Dryopteris expansa – isoalvejuuri

  • Dryopteris expansa (C. Presl) Fraser-Jenk. & Jermy – isoalvejuuri
  • Dryopteris Adans. – alvejuuret
  • Dryopteridaceae – alvejuurikasvit

Isoalvejuuri, Dryopteris expansa, on monivuotinen saniainen ja itiökasvi, jonka lehdet ovat tavallisesti noin 40-100 cm pitkiä. Joskus pituus voi venyä jopa 120 cm:iin ja erityisesti tunturipaljakoilla toisinaan jäädä vain 20-30 cm:iin. Lehdet lakastuvat talveksi. Maavarsi on lyhyt, pysty tai vino, juurehtiva ja ruskea sekä vanhojen, tiheästi suomuisten lehdentyvien peittämä. Lehdet nousevat maavarresta suppilomaisena, ulospäin kaartuvana ryhmänä. Lehtiruoti on noin 0,5-1 kertaa lehtilavan pituinen. Ruodin tyvi on ruskea ja tiheästi suomuinen. Ruoti on ylempää vihreä ja runsaahkosti suomuinen. Suomujen koko ja muoto vaihtelevat samassakin lehdessä. Isoimmat niistä ovat lähinnä kapeanpuikeita, teräväkärkisiä ja noin 15 mm pitkiä sekä noin 5-7 mm leveitä. Suomut ovat pohjaväriltään vaaleanruskeat, mutta erityisesti ruodin tyvipuolella niiden keskus on enemmän tai vähemmän tummanruskea. Lehtilapa on ohut, kirkkaanvihreä tai kellanvihreä, kolmiomaisen puikea tai leveähkönpuikea ja 3 kertaa parilehdykkäinen sekä pitkäsuippuisen teräväkärkinen. Se on tavallisesti noin 25-60 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 15-35 cm leveä. Lehden keskiranka ja sivulehdyköiden keskiranka ovat vihreät, kellanvihreät tai harmaasävyiset ja pienisuomuiset sekä harvakseen – tiheästi lyhyen nystykarvaiset. Samanlaisia nystykarvoja on vaihtelevasti myös lehdyköiden pinnalla, ainakin alapuolella. Nystykarvojen havaitseminen vaatii yleensä suurennosta.

Lehtilavan sivulehdykät ovat keskirangalla vastakkain tai vuoroittain järjestyksen vaihtuessa samassakin lehdessä. Alimman parin sivulehdykät ovat epäsymmetrisesti leveän kolmiomaiset ja muut parit pitkulaisen kapeanpuikeat. Sivulehdykät ovat pitkäsuippuisen teräväkärkiset ja kärkiosaa lukuun ottamatta enemmän tai vähemmän lyhytruotiset. Alimman parin sivulehdykät ovat tavallisesti noin 10-20 cm pitkät ja tyveltään noin 7-11 cm leveät. Niiden ensimmäinen, alapuolinen pikkulehdykkä on pituudeltaan noin puolet koko sivulehdykän pituudesta ja on yleensä leveimmältä kohtaa noin 1,5-2,5 cm leveä. Se on myös vähintään 2 kertaa pitempi kuin ensimmäinen yläpuolinen pikkulehdykkä. Sivulehdyköiden pikkulehdykät ovat kapeanpuikeat, teräväkärkiset ja lavan, sivulehdyköiden sekä pikkulehdyköiden kärkiosaa lukuun ottamatta parilehdykkäiset. Uloimmat lehdykät ovat laidoiltaan ja kärjestään otapäisen terävähampaiset tai tyveltään liuskaiset.

Itiöpesäkeryhmät sijaitsevat lehtilavan alapinnalla, rivissä pikkulehdykän tai sen sivulehdykän keskisuonen kahta puolen. Itiöpesäkeryhmä on pyöreä ja läpimitaltaan enimmillään noin 1 mm. Sitä suojaava katesuomu on harmaa, kalju tai reunoiltaan nystykarvainen ja pyöreähkön munuaismainen sekä peittää itiöpesäkeryhmän kokonaan. Itiöpesäkkeiden kypsyessä ruskeiksi suomun laidat irtoavat ja se kuihtuessaan lopulta karisee. Itiöpöly on vaaleaa. Itiöiden kypsymisaika on heinä-elokuu.

