Dryopteris dilatata (Hoffm.) A. Gray – etelänalvejuuri
DryopterisAdans. – alvejuuret
Dryopteridaceae – alvejuurikasvit
Etelänalvejuuri, Dryopteris dilatata, on monivuotinen saniainen ja itiökasvi, jonka lehdet ovat tavallisesti noin 40-100 cm pitkiä. Lehdet ovat talvehtivia. Maavarsi on lyhyt, pysty tai vino, juurehtiva ja ruskea sekä vanhojen, tiheästi suomuisten lehdentyvien peittämä. Lehdet nousevat maavarresta suppilomaisena, ulospäin kaartuvana ryhmänä. Lehtiruoti on noin 0,5-1 kertaa lehtilavan pituinen. Ruodin tyvi on ruskea ja tiheästi suomuinen. Ruoti on ylempää vihreä ja runsaahkosti suomuinen. Suomut ovat keskenään aika samankokoisia ja -muotoisia. Ne ovat lähinnä kapean kolmiomaisia tai kapeanpuikeita, teräväkärkisiä ja noin 10-15 mm pitkiä sekä leveimmältä kohtaa noin 3-5 mm leveitä. Suomut ovat yleensä ainakin laidoiltaan vaaleanruskeat, mutta erityisesti ruodin tyvipuolella ne ovat enemmän tai vähemmän leveästi tumman- tai lähes mustanruskeat. Lehtilapa on jäykähkö, tummanvihreä, kolmiomaisen puikea, leveähkönpuikea tai lähes pitkänpyöreä ja 3 kertaa parilehdykkäinen sekä pitkäsuippuisen teräväkärkinen. Se on tavallisesti noin 25-60 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 15-35 cm leveä. Lehden keskiranka ja sivulehdyköiden keskiranka ovat vihreät, kellanvihreät tai harmaasävyiset ja pienisuomuiset sekä harvakseen – tiheästi lyhyen nystykarvaiset. Samanlaisia nystykarvoja on vaihtelevasti myös lehdyköiden pinnoilla. Nystykarvojen havaitseminen vaatii yleensä suurennosta.
Lehtilavan sivulehdykät ovat keskirangalla vastakkain tai vuoroittain järjestyksen vaihtuessa samassakin lehdessä. Alimman parin sivulehdykät ovat epäsymmetrisesti kapean kolmiomaiset ja muut parit pitkulaisen kapeanpuikeat tai leveänsuikeat. Sivulehdykät ovat pitkäsuippuisen teräväkärkiset ja kärkiosaa lukuun ottamatta enemmän tai vähemmän lyhytruotiset. Alimman parin sivulehdykät ovat tavallisesti noin 10-18 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 6-8 cm leveät. Niiden ensimmäinen, alapuolinen pikkulehdykkä on pituudeltaan noin 1/3 koko sivulehdykän pituudesta ja on yleensä leveimmältä kohtaa noin 1,3-2 cm leveä. Se on tavallisesti noin 1,3-1,8 kertaa pitempi kuin ensimmäinen yläpuolinen pikkulehdykkä. Aika usein ensimmäinen, alapuolinen pikkulehdykkä on hieman lyhyempi kuin 1-2 seuraavaa alapuolista pikkulehdykkää. Sivulehdyköiden pikkulehdykät ovat kapeanpuikeat, tylpähkö- tai terävähkökärkiset ja usein kuperat sekä lavan, sivulehdyköiden ja pikkulehdyköiden kärkiosaa lukuun ottamatta parilehdykkäiset. Uloimmat lehdykät eli pikkulehdyköiden sivulehdykät ovat laidoiltaan sekä kärjestään otapäisen terävähampaiset. Myös pikkulehdykän kärkiosa on samalla tavoin terävähampainen.
Itiöpesäkeryhmät sijaitsevat lehtilavan alapinnalla, rivissä pikkulehdykän tai sen sivulehdykän keskisuonen kahta puolen. Itiöpesäkeryhmä on pyöreä ja läpimitaltaan enimmillään noin 1 mm. Sitä suojaava katesuomu on harmaa, usein nystykarvainen ja pyöreähkön munuaismainen sekä peittää itiöpesäkeryhmän kokonaan. Itiöpesäkkeiden kypsyessä ruskeiksi suomun laidat irtoavat ja se jää pitkäksi aikaa kuihtuvaksi jäänteeksi ryhmän keskelle. Itiöpöly on tummanruskeaa. Itiöiden kypsymisaika on kesä-heinäkuu.
Etelänalvejuuri on alkuperäinen laji Suomessa ja sitä esiintyy yleisempänä vain Ahvenanmaan ja Varsinais-Suomen eliömaakunnissa. Harvinaisena se mainitaan myös Satakunnan ja Etelä-Hämeen eliömaakunnista. Lajin esiintyminen laajemminkin on epävarmaa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä tuoreet tai soistuneet metsät. Muissa Pohjoismaissa laji kasvaa Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Tanskan Färsaarilla.
Suomessa kasvaa viisi muuta alvejuurilajia. Niistä metsäalvejuuri, D. carthusiana ja erityisesti isoalvejuuri, D. expansa, ovat samankaltaisia etelänalvejuuren kanssa. Metsäalvejuuren lehtilapa on kapeanpuikea ja nystykarvaton. Sen ruodin suomut ovat leveänpuikeita ja yksivärisen vaaleanruskeita. Isoalvejuuren lehtilapa on etelänalvejuuren tavoin leveähkönpuikea ja nystykarvainen mutta ohut ja talveksi lakastuva. Myös sen lehtiruodin suomut ovat kaksiväriset, kuten etelänalvejuurella, mutta huomattavasti enemmän vaihtelevat koon ja muodon suhteen. Keskeisin ero löytyy kuitenkin alimman sivulehdykän ensimmäisestä, alapuolisesta pikkulehdykästä, jonka pituus isoalvejuurella on noin puolet sivulehdykän koko pituudesta. Joskus määritysvaikeutta lisää kaikkien em. lajien risteytyminen keskenään.
Kaikki alvejuuret ovat myrkyllisiä. Suomalainen sukunimi johtuu kivikkoalvejuuren, D. filix-mas ja metsäalvejuuren, D. carthusiana, rohdoskäytöstä. Erityisesti niiden maavarressa olevasta myrkyllisestä filisiinistä on valmistettu hyvin tehoavaa ”alveiden” eli lapa- ja heisimatojen häätölääkettä. (Toivo Rautavaara, Mihin kasvimme kelpaavat, 9. p., 1980, s. 14).
Dryopteris dilatata – etelänalvejuuren noin 40-100 cm pitkät lehdet nousevat maavarresta suppilomaisena, ulospäin kaartuvana ryhmänä. U, Helsinki, Pohjois-Haaga, Runar Schildtin puisto, sekametsäpohjainen puistolaakso, 26.8.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Dryopteris dilatata – etelänalvejuuren lehdet ovat jäykähköt ja talvehtivat, kun taas sen lähilajin, isoalvejuuren, D. expansa, lehdet ovat ohuehkot ja syksyllä lakastuvat. Kuvausalueen rantametsä oli juuri avohakattu. Siinä vuosikymmeniä viihtynyt, runsas etelänalvejuuren esiintymä oli vain muisto entisestään. Muutamat yksilöt työnsivät vielä lehtiään rydön keskeltä. U, Kirkkonummi, Porkkala, Tullandintien varsi, Gloet-lammen ja kapean Långviken-merenlahden välinen kapea kannas, 27.7.2017. Kuva Copyright Hannu Kämäräinen.Dryopteris dilatata – etelänalvejuuren lehtilavan sivulehdykät ovat keskirangalla vastakkain tai vuoroittain järjestyksen vaihtuessa samassakin lehdessä. Alimman parin sivulehdykät ovat epäsymmetrisesti kapean kolmiomaiset ja muut parit pitkulaisen kapeanpuikeat tai leveänsuikeat. Lehdet ovat yleensä tummahkonvihreät, mutta avohakkuun vuoksi suoraan aurinkoon jääneiden yksilöiden lehdet ovat poikkeuksellisesti vaaleanvihreitä. U, Kirkkonummi, Porkkala, Tullandintien varsi, Gloet-lammen ja kapean Långviken-merenlahden välinen kapea kannas, 27.7.2017. Kuva Copyright Hannu Kämäräinen.Dryopteris dilatata – etelänalvejuuren lehtilapa on kolmiomaisen puikea, leveähkönpuikea tai lähes pitkänpyöreä ja kolmeen kertaan parilehdykkäinen sekä pitkäsuippuisen teräväkärkinen. Se on tavallisesti noin 25-60 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 15-35 cm leveä. U, Kirkkonummi, Porkkala, Tullandintien varsi, Gloet-lammen ja kapean Långviken-merenlahden välinen kapea kannas, 27.7.2017. Kuva Copyright Hannu Kämäräinen.Dryopteris dilatata – etelänalvejuuren lehtilavan alimman parin sivulehdykät ovat tavallisesti noin 10-18 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 6-8 cm leveät. Niiden ensimmäinen, alapuolinen pikkulehdykkä on pituudeltaan noin kolmasosa koko sivulehdykän pituudesta. Lähilajilla isoalvejuurella, D. expansa, vastaava pikkulehdykkä on noin puolet koko sivulehdykän pituudesta. Aika usein etelänalvejuuren ensimmäinen, alapuolinen pikkulehdykkä on hieman lyhyempi kuin 1-2 seuraavaa alapuolista pikkulehdykkää. U, Kirkkonummi, Porkkala, Tullandintien varsi, Gloet-lammen ja kapean Långviken-merenlahden välinen kapea kannas, 27.7.2017. Kuva Copyright Hannu Kämäräinen.Dryopteris dilatata – etelänalvejuuren itiöpesäkeryhmät sijaitsevat lehtilavan alapinnalla, rivissä pikkulehdykän tai sen sivulehdykän keskisuonen kahta puolen. U, Kirkkonummi, Porkkala, Tullandintien varsi, Gloet-lammen ja kapean Långviken-merenlahden välinen kapea kannas, 27.7.2017. Kuva Copyright Hannu Kämäräinen.Dryopteris dilatata – etelänalvejuuren sivulehdyköiden pikkulehdykät ovat kapeanpuikeat, tylpähkö- tai terävähkökärkiset ja usein kuperat. Ne ovat kärkiosaa lukuun ottamatta parilehdykkäiset. U, Kirkkonummi, Porkkala, Tullandintien varsi, Gloet-lammen ja kapean Långviken-merenlahden välinen kapea kannas, 27.7.2017. Kuva Copyright Hannu Kämäräinen.Dryopteris dilatata – etelänalvejuuren uloimmat lehdykät eli pikkulehdyköiden sivulehdykät ovat laidoiltaan sekä kärjestään otapäisen terävähampaiset. Lehden keskiranka ja sivulehdyköiden keskiranka ovat pienisuomuiset ja lyhyen nystykarvaiset. Samanlaisia nystykarvoja on vaihtelevasti myös lehdyköiden pinnoilla. U, Kirkkonummi, Porkkala, Tullandintien varsi, Gloet-lammen ja kapean Långviken-merenlahden välinen kapea kannas, 27.7.2017. Kuva Copyright Hannu Kämäräinen.Dryopteris dilatata – etelänalvejuuren itiöpesäkeryhmät ovat pyöreitä ja läpimitaltaan enimmillään noin 1 mm. Niitä suojaavat katesuomut ovat harmaat ja pyöreähkön munuaismaiset. Itiöpesäkkeiden kypsyessä ruskeiksi suomujen laidat irtoavat ja ne jäävät pitkäksi aikaa kuihtuviksi jäänteiksi ryhmien keskelle. U, Kirkkonummi, Porkkala, Tullandintien varsi, Gloet-lammen ja kapean Långviken-merenlahden välinen kapea kannas, 27.7.2017. Kuva Copyright Hannu Kämäräinen.Dryopteris dilatata – etelänalvejuuren lehtiruoti on yleensä pitkästi tiheäsuomuinen. Suomut ovat keskenään aika samankokoisia ja -muotoisia. Ne ovat lähinnä kapean kolmiomaisia tai kapeanpuikeita, teräväkärkisiä ja noin 10-15 mm pitkiä sekä leveimmältä kohtaa noin 3-5 mm leveitä. Suomut ovat yleensä ainakin laidoiltaan vaaleanruskeat, mutta erityisesti ruodin tyvipuolella ne ovat enemmän tai vähemmän leveästi tumman- tai lähes mustanruskeat. U, Helsinki, Pohjois-Haaga, Runar Schildtin puisto, sekametsäpohjainen puistolaakso, 26.8.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dryopteris dilatata x expansa – etelänalvejuuren ja isoalvejuuren risteymä
Dryopteris dilatata x expansa – etelänalvejuuri x isoalvejuuri. Nämä läheiset alvejuurilajit voivat myös risteytyä keskenään yhteisillä kasvupaikoilla. Risteymä on kaikin tavoin välimuotoinen. Sen alimmaisten sivulehdyköiden ensimmäinen, alapuolinen pikkulehdykkä on pituudeltaan yleensä vähemmän kuin puolet mutta enemmän kuin kolmasosa koko sivulehdykän pituudesta. Etelänalvejuuren lehdet talvehtivat, mutta kuvan ottamisen aikoihin, elokuun lopulla, paikalla olevien isoalvejuurien lehdet olivat jo pitkälle lakastuneet ja maata pitkin. Risteymässä näkyy lakastuvalehtisen isoalvejuuren vaikutus lehdyköiden alkavana ränsistymisenä. U, Helsinki, Pohjois-Haaga, Runar Schildtin puisto, sekametsäpohjainen puistolaakso, 26.8.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pohjolan kasvien pauloissa 