vartalon ympärille lieriömäisen yhdiskasvuisesti ryhmittyneet, vaalean sinipunaiset heteet, joista siitepöly on parhaillaan purkautumassa. Oikeanpuoleisen mykerön kukat ja heteet ovat jo lakastumassa, mutta kesken kehityksensä jäävät emin luotit eivät avaudu. U, Järvenpää, Ristinummi, uuden yritysalueen laidassa oleva maavalli, 15.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cirsium arvense – pelto-ohdakkeen (kuvassa rikkapelto-ohdake var. arvense) mykeröhaarat ovat yleensä tiheästi seittikarvaiset. Laji on enimmäkseen kaksikotinen eli hede- ja emikukat ovat eri yksilöissä. Kuvassa on hedekukkaisia mykeröitä. Mykerön kaikki kukat ovat torvimaisia kehräkukkia. Pelkkä teriö on yleensä noin 13-18 mm pitkä ja nousee korkealle kehdon yläpuolelle. Sen kärkiosa on torvimainen, kapean viisiliuskainen ja vaaleanpunainen tai vaalean sinipunainen sekä harvoin valkoinen. Pituutta kärkiosalla on noin 5-7 mm. Kuvan vasemmassa mykerössä näkyvät emin vartalon ympärille lieriömäisen yhdiskasvuisesti ryhmittyneet, vaalean sinipunaiset heteet, joista siitepöly on parhaillaan purkautumassa. Oikeanpuoleisen mykerön kukat ja heteet ovat jo lakastumassa, mutta kesken kehityksensä jäävät emin luotit eivät avaudu. U, Järvenpää, Ristinummi, uuden yritysalueen laidassa oleva maavalli, 15.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cirsium arvense - pelto-ohdakkeen (kuvassa rikkapelto-ohdake var. arvense) mykerössä on lähes sata kukkaa. Kuvassa on emikukkainen mykerö, jossa kesken kehityksensä jääneet heteet näkyvät tummemman sinipunaisina teriön kärkiosan sisällä. Emit sen sijaan ovat nostaneet vartalonsa korkealle teriön yläpuolelle ja kaksiliuskainen luotti on avoinna. Pelto-ohdakkeen mykerö on täydessä kukassaan yleensä noin 15-25 mm korkea ja yläosastaan noin 20-25 mm leveä. St, Pori, Reposaari, koillisranta, entisen satama-alueen vanha painolastikenttä, 14.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cirsium arvense – pelto-ohdakkeen (kuvassa rikkapelto-ohdake var. arvense) mykerössä on lähes sata kukkaa. Kuvassa on emikukkainen mykerö, jossa kesken kehityksensä jääneet heteet näkyvät tummemman sinipunaisina teriön kärkiosan sisällä. Emit sen sijaan ovat nostaneet vartalonsa korkealle teriön yläpuolelle ja kaksiliuskainen luotti on avoinna. Pelto-ohdakkeen mykerö on täydessä kukassaan yleensä noin 15-25 mm korkea ja yläosastaan noin 20-25 mm leveä. St, Pori, Reposaari, koillisranta, entisen satama-alueen vanha painolastikenttä, 14.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cirsium arvense - pelto-ohdakkeen (kuvassa rikkapelto-ohdake var. arvense) emimykeröt ovat keskimäärin hoikempia ja korkeampia kuin hedemykeröt. Hedelmävaiheessa noin 10-12 mm pitkä ja sulkahaiveniksi muuntunut verhiö pitenee noin 20-30 mm pitkäksi, pähkylän kärjessä olevaksi pappukseksi, joka helpottaa pähkylöiden leviämistä ilmavirran ja tuulten mukana. EH, Hämeenlinna, Majalahti, Louhoksentien varrella olevan maanläjitysalueen kaakkoispää, 8.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cirsium arvense – pelto-ohdakkeen (kuvassa rikkapelto-ohdake var. arvense) emimykeröt ovat keskimäärin hoikempia ja korkeampia kuin hedemykeröt. Hedelmävaiheessa noin 10-12 mm pitkä ja sulkahaiveniksi muuntunut verhiö pitenee noin 20-30 mm pitkäksi, pähkylän kärjessä olevaksi pappukseksi, joka helpottaa pähkylöiden leviämistä ilmavirran ja tuulten mukana. EH, Hämeenlinna, Majalahti, Louhoksentien varrella olevan maanläjitysalueen kaakkoispää, 8.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cirsium arvense - pelto-ohdakkeella ( ainakin rikkapelto-ohdakkeella var. arvense, jota kuva esittää) esiintyy fytoplasmojen eli bakteerien kaltaisten taudinaiheuttajien infektoimia kasvustoja. Tauti aiheuttaa hyvin erikoisennäköisiä kasvuhäiriöitä mykeröihin. Mykeröistä voi kuvan tavoin nousta uusia, varrellisia ja pieniä sekä epämuodostuneita mykeröitä tai kaikki kukat muuttuvat suomumaisiksi tai lehtimäisiksi kasvannaisiksi. EH, Valkeakoski, Lumikorpi, entinen, peitetty kaatopaikka-alue, nykyinen jäteasema, täyttömaa-alueen hiekkarinne, jossa kasvuhäiriöisenä noin 3 m x 3 m:n alalla, 28.