- Hypericum maculatum Crantz – särmäkuisma
- Hypericum L. – kuismat
- Hypericaceae – kuismakasvit
Särmäkuisma, Hypericum maculatum, on monivuotinen, pysty ja usein yksittäisvartinen sekä kalju ruoho, joka on tavallisesti noin 30-80 cm korkea. Juurakko on pitkä, vaakatasossa suikertava ja haarova. Varret nousevat siitä lyhyemmin tai pitemmin välimatkoin muodostaen yleensä pieniä kasvustoja, jotka joskus voivat olla tiheämpiäkin. Syyspuolella juurakkoon kasvaa hentoja talvehtimisversoja. Varsi on 4-särmäinen ja yleensä vihreä tai ruskehtava. Lehdet ovat varrella ruodittomasti vastakkain ja ristikkäisesti allekkain. Lehtihankoihin kasvaa usein lyhyitä, pienilehtisiä haaroja, jotka varren latvaosassa kehittyvät pitemmiksi ja kukkiviksikin. Lehtilapa on leveänsoikea, ehyt- ja litteälaitainen sekä molemmin puolin vihreä. Se on kuultotäpläinen sekä laitaosastaan myös tumman pikitäpläinen. Kuultotäplät näkyvät parhaiten, kun lehteä katsoo valoa vasten. Täplät ovat haihduttavaa öljysolukkoa. Päävarren lehdet ovat tavallisesti noin 1,5-4 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-2 cm leveät.
Kukat ovat varren ja latvaosan haarojen kärkiosassa lehtihankaisena ja haarovana tai lähes sarjamaisena viuhkona, jossa on yleensä 1-5 kukkaa. Kukkaperä on tavallisesti noin 10-20 mm pitkä. Verhiö on erilehtinen ja säteittäisesti 5-lukuinen. Verholehdet ovat lähinnä soikeat, ehytlaitaiset ja tylppäkärkiset sekä yleensä 5-suoniset. Ne ovat vihreät ja tervatäpläiset sekä tavallisesti noin 3-5 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-3 mm leveät.
Teriö on keltainen, erilehtinen ja yleensä noin 15-25 mm leveä. Terälehtiä on säteittäisesti 5. Ne ovat lähinnä soikeat ja pyöreähköpäiset sekä pikitäpläiset ja -juovaiset. Niillä on pituutta tavallisesti noin 7-11 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 2,5-4 mm. Heteitä on lukuisa määrä. Ne ovat kolmena, tyveltään yhdiskasvuisena kimppuna. Heteet ovat keltaiset ja noin 6-8 mm pitkät. Ponnet ovat pitkänpyöreät ja noin 0,5 mm pitkät. Sikiäin on kehänpäällinen, keltainen ja munanmuotoinen sekä noin 3-4 mm pitkä. Emi on 3-vartaloinen ja kukin vartalo 1-luottinen. Se on luotteineen noin 4-5 mm pitkä. Vartalo on ohut ja keltainen sekä luotti pieni ja aktiivivaiheessa yleensä punainen. Hedelmä on lähinnä munamainen ja ruskea tai punaruskea sekä 3-lokeroinen ja monisiemeninen kota, joka on tavallisesti noin 6-8 mm pitkä ja noin 4-5 mm paksu. Se avautuu 3-liuskaisesti. Siemenet ovat kapean lieriömäiset, ruskeat ja alle 1 mm pitkät. Normaali kukinta-aika on kesä-elokuu.
Särmäkuisma on Suomessa muinaistulokas eli se on saapunut maahan ihmisen toiminnan avustamana ennen 1600-luvun puoltaväliä. Se on etelästä päin yleinen Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan eliömaakuntien väliselle linjalle saakka sekä harvinaisempi Keski-Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakunnissa. Myöhemmin se on levittäytynyt pohjoisemmaksikin ja nykyisiä havaintoja on jo Perä-Pohjanmaan ja Kittilän Lapin eliömaakunnissa saakka . Kasvupaikkoina ovat lähinnä niityt, pientareet, tienvarret ja metsänreunamat. Särmäkuisma kasvaa muissa Pohjoismaissa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa sekä Tanskan Färsaarilla.
Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa kasvavat särmäkuismat kuuluvat nimialalajiin subsp. maculatum, jolle on annettu suomalaiseksi nimeksi niittysärmäkuisma. Tanskassa kasvaa lisäksi hyvin harvinaisena toinen alalaji, lännensärmäkuisma, subsp. obtusiusculum. Sen varsi on usein vain 2-särmäinen. Kukintohaarat ovat siirottavat. Verholehdet ovat lyhytsuippuiset ja vain noin 1-2 mm leveät sekä laidoiltaan hienosahaiset.
Särmäkuisman tieteellinen nimi tarkoittaa täplikästä. Sillä viitataan kukkien ja lehtien tervatäpläisyyteen. Se on toisen eteläsuomalaisen lajin, mäkikuisman, H. perforatum, ohella vanha rohdos- ja värikasvi. Kuismat sisältävät hyperisiiniä, jota ne tuottavat suojakseen kasvinsyöjiä vastaan. Se lienee tehoaineena myös rohdoksissa, joista valmistettuja hauteita on käytetty mm. tulehdusten, palovammojen ja paiseitten hoitoon. Sisäisesti kuismilla on lievennetty masennusta ja pyritty parantamaan vahingoittuneita hermoratoja. Onpa niitä käytetty viinan maustamiseenkin. Vaikka kukat ovat keltaiset, erityisesti nupuista saadaan värjäyksessä punaisia sävyjä samoin kuin juuristostakin.
Suomessa kasvaa luonnonvaraisena neljä kuismalajia, joista särmäkuisma ja mäkikuisma ovat eteläisemmässä Suomessa laajalevikkisempiä, kun taas karvakuisma, H. hirsutum, kasvaa luontaisena vain Ahvenanmaalla ja harvinaisena Varsinais-Suomen eliömaakunnassa. Vuorikuisma, H. montanum, on lajeista todellinen suurharvinaisuus. Sillä on vain yksi luontainen kasvualue Varsinais-Suomen eliömaakunnassa. Toisin kuin särmäkuismalla, mäkikuismalla varsi on vain 2-särmäinen. Lisäksi laji on monivartinen ja varret ovat yläosastaan runsashaaraisia. Kukan verholehdet ovat kapeita, suippoja ja yleensä 3-suonisia. Karva- ja vuorikuisman varret ovat särmättömän liereät. Lisäksi niiden kukkien verhiöt ovat laidoiltaan nystyhampaiset. Nystyt ovat mustia ja siten helposti erottuvia.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle särmäkuisman esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 