Isoalvejuuri on alkuperäinen laji Suomessa ja sitä esiintyy kaikissa eliömaakunnissa. Yleisin se on etelästä päin Keski-Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakuntien linjalle saakka  sekä lisäksi Enontekiön Lapin ja Inarin Lapin eliömaakunnissa. Muualla se on harvinaisempi. Kasvupaikkoina ovat lähinnä tuoreet, kosteat tai soistuvat kangasmetsät ja lehdot, karuhkot korvet, kalliontyvet ja niiden louhikot, puronvarret sekä Lapissa myös paljakan purouomat. Muissa Pohjoismaissa laji kasvaa Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa sekä Tanskan Färsaarilla.

Suomessa kasvaa viisi muuta alvejuurilajia. Niistä metsäalvejuuri, D. carthusiana ja erityisesti etelänalvejuuri, D. dilatata, ovat samankaltaisia isoalvejuuren kanssa. Metsäalvejuuren lehtilapa on kapeanpuikea ja nystykarvaton. Sen ruodin suomut ovat leveänpuikeita ja yksivärisen vaaleanruskeita. Etelänalvejuuren lehtilapa on isoalvejuuren tavoin leveähkönpuikea ja nystykarvainen mutta jäykähkö ja talvehtiva. Myös sen lehtiruodin suomut ovat kaksiväriset, kuten isoalvejuurella, mutta vähemmän vaihtelevat koon ja muodon suhteen. Keskeisin ero löytyy kuitenkin alimman sivulehdykän ensimmäisestä, alapuolisesta pikkulehdykästä, jonka pituus etelänalvejuurella on vain noin 1/3 sivulehdykän koko pituudesta. Joskus määritysvaikeutta lisää kaikkien em. lajien risteytyminen keskenään.

Norjaa lukuun ottamatta kaikkien muiden pohjoismaiden isoalvejuuret kuuluvat nimimuunnokseen, jota myös em. kuvaus koskee. Lisäksi Keski-Norjan neljässä eliömaakunnassa kasvaa tummaisoalvejuuri, var. willeana (Lid) Elven. Se on nimensä mukaisesti tummanvihreä ja sen ruoti ja keskiranka ovat mustahkot. Lisäksi lehtilapa on vielä enemmän liuskainen kuin nimimuunnoksella. Tummaisoalvejuuri on mahdollisesti kotoperäinen Norjassa.

Kaikki alvejuuret ovat myrkyllisiä. Suomalainen sukunimi johtuu kivikkoalvejuuren, D. filix-mas ja metsäalvejuuren, D. carthusiana, rohdoskäytöstä. Erityisesti niiden maavarressa olevasta myrkyllisestä filisiinistä on valmistettu hyvin tehoavaa ”alveiden” eli lapa- ja heisimatojen häätölääkettä. (Toivo Rautavaara, Mihin kasvimme kelpaavat, 9. p., 1980, s. 14).

