Kivikkoalvejuuri, Dryopteris filix-mas, on monivuotinen saniainen ja itiökasvi, jonka lehdet ovat tavallisesti noin 25-80 cm pitkiä. Toisinaan pituus voi venyä jopa 140 cm:iin. Lehdet yleensä lakastuvat talveksi. Maavarsi on lyhyt, pysty tai vino, juurehtiva ja ruskea sekä vanhojen, tiheästi suomuisten lehdentyvien peittämä. Lehdet nousevat maavarresta suppilomaisena kimppuna. Lehtiruoti on yleensä noin 1/3 lehtilavan pituudesta. Ruodin tyvi on ruskea tai vaaleanruskea ja tiheästi yleensä vaaleanruskeiden, lähes tasasoukkien tai suikeiden ja ripsilaitaisten suomujen peittämä. Ylempää ruoti on vihreä tai kellanvihreä ja harvakseen tai tiheämmin suomuinen. Lehtilapa on jäykähkö, vihreä, leveänsuikea tai kapean vastapuikea, parilehdykkäinen ja pitkäsuippuisen teräväkärkinen sekä tavallisesti noin 20-60 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 7-20 cm leveä. Lehden keskiranka ja sivulehdyköiden keskiranka ovat vihreät tai kellanvihreät ja tiheähkösti hyvin kapean vaaleanruskeasuomuiset.
Lehtilavan sivulehdykät ovat keskirangalla vastakkain tai vuoroittain järjestyksen vaihtuessa samassakin lehdessä. Ne ovat kapeanpuikeat – tasasoukan suikeat, pitkäsuippuisen teräväkärkiset ja pariosaiset sekä kärkiosastaan parijakoiset. Sivulehdyköiden pituus ja koko pienenevät tasaisesti sekä lehtilavan kärkeä että tyveä kohti. Lavan leveimmällä kohtaa ne ovat tavallisesti noin 4-12 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-2,5 cm leveät. Sivulehdyköiden pikkulehdykät ovat lähes tasasoukat, pyöreäkärkiset ja yleensä koko tyven leveydeltä yhteenkasvaneet keskiruotiin. Ne ovat sivuiltaan ja kärjestään saha- tai nyhälaitaiset sekä sisimmät niistä tyveltään usein myös liuskaiset. Pikkulehdykät ovat yläpinnaltaan kaljuhkot ja alapuolella on yleensä vaihtelevasti karvamaisen kapeita suomuja. Sivulehdykän leveimmällä kohtaa pikkulehdykät ovat yleensä noin 5-13 mm pitkät ja noin 2-5 mm leveät.
Itiöpesäkeryhmät sijaitsevat pikkulehdyköiden alapinnalla, tiiviissä rivissä keskisuonen kahta puolen. Itiöpesäkeryhmä on pyöreä ja läpimitaltaan enimmillään noin 1,5 mm. Sitä suojaava katesuomu on lyijynharmaa, kalju ja pyöreähkön munuaismainen sekä peittää itiöpesäkeryhmän kokonaan. Itiöpesäkkeiden kypsyessä ruskeiksi suomun laidat irtoavat ja se jää pitkäksi aikaa kuihtuvaksi, ruskeahkoksi jäänteeksi ryhmän keskelle. Itiöpöly on ruskeaa. Itiöiden kypsymisaika on heinä-elokuu.
Kivikkoalvejuuri on alkuperäinen laji Suomessa ja sitä esiintyy kaikissa eliömaakunnissa. Se on hyvin yleinen etelästä päin Satakunnan, Etelä-Hämeen ja Etelä-Savon eliömaakuntien linjalle saakka ja yleinen vielä Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan eliömaakunnissa. Muualla pohjoiseen päin se harvinaistuu ja on Lapin eliömaakunnissa harvinainen tai hyvin harvinainen. Kasvupaikkoina ovat lähinnä kalliot ja louhikot sekä kuivat ja etenkin kivikkoiset lehdot. Muissa Pohjoismaissa laji kasvaa Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa sekä Tanskan Färsaarilla.
