Cirsium palustre – suo-ohdake

  • Cirsium palustre (L.) Scop. – suo-ohdake
  • Cirsium Mill. – (sulka)ohdakkeet
  • Asteraceae – asterikasvit

Suo-ohdake, Cirsium palustre, on kaksivuotinen tai kerran kukkiva monivuotinen, pysty, usein kookas ja pituuteensa nähden hoikkavartinen ruoho. Verso on lähes haaraton tai ainakin yläosastaan haarova ja tavallisesti noin 50-200 cm korkea. Joskus yksilöt voivat olla tyveltä saakka monivartisia. Pääjuuri on paksu ja lyhyehkö. Varsi haaroineen on harmaanvihreä tai punaruskea, särmikäs ja lähinnä seittikarvainen sekä katkonaisesti siipipalteinen. Palle on matalaliuskainen ja hampainen. Hampaat ovat piikkikärkiset. Piikit ovat hennohkot ja yleensä noin 3-7 mm pitkät. Aika usein ylimmät kukintohaarat ovat myös siipipalteettomia ja piikittömiä.

Ensimmäisenä vuotena kasvavat ruusukelehdet ja varren tyvellä olevat aluslehdet ovat ruodilliset ja pariliuskaiset. Lapa on kehältään kapeansoikea tai suikeahko ja sen sivuliuskat ovat epäsäännöllisen isohampaiset ja usein toistamiseen pieniliuskaiset sekä laidoiltaan varren siipipalteiden tavoin piikkiset. Ruoti on siipipalteinen, hampainen ja laidoiltaan piikkinen ja sen raja lapaan on usein epäselvä. Ruusuke- ja aluslehdet ruotineen ovat tavallisesti noin 15-35 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 3-8 cm leveät. Lehden yläpinta on vihreä tai aurinkoisella paikalla myös punaruskeahko ja harvahkosti lähinnä villakarvainen. Alapinta on vaaleahkonvihreä ja seitti- sekä hapsikarvainen.  Varsilehdet ovat kierteisesti. Alemmat niistä ovat aluslehtien kaltaiset mutta ruodittomat ja yleensä kapeampiliuskaiset sekä noin 10-20 cm pitkät. Kukintoalueen lehdet ovat usein vain tyviosastaan liuskaiset tai hampaiset ja piikkiset. Niiden jopa 5 cm pitkä kärkiosa on lähes tai aivan tasasoukka ja usein vain noin 1-3 mm leveä.

Kukinnot muodostuvat kukkamaisista mykeröistä, jotka ovat varren ja haarojen kärkiosassa terttumaisina, monimykeröisinä ryhminä. Mykeröt ovat yleensä perättömiä tai perä on enintään noin 1 cm osin kukintavaiheestakin riippuen. Se on tiheästi seittikarvainen mutta palteeton ja piikitön. Monikukkaisen mykerön uloimman kerroksen muodostavat pienet, kapeat ylälehdet eli kehtosuomut, jotka ympäröivät monikerroksisena, tiiviin puolipallomaisena suojuksena eli kehtona varsinaista kukintoa. Kehtosuomut ovat pystyt ja ulommat niistä ovat lähinnä kapean kolmiomaiset, lyhyesti kärkipiikkiset ja ainakin reunoiltaan tiheäkarvaiset. Ne ovat vihreät, sinipunaiset tai kirjavat ja tavallisesti noin 4-10 mm pitkät sekä tyviosastaan noin 1,5 mm leveät. Lyhimmät suomut ovat uloimpana kehdon tyvellä. Sisimmät suomukerrokset ovat lähes tasasoukat ja kärkiosastaan taipuisat, teräväkärkiset ja punaiset tai sinipunaiset sekä noin 10-15 mm pitkät. Kehto on tavallisesti noin 10-15 mm korkea ja noin 10 mm leveä. Koko mykerö on täydessä kukassaan yleensä noin 17-25 mm korkea ja yläosastaan noin 20-25 mm leveä.

Mykerössä on yli 50 kukkaa. Neuvottomat, kookkaammat laitakukat puuttuvat. Mykerön kaikki kukat ovat kaksineuvoisia, torvimaisia kehräkukkia. Niiden tyvellä on vaalea, lähes koko mitaltaan pitkittäisesti liuskainen ja noin 5-6 mm pitkä tukisuomu. Verhiö on noin 10-12 mm pitkä ja muuntunut sulkahaiveniksi. Pelkkä teriö on yleensä noin 13-18 mm pitkä ja nousee korkealle kehdon yläpuolelle. Sen tyviosa on rihmamaisen tasasoukka, noin 8-11 mm pitkä ja jää kehdon sisään. Teriön kärkiosa on torvimainen, kapean 5-liuskainen ja punainen tai sinipunainen. Pituutta kärkiosalla on noin 5-7 mm. Heteitä on 5. Niiden sinipunaiset ja myöhemmin lähes tai aivan valkoiset sekä kapean tasasoukat ponnet ovat lieriömäisen yhdiskasvuisesti emin vartalon ympärillä. Emiö on 2-lehtinen, 1-vartaloinen ja luotiltaan lyhyesti 2-liuskainen.  Vartalo luotteineen nousee selvästi teriönliuskoja pitemmäksi ja se on kärkiosastaan vaalean- tai sinipunainen. Hedelmä on pitkulainen tai soikea, litteähkö ja sileä sekä kellanruskehtava pohjuspähkylä, joka on tavallisesti noin 3-4 mm pitkä ja noin 1-1,5 mm leveä. Sen kärjessä on rengaspaksunnos ja leviämistä helpottava, valkoinen ja sulkahaivenista muodostunut pappus eli kehräkukan verhiön muutunnainen. Normaali kukinta-aika on kesäkuulta syyskuulle.

Suo-ohdake on Suomessa alkuperäinen laji Inarin Lappia lukuun ottamatta kaikissa muissa eliömaakunnissa. Se on yleinen etelästä päin Perä-Pohjanmaan ja Koillismaan eliömaakuntiin saakka. Pohjoisempana se on harvinainen ja Inarin Lapin eliömaakunnassa lajia tavataan harvinaisena tulokkaana. Kasvupaikkoina ovat yleensä kosteat niityt, suopellot ja muut veden vaivaamat viljelymaat, kesannot, rehevät suot, viidat, lähteiköt, metsäpurojen ja ojien laiteet, rannat sekä kaikenlaiset kosteat pientareet. Muissa Pohjoismaissa laji kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa sekä Tanskan Färsaarilla.

Suo-ohdakkeen emin vartalon tyvellä on mesiäinen. Se onkin monen muun asterikasvin ohella hyönteisten suosima mesikasvi. Myös siitepöly on haluttua ravintoa. Pähkylöitä syntyykin hyvän pölytystuloksen ansiosta paljon ja ne leviävät varsinkin avoimemmassa maastossa laajalle. Varsinkin kesantopelloille ja soistuville niityille voi muodostua laajojakin, tiheitä kasvustoja. Suo-ohdake ei kuitenkaan levittäydy monivuotisten sukulaistensa pelto-ohdakkeen ja huopaohdakkeen tavoin maarönsyjen avulla. Kasvuston kehitys lähtee aina liikkeelle yksittäisen pähkylän synnyttämästä lehtiruusukkeesta, joka ei hetikään aina, varsinkaan pohjoisempana, ehdi vielä seuraavana vuotena kukintavaiheeseen. Voi mennä yli viisikin vuotta ennen kuin energiaa on kertynyt tarpeeksi kookkaan kukintovarren kasvattamiseen.

Suomessa tavataan vakituisesti viittä sulkaohdakelajia, suo-ohdakkeen lisäksi piikkiohdaketta, C. vulgare, huopaohdaketta, C. heterophyllum, pelto-ohdaketta, C. arvense ja keltaohdaketta, C. oleraceum. Muut ovat suuressa osassa Suomea yleisiä alkuperäislajeja tai muinaistulokkaita, mutta keltaohdake on uustulokas ja sellaisena myös varsin harvinainen. Lajit ovat niin omannäköisiään, ettei niitä helposti sekoita keskenään. Suo-ohdake kuitenkin risteytyy joskus huopa-, piikki- ja keltaohdakkeen kanssa. Eniten suo-ohdaketta muistuttaa toisen suvun laji, kyläkarhiainen, Carduus crispus. Erityisesti useampihaaraisen suo-ohdakkeen ulkomuoto lähenee kyläkarhiaisen piirteitä. Molempien varsi on pituuteen nähden hoikahko ja piikkisen siipipalteinen. Kyläkarhiaisen lehdet ovat kuitenkin alapinnaltaan tiheästi harmaan vanukekarvaiset. Lisäksi mykerön kehtosuomut siirottavat reilusti ulospäin. Sukujen välillä on myös rakenteellinen tuntomerkki, joka vaatii lähempää tarkastelua. Karhiaisten pähkylöiden kärjessä oleva pappus eli verhiön muutunnainen on hapsihaiveninen, kun se ohdakkeilla on sulkahaiveninen.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle suo-ohdakkeen esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase Projekt).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Cirsium palustre - suo-ohdake voi levittäytyä varsinkin kesantopelloille ja soistuville niityille laajoiksi ja tiheiksi kasvustoiksi. Korkeutta yksilöillä on tavallisesti noin 50-200 cm. KP, Alajärvi, Kyyjärventien (tie 16) varsi Käpyahon ja Viinamäen kylien välissä, Kanervan tilan kesantosarka, 18.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cirsium palustre – suo-ohdake voi levittäytyä varsinkin kesantopelloille ja soistuville niityille laajoiksi ja tiheiksi kasvustoiksi. Korkeutta yksilöillä on tavallisesti noin 50-200 cm. KP, Alajärvi, Kyyjärventien (tie 16) varsi Käpyahon ja Viinamäen kylien välissä, Kanervan tilan kesantosarka, 18.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cirsium palustre - suo-ohdakkeen versot ovat aika usein lähes haarattomia tai vähähaaraisia. Myös kukinto-osan haarat ovat tällöin lyhyet. Joskus harvemmin yksilö voi olla tyveltä alkaen monivartinen, kuten kuvassa. EH, Hämeenlinna, Aulanko, puistometsäalue, luonnonsuojelualue, Joutsenlammen ranta, 24.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cirsium palustre – suo-ohdakkeen versot ovat aika usein lähes haarattomia tai vähähaaraisia. Myös kukinto-osan haarat ovat tällöin lyhyet. Joskus harvemmin yksilö voi olla tyveltä alkaen monivartinen, kuten kuvassa. EH, Hämeenlinna, Aulanko, puistometsäalue, luonnonsuojelualue, Joutsenlammen ranta, 24.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cirsium palustre - suo-ohdakkeen kookkaammat versot voivat olla lähes koko mitaltaan runsas- ja pitkähaaraisia. Kuvan yksilölläkin haaroja on 20. EH, Vilppula, Laksinperä, Uittosalmentien laide Ukonselän ja Laksi-järven välisen Uittosalmen lähellä, 19.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cirsium palustre – suo-ohdakkeen kookkaammat versot voivat olla lähes koko mitaltaan runsas- ja pitkähaaraisia. Kuvan yksilölläkin haaroja on 20. EH, Vilppula, Laksinperä, Uittosalmentien laide Ukonselän ja Laksi-järven välisen Uittosalmen lähellä, 19.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cirsium palustre - suo-ohdakkeen kukkamykeröt ovat varren ja haarojen kärkiosassa terttumaisina, monimykeröisinä ryhminä. Varren ja haarojen kärkiosa on yleensä seittikarvoituksesta harmaa ja vaihtelevasti siipipalteinen ja piikkinen. Aika usein ylimmät kukintohaarat ovat myös siipipalteettomia ja piikittömiä. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Tiiriö, Pitkätanhuankadun vetisen laitaojan varsi, 16.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cirsium palustre – suo-ohdakkeen kukkamykeröt ovat varren ja haarojen kärkiosassa terttumaisina, monimykeröisinä ryhminä. Varren ja haarojen kärkiosa on yleensä seittikarvoituksesta harmaa ja vaihtelevasti siipipalteinen ja piikkinen. Aika usein ylimmät kukintohaarat ovat myös siipipalteettomia ja piikittömiä. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Tiiriö, Pitkätanhuankadun vetisen laitaojan varsi, 16.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cirsium palustre - suo-ohdakkeen kukkamykeröt ovat yleensä perättömiä tai perä on enintään noin 1 cm. Monimykeröisessä ryhmässä on pitkän aikaa parhaillaan kukkivia, ohikukkineita ja vasta nuppuvaiheisia mykeröitä. Hyönteisille tämä takaa pitkän mesisadon ja ohdakkeelle pölyttäjien riittävyyden. EH, Vilppula, Laksinperä, Uittosalmentien laide Ukonselän ja Laksi-järven välisen Uittosalmen lähellä, 19.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cirsium palustre – suo-ohdakkeen kukkamykeröt ovat yleensä perättömiä tai perä on enintään noin 1 cm. Monimykeröisessä ryhmässä on pitkän aikaa parhaillaan kukkivia, ohikukkineita ja vasta nuppuvaiheisia mykeröitä. Hyönteisille tämä takaa pitkän mesisadon ja ohdakkeelle pölyttäjien riittävyyden. EH, Vilppula, Laksinperä, Uittosalmentien laide Ukonselän ja Laksi-järven välisen Uittosalmen lähellä, 19.