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle isoalvejuuren esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase Projekt).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Dryopteris expansa - isoalvejuuri voi kasvaa monenlaisissa metsissä, joissa on riittävästi tuoreutta, kosteutta ja lehtoisuutta. Mielipaikkoja ovat myös kallioseinämien tyvet. EH, Tampere, Kaukajärvi, Haihara, Hikivuoren pohjoispuolisen kallioseinämän tyvimetsikkö, luonnonsuojelualue, 21.6.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dryopteris expansa – isoalvejuuri voi kasvaa monenlaisissa metsissä, joissa on riittävästi tuoreutta, kosteutta ja lehtoisuutta. Mielipaikkoja ovat myös kallioseinämien tyvet. EH, Tampere, Kaukajärvi, Haihara, Hikivuoren pohjoispuolisen kallioseinämän tyvimetsikkö, luonnonsuojelualue, 21.6.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dryopteris expansa - isoalvejuuri on yleensä kirkkaanvihreä tai avoimilla kasvupaikoilla myös kellanvihreä. St, Pori, Reposaari, Junnilanjärven kaakkoispään rantametsikön laide, 14.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dryopteris expansa – isoalvejuuri on yleensä kirkkaanvihreä tai avoimilla kasvupaikoilla myös kellanvihreä. St, Pori, Reposaari, Junnilanjärven kaakkoispään rantametsikön laide, 14.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dryopteris expansa - isoalvejuuri muodostaa usein tiheitä ja laajojakin kasvustoja. Lähilajilla, metsäalvejuurella, D. carthusiana, lehtituppaat ovat useimmiten yksittäin tai harvakseen pitkin kasvualuetta. St, Pori, Reposaari, Junnilanjärven kaakkoispään rantametsikön laide, 14.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dryopteris expansa – isoalvejuuri muodostaa usein tiheitä ja laajojakin kasvustoja. Lähilajilla, metsäalvejuurella, D. carthusiana, lehtituppaat ovat useimmiten yksittäin tai harvakseen pitkin kasvualuetta. St, Pori, Reposaari, Junnilanjärven kaakkoispään rantametsikön laide, 14.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dryopteris expansa - isoalvejuuren lehdet nousevat maavarresta suppilomaisena, ulospäin kaartuvana ryhmänä. Ne ovat tavallisesti noin 40-100 cm pitkiä ja toisinaan pitempiäkin. Lehtiruoti on noin 0,5-1 kertaa lehtilavan pituinen. Taustalla seuralaisena on soreahiirenporras, Athyrium filix-femina. EH, Hattula, Sattula, Lehmusto, Lehijärven eteläpuolen rantametsä, Lehijärventien varressa, 12.8.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dryopteris expansa – isoalvejuuren lehdet nousevat maavarresta suppilomaisena, ulospäin kaartuvana ryhmänä. Ne ovat tavallisesti noin 40-100 cm pitkiä ja toisinaan pitempiäkin. Lehtiruoti on noin 0,5-1 kertaa lehtilavan pituinen. Taustalla seuralaisena on soreahiirenporras, Athyrium filix-femina. EH, Hattula, Sattula, Lehmusto, Lehijärven eteläpuolen rantametsä, Lehijärventien varressa, 12.8.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dryopteris expansa - isoalvejuuren lehtilapa on ohut, talveksi lakastuva ja kolmiomaisen puikea tai leveähkönpuikea. Se on kolmeen kertaan parilehdykkäinen ja tavallisesti noin 25-60 cm pitkä sekä leveimmältä kohtaa noin 15-35 cm leveä. St, Pori, Reposaari, Junnilanjärven kaakkoispään rantametsikön laide, 14.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dryopteris expansa – isoalvejuuren lehtilapa on ohut, talveksi lakastuva ja kolmiomaisen puikea tai leveähkönpuikea. Se on kolmeen kertaan parilehdykkäinen ja tavallisesti noin 25-60 cm pitkä sekä leveimmältä kohtaa noin 15-35 cm leveä. St, Pori, Reposaari, Junnilanjärven kaakkoispään rantametsikön laide, 14.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dryopteris expansa - isoalvejuuren kasvualueeseen kuuluu koko Suomi. Lapissa se kasvaa myös tunturipaljakalla purojen ja tihkupintojen äärellä. Siellä se voi jäädä myös eteläisempiä osia matalakasvuisemmaksi lehtien ollessa vain noin 20-30 cm pitkiä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Mallan luonnonpuisto, Iso-Mallan eteläinen alarinne Kitsijoen Kitsiputouksen juurella, 655 m mpy, 9.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dryopteris expansa – isoalvejuuren kasvualueeseen kuuluu koko Suomi. Lapissa se kasvaa myös tunturipaljakalla purojen ja tihkupintojen äärellä. Siellä se voi jäädä myös eteläisempiä osia matalakasvuisemmaksi lehtien ollessa vain noin 20-30 cm pitkiä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Mallan luonnonpuisto, Iso-Mallan eteläinen alarinne Kitsijoen Kitsiputouksen juurella, 655 m mpy, 9.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dryopteris expansa - isoalvejuuren lehtilavan sivulehdykät ovat keskirangalla vastakkain tai vuoroittain. Ne ovat alimpia lukuun ottamatta pitkulaisen kapeanpuikeat ja pitkäsuippuisen teräväkärkiset. EH, Tampere, Kaukajärvi, Haihara, Hikivuoren pohjoispuolisen kallioseinämän tyvimetsikkö, luonnonsuojelualue, 21.6.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dryopteris expansa – isoalvejuuren lehtilavan sivulehdykät ovat keskirangalla vastakkain tai vuoroittain. Ne ovat alimpia lukuun ottamatta pitkulaisen kapeanpuikeat ja pitkäsuippuisen teräväkärkiset. EH, Tampere, Kaukajärvi, Haihara, Hikivuoren pohjoispuolisen kallioseinämän tyvimetsikkö, luonnonsuojelualue, 21.6.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dryopteris expansa - isoalvejuuren lehtilavan alimman parin sivulehdykät ovat tavallisesti noin 10-20 cm pitkät ja tyveltään noin 7-11 cm leveät. Niiden ensimmäinen, alapuolinen pikkulehdykkä on pituudeltaan noin puolet koko sivulehdykän pituudesta. Se on myös vähintään kaksi kertaa pitempi kuin ensimmäinen yläpuolinen pikkulehdykkä. Lähilajilla, etelänalvejuurella, D. dilatata, ensimmäinen, alapuolinen pikkulehdykkä on noin 1/3 koko sivulehdykän pituudesta. St, Pori, Reposaari, Junnilanjärven kaakkoispään rantametsikön laide, 14.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dryopteris expansa – isoalvejuuren lehtilavan alimman parin sivulehdykät ovat tavallisesti noin 10-20 cm pitkät ja tyveltään noin 7-11 cm leveät. Niiden ensimmäinen, alapuolinen pikkulehdykkä on pituudeltaan noin puolet koko sivulehdykän pituudesta. Se on myös vähintään kaksi kertaa pitempi kuin ensimmäinen yläpuolinen pikkulehdykkä. Lähilajilla, etelänalvejuurella, D. dilatata, ensimmäinen, alapuolinen pikkulehdykkä on noin 1/3 koko sivulehdykän pituudesta. St, Pori, Reposaari, Junnilanjärven kaakkoispään rantametsikön laide, 14.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dryopteris expansa - isoalvejuuren sivulehdyköiden pikkulehdykät ovat kärkeä lukuun ottamatta tyveen saakka parilehdykkäiset. Uloimmat lehdykät ovat laidoiltaan kaarevasti terävähampaiset tai tyveltään liuskaiset. Alimmainen, keskirangan puoleinen pikkulehdykkä on yleensä noin 5-8 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-2,5 cm leveä. EH, Hattula, Sattula, Lehmusto, Lehijärven eteläpuolen rantametsä, Lehijärventien varressa, 12.8.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dryopteris expansa – isoalvejuuren sivulehdyköiden pikkulehdykät ovat kärkeä lukuun ottamatta tyveen saakka parilehdykkäiset. Uloimmat lehdykät ovat laidoiltaan kaarevasti terävähampaiset tai tyveltään liuskaiset. Alimmainen, keskirangan puoleinen pikkulehdykkä on yleensä noin 5-8 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-2,5 cm leveä. EH, Hattula, Sattula, Lehmusto, Lehijärven eteläpuolen rantametsä, Lehijärventien varressa, 12.8.