Suomessa kasvaa viisi muuta alvejuurilajia. Kivikkoalvejuuri on kuitenkin niin omannäköisensä, että vaaraa suvun muihin lajeihin sekoittamisesta ei juuri ole. Enemmän se muistuttaakin ulkomuodoltaan hiirenportaita, Athyrium. Lehtimuoto ja parilehdykkäisyys ovat samankaltaiset. Hiirenportaitten lehdet ovat kuitenkin pehmeät ja rennommat. Lisäksi soreahiirenportaan A. filix-femina, itiöpesäkeryhmät ja katesuomut ovat soikeat. Tunturihiirenportaalla, A. distentifolium, itiöpesäkeryhmät ovat kyllä pyöreät, mutta katesuomuttomat. Joskus tosin katesuomusta voi olla vähäinen, surkastunut jäänne.
Kaikki alvejuuret ovat myrkyllisiä. Suomalainen sukunimi johtuu kivikkoalvejuuren ja metsäalvejuuren, D. carthusiana, rohdoskäytöstä. Erityisesti niiden maavarressa olevasta myrkyllisestä filisiinistä on valmistettu hyvin tehoavaa ”alveiden” eli lapa- ja heisimatojen häätölääkettä. (Toivo Rautavaara, Mihin kasvimme kelpaavat, 9. p., 1980, s. 14).
Dryopteris filix-mas – kivikkoalvejuuri kasvaa nimensä mukaisesti usein kallioisessa ja kivikkoisessa maastossa. V, Parainen, Norrby, Kummelbergin korkeakallioinen niemi, avokallioinen sekametsä, 13.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.Dryopteris filix-mas – kivikkoalvejuuri voi kasvaa myös kuivahkoissa lehtometsissä. Sen lehdet nousevat maavarresta suppilomaisena kimppuna. Ne ovat tavallisesti noin 25-80 cm pitkiä. PK, Kitee, Papinniemi, Saareke, Käärmekallion luoteispuolen lehtometsä, 11.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.Dryopteris filix-mas – kivikkoalvejuuren lehtilapa on jäykähkö, leveänsuikea tai kapean vastapuikea ja pitkäsuippuisen teräväkärkinen. Sivulehdyköiden pituus ja koko pienenevät tasaisesti sekä lehtilavan kärkeä että tyveä kohti. Kuvan oikeassa laidassa näkyy seuralaisena lehtomaitikka, Melampyrum nemorosum. PK, Kitee, Papinniemi, Saareke, Käärmekallion luoteispuolen lehtometsä, 11.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.Dryopteris filix-mas – kivikkoalvejuuren lehtilapa on parilehdykkäinen ja tavallisesti noin 20-60 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 7-20 cm leveä. Sivulehdykät ovat keskirangalla vastakkain tai vuoroittain järjestyksen vaihtuessa samassakin lehdessä. EH, Hämeenlinna, Aulanko, Aulangonjärven länsiranta, ulkoilumajalta Aulangon-Heikkilän tielle johtavan polun varsi, lehtometsä, 4.9.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.Dryopteris filix-mas – kivikkoalvejuuren lehtilapa on itiöpesäkkeiden kypsymisvaiheessa alapuolelta laajasti lyijynharmaa johtuen itiöpesäkeryhmien tunnusomaisista katesuomuista. PK, Kitee, Papinniemi, Saareke, Käärmekallion luoteispuolen lehtometsä, 11.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.Dryopteris filix-mas – kivikkoalvejuuren sivulehdykät ovat kapeanpuikeat tai tasasoukan suikeat, pitkäsuippuisen teräväkärkiset ja pariosaiset sekä kärkiosastaan parijakoiset. Lavan leveimmällä kohtaa ne ovat tavallisesti noin 4-12 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-2,5 cm leveät. EH, Hämeenlinna, Aulanko, Aulangonjärven länsiranta, ulkoilumajalta Aulangon-Heikkilän tielle johtavan polun varsi, lehtometsä, 4.9.