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cirsium arvense – pelto-ohdakkeella ( ainakin rikkapelto-ohdakkeella var. arvense, jota kuva esittää) esiintyy fytoplasmojen eli bakteerien kaltaisten taudinaiheuttajien infektoimia kasvustoja. Tauti aiheuttaa hyvin erikoisennäköisiä kasvuhäiriöitä mykeröihin. Mykeröistä voi kuvan tavoin nousta uusia, varrellisia ja pieniä sekä epämuodostuneita mykeröitä tai kaikki kukat muuttuvat suomumaisiksi tai lehtimäisiksi kasvannaisiksi. EH, Valkeakoski, Lumikorpi, entinen, peitetty kaatopaikka-alue, nykyinen jäteasema, täyttömaa-alueen hiekkarinne, jossa kasvuhäiriöisenä noin 3 m x 3 m:n alalla, 28.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cirsium arvense var. arvense - pelto-ohdakkeen var. rikkapelto-ohdakkeen alimmat lehdet ovat ruodittomat tai siipipalteisesti lyhytruotiset. Muut lehdet ovat ruodittomat ja usein hieman sepivät. Varsilehdet ovat ominaisuuksiltaan hyvin vaihtelevat. Usein ne ovat aika säännöllisen tai epäsäännöllisen pariliuskaisia ja sileitä. Varsilehdet ovat tavallisesti noin 5-13 cm pitkät ja liuskaiset lehdet leveimmältä kohtaa noin 2-5 cm leveät. EH, Hämeenlinna, Majalahti, Hirsimäki, Näsiäntien ja maakaasulinjan välinen metsä, metsäkoneen vanha ajoura, 16.8.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cirsium arvense var. arvense – pelto-ohdakkeen var. rikkapelto-ohdakkeen alimmat lehdet ovat ruodittomat tai siipipalteisesti lyhytruotiset. Muut lehdet ovat ruodittomat ja usein hieman sepivät. Varsilehdet ovat ominaisuuksiltaan hyvin vaihtelevat. Usein ne ovat aika säännöllisen tai epäsäännöllisen pariliuskaisia ja sileitä. Varsilehdet ovat tavallisesti noin 5-13 cm pitkät ja liuskaiset lehdet leveimmältä kohtaa noin 2-5 cm leveät. EH, Hämeenlinna, Majalahti, Hirsimäki, Näsiäntien ja maakaasulinjan välinen metsä, metsäkoneen vanha ajoura, 16.8.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cirsium arvense var. arvense - pelto-ohdakkeen var. rikkapelto-ohdakkeen varsilehdet, varsinkin alimmat niistä, ovat aika usein myös ehyehköt ja eri tavoin hammaslaitaiset. Lehtien laidat liuskoineen ja hampaineen ovat hennohkopiikkiset. Piikkien pituus on enimmillään tavallisesti noin 2-3 mm. Lehtien yläpinta on kaljuhko tai vähäkarvainen. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Metsälammentieltä lähtevän kävelytien laide koivuvaltaisella metsäkaistalla, 16.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cirsium arvense var. arvense – pelto-ohdakkeen var. rikkapelto-ohdakkeen varsilehdet, varsinkin alimmat niistä, ovat aika usein myös ehyehköt ja eri tavoin hammaslaitaiset. Lehtien laidat liuskoineen ja hampaineen ovat hennohkopiikkiset. Piikkien pituus on enimmillään tavallisesti noin 2-3 mm. Lehtien yläpinta on kaljuhko tai vähäkarvainen. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Metsälammentieltä lähtevän kävelytien laide koivuvaltaisella metsäkaistalla, 16.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cirsium arvense var. maritimum - poimupelto-ohdakeen (jota kuva todennäköisesti esittää) varsilehdet ovat poimuiset ja mutkalaitaiset sekä runsas-, pitkä- ja vahvapiikkiset. Piikit ovat enimmillään noin 4-5 mm pitkät. V, Kemiönsaari, Hiittisten saaristo, Örö, Balget-lahden ranta sotilaskotialueen kohdalla, 14.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cirsium arvense var. maritimum – poimupelto-ohdakeen (jota kuva todennäköisesti esittää) varsilehdet ovat poimuiset ja mutkalaitaiset sekä runsas-, pitkä- ja vahvapiikkiset. Piikit ovat enimmillään noin 4-5 mm pitkät. V, Kemiönsaari, Hiittisten saaristo, Örö, Balget-lahden ranta sotilaskotialueen kohdalla, 14.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cirsium arvense var. arvense - pelto-ohdakkeen var. rikkapelto-ohdakkeen (kuvassa) lehdet ovat alta yläpintaa vaaleammat ja kaljuhkot tai vähäkarvaiset. Suomessa hyvin harvinaisella tulokkaalla, seittipelto-ohdakkeella, var. incanum, lehtien yläpinta on selvästi karvainen ja alapinta vaalean huopakarvainen. EH, Hämeenlinna, Vuorentaka, Rääpiälä, laaja peltoaukea, Hämeen Härkätien varsi, 29.6.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cirsium arvense var. arvense – pelto-ohdakkeen var. rikkapelto-ohdakkeen (kuvassa) lehdet ovat alta yläpintaa vaaleammat ja kaljuhkot tai vähäkarvaiset. Suomessa hyvin harvinaisella tulokkaalla, seittipelto-ohdakkeella, var. incanum, lehtien yläpinta on selvästi karvainen ja alapinta vaalean huopakarvainen. EH, Hämeenlinna, Vuorentaka, Rääpiälä, laaja peltoaukea, Hämeen Härkätien varsi, 29.6.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto