Keltaohdake, Cirsium oleraceum, on monivuotinen, pysty, tanakka ja haaraton tai yläosastaan haarova sekä tavallisesti noin 50-150 cm korkea ruoho. Juurakko on vaakasuoraan levenevä ja laji voi muodostaa tiheitä ja laajojakin kasvustoja. Varsi haaroineen on vaaleanvihreä, liereä ja yläosastaan hyvin lyhytkarvainen sekä alempaa kalju. Siipipalteita ja piikkejä ei ole.
Ruusuke- ja aluslehdet ovat ruodilliset, ohuehkot, useimmiten pariliuskaiset ja harvemmin ehyet. Lapa on ulkokehältään yleensä soikeahko ja tavallisesti noin 25-50 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 15-25 cm leveä. Lapa ja sivuliuskat ovat lähes aina teräväkärkiset ja niiden laita on pienehköhampainen. Hampaat päättyvät hentoon, enintään noin 3 mm pitkään piikkiin. Lehden yläpinta on vihreä tai vaaleanvihreä ja alapinta yleensä harmaanvihreä. Lavan molemmat pinnat ovat kaljuhkot tai vaihtelevasti hyvin lyhytkarvaiset. Karvojen havaitseminen vaatii suurennosta. Lehtiruoti on enintään lavan mittainen ja kapeahkosti siipipalteinen. Varsilehdet ovat kierteisesti. Alemmat niistä ovat ruodilliset ja aluslehtien kaltaiset. Ylempänä lehtien liuskaisuus tavallisesti vähenee lavan tyviosasta alkaen ja verson latva-alueella lehdet ovat useimmiten ehyet. Alempia lehtiä lukuun ottamatta varsilehdet ovat ruodittomat ja niiden tyvi sepii leveänä kauluksena varren ympäri. Pituutta sepivillä lehdillä kauluksineen on yleensä noin 10-40 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 5-25 cm. Muilta ominaisuuksiltaan varsilehdet ovat aluslehtien kaltaiset.
Kukinnot muodostuvat kukkamaisista mykeröistä, jotka ovat varren ja haarojen kärjessä tavallisesti 2-6 mykerön ryhminä tai harvemmin yksittäin. Ryhmässä mykeröperän pituus vaihtelee yleensä välillä 0,2-4 cm. Mykeröperien tyvellä on yksi tai useampi ruoditon, puikeahko tai kapeanpuikea, ehyt ja kellanvihreä ylälehti, jonka laidat ovat varsilehtien tavoin hampaiset ja piikkiset. Ylälehdet ovat yleensä noin 2-10 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-6 cm leveät. Alkuvaiheessa ne sulkevat kehittyvät mykeröt kokonaan sisäänsä.
Monikukkaisen mykerön uloimman kerroksen muodostavat pienet, kapeat ylälehdet eli kehtosuomut, jotka ympäröivät monikerroksisena, tiiviin puolipallomaisena suojuksena eli kehtona varsinaista kukintoa. Koko kehtoa ympäröi runsaampi tai niukempi seittikarvoitus tai koko kehto on seittikarvaton. Kehtosuomut ovat muuten kaljut, vihreät, lähinnä suikeat ja pitkäsuippuisen teräväkärkiset. Ulompien suomukerrosten yläosa on ulospäin kaartunut ja kärki on kovettunut hennohkoksi sekä yleensä enintään noin 2 mm pitkäksi piikiksi. Sisimmät suomukerrokset ovat kärkiosastaan vaaleat, taipuisat ja teräväkärkiset mutta piikittömät. Ne ovat nuppuvaiheessa taipuneet sisäänpäin kukinnon suojaksi. Kehtosuomut ovat tavallisesti noin 7-25 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-2,5 mm leveät. Lyhimmät suomut ovat uloimpana kehdon tyvellä ja pisimmät sisimpänä kukintoa vasten. Kehto on tavallisesti noin 20-25 mm korkea ja noin 15-25 mm leveä. Koko mykerö on täydessä kukassaan yleensä noin 30-45 mm korkea ja yläosastaan noin 30-35 mm leveä.