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.Dryopteris filix-mas – kivikkoalvejuuren lehtilavan sivulehdyköiden pikkulehdykät ovat lähes tasasoukat, pyöreäkärkiset ja yleensä koko tyven leveydeltä yhteenkasvaneet keskiruotiin. Ne ovat saha- tai nyhälaitaiset ja sisimmät niistä tyveltään usein myös liuskaiset. Sivulehdykän leveimmällä kohtaa pikkulehdykät ovat yleensä noin 5-13 mm pitkät ja noin 2-5 mm leveät. EH, Hämeenlinna, Aulanko, Aulangonjärven länsiranta, ulkoilumajalta Aulangon-Heikkilän tielle johtavan polun varsi, lehtometsä, 28.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.Dryopteris filix-mas – kivikkoalvejuuren itiöpesäkeryhmät ovat tiiviisti pikkulehdyköiden alapuolen tyviosassa. Aluksi niiden katesuomut ovat kermanvalkoiset tai vaaleankeltaiset. V, Parainen, Norrby, Kummelbergin korkeakallioinen niemi, avokallioinen sekametsä, 13.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.Dryopteris filix-mas – kivikkoalvejuuren itiöpesäkeryhmät ovat kahtena tiiviinä rivinä pikkulehdykän keskisuonen kahta puolen. Itiöpesäkeryhmä on pyöreä ja läpimitaltaan enimmillään noin 1,5 mm. Sitä suojaava katesuomu on itiöpesäkkeiden kypsyessä lyijynharmaa ja pyöreähkön munuaismainen. Lehden ja sivulehdyköiden keskiranka ovat tiheähkösti hyvin kapean vaaleanruskeasuomuiset. Karvamaisen kapeita suomuja on yleensä myös pikkulehdyköiden alapinnalla. PK, Kitee, Papinniemi, Saareke, Käärmekallion luoteispuolen lehtometsä, 11.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.Dryopteris filix-mas – kivikkoalvejuuren itiöpesäkkeiden kypsyessä ruskeiksi katesuomujen laidat irtoavat ja ne jäävät pitkäksi aikaa kuihtuviksi, ruskeahkoiksi jäänteiksi itiöpesäkeryhmien keskelle. EH, Hämeenlinna, Aulanko, Aulangonjärven länsiranta, ulkoilumajalta Aulangon-Heikkilän tielle johtavan polun varsi, lehtometsä, 28.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.Dryopteris filix-mas – kivikkoalvejuuren lehdet nousevat saniaisen keskuksena olevan maavarren laidoilta. Lehtiruoti on yleensä noin kolmasosa lehtilavan pituudesta. EH, Hämeenlinna, Luhtiala, Aulangonjärven koillispuoli, lehtometsä heti Levonkallion luoteispuolella, 4.9.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.Dryopteris filix-mas – kivikkoalvejuuren maavarsi on lyhyt, juurehtiva ja vanhojen, tiheästi suomuisten lehdentyvien peittämä (näytteessä on vain maavarren pieni kulma). Saniainen sisältää filisiini-nimistä. Sen maavarresta on aikoinaan valmistettu hyvin tehoavaa ”alveiden” eli lapa- ja heisimatojen häätölääkettä. Lääkkeen annostelu ja käyttö on täytynyt osata, ettei samalla häädetä myös hoidettavan henkeä. Ruodin tyvi on tiheästi yleensä vaaleanruskeiden, kapeiden ja ripsilaitaisten suomujen peittämä. Suomuja on myös ylempänä ruodilla ja lehden keskirangalla. U, Hanko, keskusta, vesitornin kallio, Vartiovuori, avokallio, 15.7.1993. Kuva näytteestä, copyright Hannu Kämäräinen.
Pohjolan kasvien pauloissa 