- Hypericum perforatum L. – mäkikuisma
- Hypericum L. – kuismat
- Hypericaceae – kuismakasvit
Mäkikuisma, Hypericum perforatum, on monivuotinen, pysty ja yleensä monivartinen sekä kalju ja myrkyllinen ruoho, joka on tavallisesti noin 30-80 cm korkea. Juurakko on pitkä, vaakatasossa suikertava ja yläpäästään haarova. Varret nousevatkin siitä usein kimppuina. Varren nivelvälit ovat vuoroittain 2-särmäisiä ja yleensä vihreitä tai punaruskeita. Lehdet ovat varrella ruodittomasti vastakkain ja ristikkäisesti allekkain. Lehtihankoihin kasvaa runsaasti haaroja, jotka varsinkin varren yläosassa ovat pitkiä ja kukkivia. Lehtilapa on suikeahko tai soikeahko, pyöreä- tai suippokärkinen ja tyveltään hieman sepivä sekä molemmin puolin vihreä. Lehtilaita on ehyt ja hieman alaspäin kiertynyt. Lehti on runsaasti kuultotäpläinen sekä niukemmin myös tumman pikitäpläinen. Kuultotäplät näkyvät parhaiten, kun lehteä katsoo valoa vasten. Täplät ovat haihduttavaa öljysolukkoa. Lajin tieteellinen nimi viittaa näihin läpinäkyviin ”reikiin”, joista juontuu myös aikaisempi suomalainen nimi, läpikuisma. Päävarren lehdet ovat tavallisesti noin 1-2,5 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 0,3-1 cm leveät.
Kukat ovat varren ja haarojen kärkiosassa lehtihankaisena ja haarovana tai lähes sarjamaisena viuhkona, jossa on yleensä 5-10 kukkaa. Kukkaperä on tavallisesti noin 3-15 mm pitkä. Verhiö on erilehtinen ja säteittäisesti 5-lukuinen. Verholehdet ovat lähinnä suikeat tai kapeansoikeat, ehytlaitaiset ja suippokärkiset sekä yleensä 3-suoniset. Ne ovat vihreät, kuultotäpläiset ja niukasti tervatäpläiset sekä tavallisesti noin 4-6 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-2 mm leveät.
Teriö on keltainen, erilehtinen ja yleensä noin 15-25 mm leveä. Terälehtiä on säteittäisesti 5. Ne ovat lähinnä soikeat ja pyöreähköpäiset sekä pikitäpläiset ja -juovaiset. Niillä on pituutta tavallisesti noin 7-11 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 2-6 mm. Heteitä on lukuisa määrä. Ne ovat kolmena, tyveltään yhdiskasvuisena kimppuna. Heteet ovat keltaiset ja noin 6-8 mm pitkät. Ponnet ovat pitkänpyöreät ja noin 0,5 mm pitkät. Sikiäin on kehänpäällinen, keltainen ja munanmuotoinen sekä noin 3-4 mm pitkä. Emi on 3-vartaloinen ja kukin vartalo 1-luottinen. Se on luotteineen noin 4-6 mm pitkä. Vartalo on ohut ja keltainen sekä luotti pieni ja aktiivivaiheessa yleensä punainen. Hedelmä on lähinnä munamainen ja ruskea tai punaruskea sekä 3-lokeroinen ja monisiemeninen kota, joka on tavallisesti noin 6-8 mm pitkä ja noin 4-5 mm paksu. Se avautuu 3-liuskaisesti. Siemenet ovat kapean lieriömäiset, ruskeat ja alle 1 mm pitkät. Normaali kukinta-aika on kesä-syyskuu.
Mäkikuisma on Suomessa alkuperäinen laji. Sen luontainen esiintymisalue yltää etelästä päin Satakunnan, Etelä-Hämeen ja Etelä-Savon eliömaakuntiin saakka. Se on Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen ja Uudenmaan eliömaakunnissa yleinen ja muualla harvinainen. Lisäksi se on harvinaisena tulokkaana levinnyt pohjoisemmaksikin, Kainuun, Oulun Pohjanmaan ja Perä-Pohjanmaan eliömaakuntien linjalle saakka. Kasvupaikkoina ovat lähinnä kiviset mäet, kallioiset katajakedot, kalliorinteet, sorakentät ja kuivat pientareet sekä tien- ja radanvarret. Mäkikuisma kasvaa muissa Pohjoismaissa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Mäkikuisma on toisen eteläsuomalaisen lajin, särmäkuisman, H. maculatum, ohella vanha rohdos- ja värikasvi. Kuismat sisältävät hyperisiiniä, jota ne tuottavat suojakseen kasvinsyöjiä vastaan. Se lienee tehoaineena myös rohdoksissa, joista valmistettuja hauteita on käytetty mm. tulehdusten, palovammojen ja paiseitten hoitoon. Sisäisesti kuismilla on lievennetty masennusta ja pyritty parantamaan vahingoittuneita hermoratoja. Nykyisin mäkikuismaa myydään ainakin teenä, joka mainoksen mukaan ”tekee eetvarttia niin mielen tasapainolle kuin ruoansulatuselimistön, ihon, hengitysteiden ja sappirakon terveydelle”. Mäki- ja särmäkuismaa on käytetty myös viinan maustamiseen. Vaikka kukat ovat keltaiset, erityisesti nupuista saadaan värjäyksessä punaisia sävyjä samoin kuin juuristostakin.
Suomessa kasvaa luonnonvaraisena neljä kuismalajia, joista mäkikuisma ja särmäkuisma ovat eteläisemmässä Suomessa laajalevikkisempiä, kun taas karvakuisma, H. hirsutum, kasvaa luontaisena vain Ahvenanmaalla ja harvinaisena Varsinais-Suomen eliömaakunnassa. Vuorikuisma, H. montanum, on lajeista todellinen suurharvinaisuus. Sillä on vain yksi luontainen kasvualue Varsinais-Suomen eliömaakunnassa. Toisin kuin mäkikuismalla, särmäkuismalla varsi on 4-särmäinen. Lisäksi laji on yksi- tai niukkavartinen ja varret ovat yläosastaan lyhyt- ja vähähaaraisia. Kukan verholehdet ovat leveämmän soikeita, tylppäkärkisiä ja yleensä 5-suonisia. Karva- ja vuorikuisman varret ovat särmättömän liereät. Lisäksi niiden kukkien verhiöt ovat laidoiltaan nystyhampaiset. Nystyt ovat mustia ja siten helposti erottuvia.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle mäkikuisman esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 