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dryopteris expansa - isoalvejuuren itiöpesäkeryhmät sijaitsevat lehtilavan alapinnalla, rivissä pikkulehdykän tai sen sivulehdykän keskisuonen kahta puolen. Katesuomut peittävät ne kokonaan. St, Pori, Reposaari, Junnilanjärven kaakkoispään rantametsikön laide, 14.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dryopteris expansa – isoalvejuuren itiöpesäkeryhmät sijaitsevat lehtilavan alapinnalla, rivissä pikkulehdykän tai sen sivulehdykän keskisuonen kahta puolen. Katesuomut peittävät ne kokonaan. St, Pori, Reposaari, Junnilanjärven kaakkoispään rantametsikön laide, 14.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dryopteris expansa - isoalvejuuren itiöpesäkeryhmät ovat pyöreitä ja läpimitaltaan enimmillään noin 1 mm. Niitä suojaavat katesuomut ovat harmaita, kaljuja tai reunoiltaan nystykarvaisia ja pyöreähkön munuaismaisia. Itiöpesäkkeiden kypsyessä ruskeiksi suomun laidat irtoavat ja se kuihtuessaan lopulta karisee. St, Pori, Reposaari, Junnilanjärven kaakkoispään rantametsikön laide, 14.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dryopteris expansa – isoalvejuuren itiöpesäkeryhmät ovat pyöreitä ja läpimitaltaan enimmillään noin 1 mm. Niitä suojaavat katesuomut ovat harmaita, kaljuja tai reunoiltaan nystykarvaisia ja pyöreähkön munuaismaisia. Itiöpesäkkeiden kypsyessä ruskeiksi suomun laidat irtoavat ja se kuihtuessaan lopulta karisee. St, Pori, Reposaari, Junnilanjärven kaakkoispään rantametsikön laide, 14.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dryopteris expansa - isoalvejuuren nuorten lehtien keskiranka ja sivulehdyköiden keskiranka ovat tiheästikin lyhyen nystykarvaiset. Nystykarvoja on vaihtelevasti myös lehdyköiden pinnalla, ainakin alapuolella. EH, Tampere, Kaukajärvi, Haihara, Hikivuoren pohjoispuolisen kallioseinämän tyvimetsikkö, luonnonsuojelualue, 21.6.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dryopteris expansa – isoalvejuuren nuorten lehtien keskiranka ja sivulehdyköiden keskiranka ovat tiheästikin lyhyen nystykarvaiset. Nystykarvoja on vaihtelevasti myös lehdyköiden pinnalla, ainakin alapuolella. EH, Tampere, Kaukajärvi, Haihara, Hikivuoren pohjoispuolisen kallioseinämän tyvimetsikkö, luonnonsuojelualue, 21.6.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dryopteris expansa - isoalvejuuren lehtiruodin tyvi on ruskea ja tiheästi suomuinen. Ruoti on ylempääkin yleensä runsaahkosti suomuinen. Suomujen koko ja muoto vaihtelevat samassakin lehdessä. Isoimmat niistä ovat lähinnä kapeanpuikeita, teräväkärkisiä ja noin 15 mm pitkiä sekä noin 5-7 mm leveitä. Suomut ovat pohjaväriltään vaaleanruskeat, mutta erityisesti ruodin tyvipuolella niiden keskus on enemmän tai vähemmän tummanruskea. U, Kirkkonummi, Hirsala, Väransby, varjoisa puronvarsikuusikko merenlahdekkeen perällä, 20.6.1999. Kuva näytteestä, copyright Hannu Kämäräinen.
Dryopteris expansa – isoalvejuuren lehtiruodin tyvi on ruskea ja tiheästi suomuinen. Ruoti on ylempääkin yleensä runsaahkosti suomuinen. Suomujen koko ja muoto vaihtelevat samassakin lehdessä. Isoimmat niistä ovat lähinnä kapeanpuikeita, teräväkärkisiä ja noin 15 mm pitkiä sekä noin 5-7 mm leveitä. Suomut ovat pohjaväriltään vaaleanruskeat, mutta erityisesti ruodin tyvipuolella niiden keskus on enemmän tai vähemmän tummanruskea. U, Kirkkonummi, Hirsala, Väransby, varjoisa puronvarsikuusikko merenlahdekkeen perällä, 20.6.1999. Kuva näytteestä, copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto