Dryopteris carthusiana (Vill.) H. P. Fuchs – metsäalvejuuri
DryopterisAdans. – alvejuuret
Dryopteridaceae – alvejuurikasvit
Metsäalvejuuri, Dryopteris carthusiana, on monivuotinen saniainen ja itiökasvi, jonka lehdet ovat tavallisesti noin 30-70 cm pitkiä. Maavarsi on vaakatasoinen tai vino, noin 5-10 cm pitkä, juurehtiva ja ruskea sekä vanhojen lehdentyvien peittämä. Lehdet nousevat maavarresta lähes pystyinä tai ulospäin kaartuvina muodostaen useamman lehden ryhmän. Osa lehdistä on itiöpesäkkeettömiä ja talvehtivia sekä osa itiöpesäkkeellisiä ja yleensä talveksi lakastuvia. Lehtiruoti on noin 0,5-1 kertaa lehtilavan pituinen. Ruodin tyvi on ruskea ja tiheähkösti suomuinen. Ruoti on ylempää vihreä ja vaihtelevasti suomuinen. Suomut ovat usein leveänsoikeita ja noin 5-8 mm pitkiä sekä noin 3-4 mm leveitä. Suomut ovat tasaisen vaaleanruskeita ilman tummempaa keskialuetta. Lehtilapa on vaaleanvihreä tai hieman harmahtavanvihreä, himmeä ja kapeanpuikea sekä pitkäsuippuisen teräväkärkinen. Se on valtaosin 2 kertaa parilehdykkäinen mutta tyviosastaan usein osittain 3 kertaa parilehdykkäinen. Pituutta sillä on tavallisesti noin 20-45 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 10-20 cm. Lehden keskiranka ja sivulehdyköiden keskiranka ovat vihreät, kellanvihreät tai harmaasävyiset ja vaihtelevasti pienisuomuiset. Lehdyköiden yläpinta on kalju, mutta alapinnalla voi nuorissa lehdissä olla harvakseen nystykarvoja, joita ei ikääntyneemmissä lehdissä näy. Nystykarvojen havaitseminen vaatii suurennosta.
Lehtilavan sivulehdykät ovat keskirangalla vastakkain tai vuoroittain järjestyksen vaihtuessa samassakin lehdessä. Alimman parin sivulehdykät ovat hieman epäsymmetrisesti kolmiomaiset ja muut parit puikeat tai kapeanpuikeat. Sivulehdykät ovat pitkäsuippuisen teräväkärkiset ja kärkiosaa lukuun ottamatta lyhytruotiset. Alimman parin sivulehdykät ovat tavallisesti noin 7-12 cm pitkät ja tyveltään noin 5-7 cm leveät. Niiden ensimmäinen, alapuolinen pikkulehdykkä on pituudeltaan vajaa puolet koko sivulehdykän pituudesta ja on yleensä leveimmältä kohtaa noin 1-2 cm leveä. Se on tavallisesti noin 1,4-1,8 kertaa pitempi kuin ensimmäinen yläpuolinen pikkulehdykkä. Sivulehdyköiden pikkulehdykät ovat kapeanpuikeat, teräväkärkiset ja lavan, sivulehdyköiden sekä pikkulehdyköiden kärkiosaa lukuun ottamatta syvään parijakoiset tai tyveltään pariosaiset. Uloimmat lehdykät ovat laidoiltaan ja kärjestään otapäisen terävähampaiset.
Itiöpesäkeryhmät sijaitsevat fertiilien lehtien alapinnalla, mutta useimmiten kahdesta alimmasta lehdykkäparista ne puuttuvat. Ne ovat rivissä uloimman lehdykän keskisuonen kahta puolen. Itiöpesäkeryhmä on pyöreä ja läpimitaltaan enimmillään noin 1 mm. Sitä suojaava katesuomu on vaaleanharmahtava tai -ruskea, kalju ja pyöreähkön munuaismainen sekä peittää itiöpesäkeryhmän kokonaan. Itiöpesäkkeiden kypsyessä ruskeiksi suomu lakastuu ja lopulta karisee. Itiöpöly on ruskehtavaa. Itiöiden kypsymisaika on heinä-elokuu.
Metsäalvejuuri on alkuperäinen laji Suomessa ja sitä esiintyy kaikissa eliömaakunnissa. Se on yleinen etelästä päin Oulun Pohjanmaan ja Koillismaan eliömaakuntien linjalle saakka sekä sitä pohjoisempana harvinaisempi. Kasvupaikkoina ovat lähinnä tuoreet, kosteat tai soistuvat kangasmetsät, lehdot ja lehtomaiset metsät, kallioalueiden painanteet, raot ja soistumat sekä niityt, ojanvarret ja pientareet Muissa Pohjoismaissa laji kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Suomessa kasvaa viisi muuta alvejuurilajia. Niistä isoalvejuuri, D. expansa ja etelänalvejuuri, D. dilatata, ovat samankaltaisia metsäalvejuuren kanssa. Niiden lehtilapa on kuitenkin leveähkönpuikea ja nystykarvainen. Lisäksi lehtiruodin suomut ovat kaksiväriset niin, että niiden keskusta on tumma. Joskus määritysvaikeutta lisää kaikkien em. lajien risteytyminen keskenään.
Kaikki alvejuuret ovat myrkyllisiä. Suomalainen sukunimi johtuu metsäalvejuuren ja kivikkoalvejuuren, D. filix-mas, rohdoskäytöstä. Erityisesti niiden maavarressa olevasta myrkyllisestä filisiinistä on valmistettu hyvin tehoavaa ”alveiden” eli lapa- ja heisimatojen häätölääkettä. (Toivo Rautavaara, Mihin kasvimme kelpaavat, 9. p., 1980, s. 14).
Dryopteris carthusiana – metsäalvejuuriyksilöt voivat kasvaa pienissä ryhmissä, mutta se ei yleensä muodosta yhtä tiheitä ja laajoja kasvustoja kuin lähilajinsa isoalvejuuri, D. expansa. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, kuusivaltainen metsä omakotialueen ja maakaasulinjan välissä, 17.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.Dryopteris carthusiana – metsäalvejuuren lehdet nousevat vaakatasoisesta tai vinosta maavarresta lähes pystyinä tai ulospäin kaartuvina muodostaen niukemman tai runsaamman lehtiryhmän. Lehdet ovat tavallisesti noin 30-70 cm pitkiä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, kuusivaltainen metsä omakotialueen ja maakaasulinjan välissä, 22.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.Dryopteris carthusiana – metsäalvejuuren lehdet ovat malliltaan kapeanpuikeita ja pitkäsuippuisen teräväkärkisiä. Lehtilapa on lähes kauttaaltaan kahteen kertaan parilehdykkäinen. Osa lehdistä on itiöpesäkkeettömiä ja talvehtivia sekä osa itiöpesäkkeellisiä ja talveksi lakastuvia. Itiöpesäkkeettömät lehdet ovat usein pienempiä ja kuvan tavoin enemmän ulospäin siirottavia. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, kuusivaltainen metsä omakotialueen ja maakaasulinjan välissä, 17.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.Dryopteris carthusiana – metsäalvejuuren itiöpesäkkeelliset lehdet ovat usein itiöpesäkkeettömiä lehtiä kookkaampia ja pystympiä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, kuusivaltainen metsä omakotialueen ja maakaasulinjan välissä, 17.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.Dryopteris carthusiana – metsäalvejuuren lehtiruoti on noin 0,5-1 kertaa lehtilavan pituinen. Lavan sivulehdykät ovat vastakkain tai vuoroittain. Alimman parin sivulehdykät ovat hieman epäsymmetrisesti kolmiomaiset ja muut parit puikeat tai kapeanpuikeat. Alimmat sivulehdykät ovat tavallisesti noin 7-12 cm pitkät ja tyveltään noin 5-7 cm leveät. EH, Hattula, Retula, Keskisjärven länsipuolinen metsäalue, 18.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.Dryopteris carthusiana – metsäalvejuuren itiöpesäkkeellisissäkin lehdissä yleensä kaksi alinta sivulehdykkäparia ovat itiöpesäkkeettömiä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, kuusivaltainen metsä omakotialueen ja maakaasulinjan välissä, 10.7.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.Dryopteris carthusiana – metsäalvejuuren alimman sivulehdykkäparin ensimmäinen, alapuolinen pikkulehdykkä on pituudeltaan vajaa puolet koko sivulehdykän pituudesta ja on yleensä leveimmältä kohtaa noin 1-2 cm leveä. Se on tavallisesti noin 1,4-1,8 kertaa pitempi kuin ensimmäinen yläpuolinen pikkulehdykkä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, kuusivaltainen metsä omakotialueen ja maakaasulinjan välissä, 17.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.Dryopteris carthusiana – metsäalvejuuren alimpien sivulehdyköiden tyviosan pikkulehdykät ovat useimmiten tyven puolelta parilehdykkäiset. Muuten pikkulehdykät ovat syvemmin tai matalammin parijakoisia. Lehdyköiden yläpinta on kalju. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, kuusivaltainen metsä omakotialueen ja maakaasulinjan välissä, 10.7.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.Dryopteris carthusiana – metsäalvejuuren kypsymättömiä itiöpesäkeryhmiä peittää vaalea, harmahtava tai vihertävä katesuomu, joka on malliltaan pyöreähkön munuaismainen. Uloimmat lehdykät ovat laidoiltaan ja kärjestään otapäisen terävähampaiset. Nuoren lehdykän ja sen keskirangan alapinnalla saattaa kuvan tavoin olla harvakseen nystykarvoja, jotka häviävät lehden ikääntyessä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, kuusivaltainen metsä omakotialueen ja maakaasulinjan välissä, 16.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.Dryopteris carthusiana – metsäalvejuuren itiöpesäkeryhmät ovat rivissä uloimman lehdykän keskisuonen kahta puolen. Itiöpesäkeryhmä on pyöreä ja läpimitaltaan enimmillään noin 1 mm. Sitä suojaava katesuomu lakastuu ja lopulta karisee itiöpesäkkeiden kypsyessä. Lehdyköiden alapinta on tässä vaiheessa nystykarvaton toisin kuin lähilajeilla isoalvejuurella, D. expansa ja etelänalvejuurella, D. dilatata. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, kuusivaltainen metsä omakotialueen ja maakaasulinjan välissä, 8.7.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.Dryopteris carthusiana – metsäalvejuuren lehtiruodin tyvi on ruskea ja tiheähkösti suomuinen. Ruoti on ylempää vihreä ja vaihtelevasti suomuinen. Suomut ovat usein leveänsoikeita ja tasaisen vaaleanruskeita ilman tummempaa keskialuetta. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, kuusivaltainen metsä omakotialueen ja maakaasulinjan välissä, 17.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pohjolan kasvien pauloissa 