Mykerössä on yli 100 kukkaa. Neuvottomat, kookkaammat laitakukat puuttuvat. Mykerön kaikki kukat ovat kaksineuvoisia, torvimaisia kehräkukkia. Niiden tyvellä on lähes koko mitaltaan pitkittäisesti liuskainen ja noin 5-7 mm pitkä tukisuomu. Verhiö on noin 15-20 mm pitkä ja muuntunut sulkahaiveniksi. Pelkkä teriö on yleensä noin 18-25 mm pitkä ja nousee korkealle kehdon yläpuolelle. Sen tyviosa on rihmamaisen tasasoukka, noin 7-10 mm pitkä ja jää kehdon sisään. Teriön kärkiosa on torvimainen, kapean 5-liuskainen ja vaaleankeltainen. Pituutta kärkiosalla on noin 11-15 mm. Heteitä on 5. Niiden sinipunaiset tai kellanruskehtavat ja myöhemmin ruskeahkot sekä kapean tasasoukat ponnet ovat lieriömäisen yhdiskasvuisesti emin vartalon ympärillä. Emiö on 2-lehtinen, 1-vartaloinen ja luotiltaan 2-liuskainen. Vartalo luotteineen nousee selvästi teriönliuskoja pitemmäksi ja se on kärkiosastaan yleensä kellanvalkoinen. Hedelmä on pitkulainen, vähän litistynyt, sileä ja kellanvaalea tai ruskehtava pohjuspähkylä, joka on tavallisesti noin 4-5,5 mm pitkä ja noin 1-1,5 mm leveä. Sen kärjessä on rengaspaksunnos ja leviämistä helpottava, vaalea sekä sulkahaivenista muodostunut pappus eli kehräkukan verhiön muutunnainen. Normaali kukinta-aika on heinä-syyskuu.
Keltaohdake on Suomessa uustulokas ja myös harvinainen koristekasvi sekä viljelykarkulainen. Havaintoja lajista on harvakseen eri puolilta Suomea aina Perä-Pohjanmaan ja Koillismaan eliömaakuntien korkeudelle saakka. Pakoin se on vakiintunut ja muodostanut laajempiakin kasvustoja. Kasvupaikkoina ovat yleensä kosteat niityt, pientareet, ojien ja teiden varret, rannat, erilaiset joutomaat ja maanläjitysalueet sekä tuontipuun varastokentät ja satamat. Muissa Pohjoismaissa laji kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Suomessa tavataan vakituisesti viittä sulkaohdakelajia. Keltaohdake on niistä ainoa uustulokas ja sellaisena myös varsin harvinainen. Muut neljä ovat suuressa osassa Suomea yleisiä alkuperäislajeja tai muinaistulokkaita. Piikkiohdake, C. vulgare, huopaohdake, C. heterophyllum, suo-ohdake, C. palustre ja pelto-ohdake, C. arvense, ovat kaikki punakukkaisia lajeja, joten niitä ei keltaohdakkeeseen sekoita. Lisäksi niillä ei ole keltaohdakkeelle ominaista, kookasta ylälehtikaulusta mykeröstön ympärillä. Keltaohdake voi kuitenkin toisinaan risteytyä huopa-, suo- ja pelto-ohdakkeen kanssa.
Cirsium oleraceum – keltaohdake on isolehtinen ja yleensä noin 50-150 cm korkea, monivuotinen tulokaskasvi. Se on myös harvinainen koristekasvi ja viljelykarkulainen. Havaintoja lajista on harvakseen eri puolilta Suomea aina Perä-Pohjanmaan ja Koillismaan eliömaakuntien korkeudelle saakka. Pakoin se on vakiintunut ja muodostanut laajempiakin kasvustoja. Kuvassa oleva versopaljous on levittäytynyt ojan varteen noin 5-6 metriä leveänä kasvustovyönä noin 90 metrin matkalle. Laji on tullut paikalle todennäköisesti alueella varastoidun venäläisen koivun mukana. EH, Kouvola, Kuusankoski, Ahlmanintien varrella olevan entisen puutavaran varastointi- ja lautatarha-alueen ja Savonsuon peitetyn teollisuuskaatopaikan välissä kulkevan tieuran ja leveän ojan laide, 31.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.Cirsium oleraceum – keltaohdakkeen versot ovat yleensä yläosastaan haarovia. Muista Suomen ohdakelajeista poiketen niiden mykeröstöjen tyvellä on kaulusmaisesti joukko ylälehtiä, jotka alkuvaiheessa sulkevat kehittyvät mykeröt kokonaan sisäänsä. Taustalla vasemmalla kasvaa myös suo-ohdake, C. palustre. EH, Hattula, Katinala, Kauksaari, länsiosa, Vanajaveden ranta-alue, 24.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.Cirsium oleraceum – keltaohdakkeen ylempien haarojen tukilehdet ja mykeröstöjä kehystävät ylälehdet ovat kellanvihreät, puikeat ja ehyet sekä laidoiltaan hampaiset ja hennohkopiikkiset. Kukintohaarojen tukilehdet sepivät tyveltään varren ympäri. Sen sijaan ylälehdet ovat ruodittomat mutta eivät juurikaan sepivät. Ylälehdet ovat yleensä noin 2-10 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-6 cm leveät. EH, Kouvola, Kuusankoski, Ahlmanintien varrella olevan entisen puutavaran varastointi- ja lautatarha-alueen ja Savonsuon peitetyn teollisuuskaatopaikan välissä kulkevan tieuran laide, 26.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.Cirsium oleraceum – keltaohdakkeen kukintomykeröt ovat varren ja haarojen kärjessä tavallisesti 2-6 mykerön ryhminä tai harvemmin yksittäin. Mykeröt ovat yleensä lyhytperäiset. EH, Kouvola, Kuusankoski, Ahlmanintien varrella olevan entisen puutavaran varastointi- ja lautatarha-alueen ja Savonsuon peitetyn teollisuuskaatopaikan välissä kulkevan tieuran laide, 26.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.Cirsium oleraceum – keltaohdakkeen mykerökukintoa ympäröivät monikerroksisena, tiiviin puolipallomaisena suojuksena kehtosuomut. Ne ovat vihreät, lähinnä suikeat ja pitkäsuippuisen teräväkärkiset. Ulompien suomukerrosten yläosa on ulospäin kaartunut ja kärki on kovettunut hennohkoksi sekä yleensä enintään noin 2 mm pitkäksi piikiksi. Sisimmät suomukerrokset ovat kärkiosastaan vaaleat, taipuisat ja teräväkärkiset mutta piikittömät. Ne ovat nuppuvaiheessa taipuneet sisäänpäin kukinnon suojaksi. Kehtosuomut ovat tavallisesti noin 7-25 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-2,5 mm leveät. Lyhimmät suomut ovat uloimpana kehdon tyvellä ja pisimmät sisimpänä kukintoa vasten. EH, Hattula, Katinala, Kauksaari, länsiosa, Vanajaveden ranta-alue, 24.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.Cirsium oleraceum – keltaohdakkeen mykerökukinto täyden kukinnan vaiheessa nousee noin kehtonsa korkeuden verran sen yläpuolelle. ES, Lappeenranta, Tuosan saari, eteläpää, Vehkataipaleentien varressa oleva teollisuusjätteen entinen kaatopaikka ja nykyinen täyttömaa-alue, jätealtaan rantametsikkö, 27.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.Cirsium oleraceum – keltaohdakkeen mykerökehto on tavallisesti noin 20-25 mm korkea ja noin 15-25 mm leveä. Koko kehtoa ympäröi runsaampi tai niukempi seittikarvoitus tai koko kehto on seittikarvaton. EH, Hattula, Katinala, Kauksaari, länsiosa, Vanajaveden ranta-alue, 24.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.Cirsium oleraceum – keltaohdakkeen kukintomykerö on täydessä kukassaan yläosastaan noin 30-35 mm leveä. Mykerössä on yli sata kukkaa. Kaikki kukat ovat kaksineuvoisia, torvimaisia kehräkukkia. Teriön kärkiosa on torvimainen, kapean viisiliuskainen ja vaaleankeltainen. Pituutta kärkiosalla on noin 11-15 mm. Viisi sinipunaista tai kellanruskehtavaa hedettä ovat ponsistaan lieriömäisen yhdiskasvuisesti emin vartalon ympärillä. EH, Kouvola, Kuusankoski, Ahlmanintien varrella olevan entisen puutavaran varastointi- ja lautatarha-alueen ja Savonsuon peitetyn teollisuuskaatopaikan välissä kulkevan tieuran laide, 31.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.Cirsium oleraceum – keltaohdake 19.8.2022 EH, Kouvola, Kuusankoski, Kuusaanlammen S-pään SW-puoli, Lamminrannan ja Kasakkakallion välissä, Ahlmanintien SW-puolella oleva Saksanaho, ent. puutavaran varastointi- ja lautatarha-alueen ja Savonsuon ent., peitetyn teollisuuskaatopaikan välissä kulkevan tieuran varsi. Lähistöllä varastoitu mm. venäläistä koivua. YKJ 6753643:3482720. Kuva Hannu Kämäräinen.Cirsium oleraceum – keltaohdake 19.8.2022 EH, Kouvola, Kuusankoski, Kuusaanlammen S-pään SW-puoli, Lamminrannan ja Kasakkakallion välissä, Ahlmanintien SW-puolella oleva Saksanaho, ent. puutavaran varastointi- ja lautatarha-alueen ja Savonsuon ent., peitetyn teollisuuskaatopaikan välissä kulkevan tieuran varsi. Lähistöllä varastoitu mm. venäläistä koivua. YKJ 6753643:3482720. Kuva Hannu Kämäräinen.Cirsium oleraceum – keltaohdakkeen pohjuspähkylä on pitkulainen, sileä ja kellanvaalea tai ruskehtava. Se on tavallisesti noin 4-5,5 mm pitkä. Kärjessä on rengaspaksunnos ja vaalea sulkahaivenista muodostunut, noin 15-20 mm pitkä pappus. EK, Kotka, Halla, entisen höyrysahan varastokenttä, josta suuri osa tuontipuun varastona, 22.7.2000. Kuva näytteestä Hannu Kämäräinen.Cirsium oleraceum – keltaohdakkeen ruusuke- ja aluslehdet ovat ruodilliset, ohuehkot, useimmiten pariliuskaiset ja harvemmin ehyet. Lapa on ulkokehältään yleensä soikeahko ja tavallisesti noin 25-50 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 15-25 cm leveä. Lehtiruoti on enintään lavan mittainen ja kapeahkosti siipipalteinen. EH, Kouvola, Kuusankoski, Ahlmanintien varrella olevan entisen puutavaran varastointi- ja lautatarha-alueen ja Savonsuon peitetyn teollisuuskaatopaikan välissä kulkevan tieuran laide, 26.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.Cirsium oleraceum – keltaohdakkeen varsilehdet ovat hyvin muuntelevat. Alemmat niistä ovat ruodilliset ja aluslehtien kaltaiset. Ylempänä lehtien liuskaisuus tavallisesti vähenee lavan tyviosasta alkaen ja verson latva-alueella lehdet ovat useimmiten ehyet. Alempia lehtiä lukuun ottamatta varsilehdet ovat ruodittomat. Kuvassa etualalla myös valkokarhunköynnöksen, Convolvulus sepium, lehtiä. EH, Hattula, Katinala, Kauksaari, länsiosa, Vanajaveden ranta-alue, 24.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.Cirsium oleraceum – keltaohdakkeen lehtien yläpinta on vihreä tai vaaleanvihreä ja alapinta yleensä harmaanvihreä. Lavan molemmat pinnat ovat kaljuhkot tai vaihtelevasti hyvin lyhytkarvaiset. Lehtilaidat ovat pienehköhampaiset. EH, Hattula, Katinala, Kauksaari, länsiosa, Vanajaveden ranta-alue, 24.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.Cirsium oleraceum – keltaohdakkeen varsi haaroineen on vaaleanvihreä, liereä ja yläosastaan hyvin lyhytkarvainen sekä alempaa kalju. Siipipalteita ja piikkejä ei ole. Ylempien lehtien tyvi sepii leveänä kauluksena varren ympäri. Lehtien laitahampaat päättyvät hentoon, enintään noin 3 mm pitkään piikkiin. EH, Kouvola, Kuusankoski, Ahlmanintien varrella olevan entisen puutavaran varastointi- ja lautatarha-alueen ja Savonsuon peitetyn teollisuuskaatopaikan välissä kulkevan tieuran laide, 26.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pohjolan kasvien pauloissa 