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cirsium palustre - suo-ohdakkeen mykerökehto on tavallisesti noin 10-15 mm korkea ja noin 10 mm leveä. Koko mykerö on täydessä kukassaan yleensä noin 17-25 mm korkea ja yläosastaan noin 20-25 mm leveä. Kehtosuomut ovat pystyt ja ulommat niistä ovat lyhyesti kärkipiikkiset ja ainakin reunoiltaan tiheäkarvaiset. Ne ovat tavallisesti noin 4-10 mm pitkät sekä tyviosastaan noin 1,5 mm leveät. Sisimmät suomukerrokset ovat lähes tasasoukat ja kärkiosastaan teräväkärkiset ja punaiset tai sinipunaiset sekä noin 10-15 mm pitkät. Heteen ponnet ovat lieriömäisenä ryhmänä emin vartalon ympärillä. Siitepölyvaiheessa ne ovat sinipunaiset ja emin luotti ei ole vielä kehittynyt. EH, Vilppula, Laksinperä, Uittosalmentien laide Ukonselän ja Laksi-järven välisen Uittosalmen lähellä, 19.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cirsium palustre – suo-ohdakkeen mykerökehto on tavallisesti noin 10-15 mm korkea ja noin 10 mm leveä. Koko mykerö on täydessä kukassaan yleensä noin 17-25 mm korkea ja yläosastaan noin 20-25 mm leveä. Kehtosuomut ovat pystyt ja ulommat niistä ovat lyhyesti kärkipiikkiset ja ainakin reunoiltaan tiheäkarvaiset. Ne ovat tavallisesti noin 4-10 mm pitkät sekä tyviosastaan noin 1,5 mm leveät. Sisimmät suomukerrokset ovat lähes tasasoukat ja kärkiosastaan teräväkärkiset ja punaiset tai sinipunaiset sekä noin 10-15 mm pitkät. Heteen ponnet ovat lieriömäisenä ryhmänä emin vartalon ympärillä. Siitepölyvaiheessa ne ovat sinipunaiset ja emin luotti ei ole vielä kehittynyt. EH, Vilppula, Laksinperä, Uittosalmentien laide Ukonselän ja Laksi-järven välisen Uittosalmen lähellä, 19.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cirsium palustre - suo-ohdakkeen kehräkukista nousevat emin vartalo ja luotti näkyviin vasta sitten, kun heteen ponsi on tyhjentynyt ja kalvennut valkoiseksi. Tällöin aukeaa myös luotin kaksihaarainen kärki vastaanottamaan hyönteisten kuljettamaa siitepölyä muista yksilöistä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Metsälammentieltä lähtevän kävelytien laide koivuvaltaisella metsäkaistalla, 16.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cirsium palustre – suo-ohdakkeen kehräkukista nousevat emin vartalo ja luotti näkyviin vasta sitten, kun heteen ponsi on tyhjentynyt ja kalvennut valkoiseksi. Tällöin aukeaa myös luotin kaksihaarainen kärki vastaanottamaan hyönteisten kuljettamaa siitepölyä muista yksilöistä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Metsälammentieltä lähtevän kävelytien laide koivuvaltaisella metsäkaistalla, 16.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cirsium palustre - suo-ohdakkeen mykerössä on yli 50 kukkaa. Kaikki kukat ovat torvimaisia kehräkukkia. Teriö on yleensä noin 13-18 mm pitkä ja nousee korkealle kehdon yläpuolelle. Sen tyviosa on rihmamaisen tasasoukka ja kärkiosa on torvimainen, kapean viisiliuskainen ja punainen tai sinipunainen. Pituutta kärkiosalla on noin 5-7 mm. Emin vartalo ja luotti nousevat selvästi teriönliuskojen yläpuolelle. EH, Vilppula, Laksinperä, Uittosalmentien laide Ukonselän ja Laksi-järven välisen Uittosalmen lähellä, 19.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cirsium palustre – suo-ohdakkeen mykerössä on yli 50 kukkaa. Kaikki kukat ovat torvimaisia kehräkukkia. Teriö on yleensä noin 13-18 mm pitkä ja nousee korkealle kehdon yläpuolelle. Sen tyviosa on rihmamaisen tasasoukka ja kärkiosa on torvimainen, kapean viisiliuskainen ja punainen tai sinipunainen. Pituutta kärkiosalla on noin 5-7 mm. Emin vartalo ja luotti nousevat selvästi teriönliuskojen yläpuolelle. EH, Vilppula, Laksinperä, Uittosalmentien laide Ukonselän ja Laksi-järven välisen Uittosalmen lähellä, 19.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cirsium palustre - suo-ohdake on kaksivuotinen tai kerran kukkiva monivuotinen kasvi. Ensimmäisenä vuotena kasvaa lehtiruusuke. Usein ruusukevaihe kestää useamman vuoden ennen kuin energiaa on tarpeeksi kookkaan varren kasvatukseen. Ruusukelehdet ja varren tyvellä olevat aluslehdet ovat ruodilliset ja pariliuskaiset. Sivuliuskat ovat epäsäännöllisen isohampaiset ja usein toistamiseen pieniliuskaiset. Lehdet ovat tavallisesti noin 15-35 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 3-8 cm leveät. EH, Hämeenlinna, Majalahti, Hirsimäki, Näsiäntien ja maakaasulinjan välisen metsän kosteikkokaista, 1.8.2009. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cirsium palustre – suo-ohdake on kaksivuotinen tai kerran kukkiva monivuotinen kasvi. Ensimmäisenä vuotena kasvaa lehtiruusuke. Usein ruusukevaihe kestää useamman vuoden ennen kuin energiaa on tarpeeksi kookkaan varren kasvatukseen. Ruusukelehdet ja varren tyvellä olevat aluslehdet ovat ruodilliset ja pariliuskaiset. Sivuliuskat ovat epäsäännöllisen isohampaiset ja usein toistamiseen pieniliuskaiset. Lehdet ovat tavallisesti noin 15-35 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 3-8 cm leveät. EH, Hämeenlinna, Majalahti, Hirsimäki, Näsiäntien ja maakaasulinjan välisen metsän kosteikkokaista, 1.8.2009. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cirsium palustre - suo-ohdakkeen varsilehdet ovat kierteisesti. Alemmat niistä ovat aluslehtien kaltaiset mutta ruodittomat ja yleensä noin 10-20 cm pitkät. Varsi on harmaanvihreä tai kuvan tavoin punaruskea. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Tiiriö, Pitkätanhuankadun vetisen laitaojan varsi, 16.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cirsium palustre – suo-ohdakkeen varsilehdet ovat kierteisesti. Alemmat niistä ovat aluslehtien kaltaiset mutta ruodittomat ja yleensä noin 10-20 cm pitkät. Varsi on harmaanvihreä tai kuvan tavoin punaruskea. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Tiiriö, Pitkätanhuankadun vetisen laitaojan varsi, 16.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cirsium palustre - suo-ohdakkeen ylemmät varsilehdet ovat kapealiuskaiset. Sivuliuskat ovat usein päästään kaksihaaraiset. Kaikkien lehtien hampaat päättyvät hennohkoon kärkipiikkiin, joka on yleensä noin 3-7 mm pitkä. Lehden yläpinta on harvahkosti lähinnä villakarvainen. Alapinta on seitti- ja hapsikarvainen. EH, Vilppula, Laksinperä, Uittosalmentien laide Ukonselän ja Laksi-järven välisen Uittosalmen lähellä, 19.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cirsium palustre – suo-ohdakkeen ylemmät varsilehdet ovat kapealiuskaiset. Sivuliuskat ovat usein päästään kaksihaaraiset. Kaikkien lehtien hampaat päättyvät hennohkoon kärkipiikkiin, joka on yleensä noin 3-7 mm pitkä. Lehden yläpinta on harvahkosti lähinnä villakarvainen. Alapinta on seitti- ja hapsikarvainen. EH, Vilppula, Laksinperä, Uittosalmentien laide Ukonselän ja Laksi-järven välisen Uittosalmen lähellä, 19.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cirsium palustre - suo-ohdakkeen varsi ja haarat ovat särmikkäät ja seittikarvaiset. Särmät ovat katkeilevasti siipipalteiset. Palteet ovat liuskaisia, hampaisia ja piikkisiä. Haaroissa palteita ja piikkejäkin on vähemmän. Kukintoalueen lehdet ovat usein vain tyviosastaan liuskaiset tai hampaiset ja piikkiset. Niiden jopa 5 cm pitkä kärkiosa on lähes tai aivan tasasoukka. EH, Vilppula, Laksinperä, Uittosalmentien laide Ukonselän ja Laksi-järven välisen Uittosalmen lähellä, 19.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cirsium palustre – suo-ohdakkeen varsi ja haarat ovat särmikkäät ja seittikarvaiset. Särmät ovat katkeilevasti siipipalteiset. Palteet ovat liuskaisia, hampaisia ja piikkisiä. Haaroissa palteita ja piikkejäkin on vähemmän. Kukintoalueen lehdet ovat usein vain tyviosastaan liuskaiset tai hampaiset ja piikkiset. Niiden jopa 5 cm pitkä kärkiosa on lähes tai aivan tasasoukka. EH, Vilppula, Laksinperä, Uittosalmentien laide Ukonselän ja Laksi-järven välisen Uittosalmen lähellä, 19.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto