- Impatiens noli-tangere L. – lehtopalsami
- Impatiens L. – (kannus)palsamit
- Balsaminaceae – palsamikasvit
Lehtopalsami, Impatiens noli-tangere, on yksivuotinen, kalju ja tavallisesti noin 30-80 cm korkea ruoho. Pääjuuri on lyhyt ja siinä on runsaasti joka suuntaan harottavia, ohuita sivujuuria. Varsi on mehevä ja turpeanivelinen sekä yläosan nivelistä haarova ja mutkainen. Alaosan nivelvälit ovat pitkät. Varren väri vaihtelee vihreästä punaruskeaan. Yksilöt kasvavat usein tiheinä varsiryhminä.
Lehdet ovat korvakkeettomat ja ruodilliset sekä varrella kierteisesti vuoroittain. Lehtiruoti on yleensä noin 0,5-3 cm pitkä. Lehtilapa on soikea tai puikeahko, hammaslaitainen ja ohut sekä päältä vaaleahkon vihreä ja alta vielä vaaleampi. Laitahampaat ovat kärkeä kohti suuntautuneet ja tylpät, mutta niiden kärjessä on tavallisesti lyhyt, otamainen nipukka. Lisäksi lavan tyvellä on yleensä muutamia rihmamaisen kapeita, liuskamaisia hampaita. Täysikasvuinen lehtilapa on tavallisesti noin 5-10 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 2,5-5 cm leveä. Sen puoliskossa on useimmiten 10-16 hammasta.
Kukinto on lehtihankainen ja yleensä 2-5-kukkainen terttu, joka on taipunut lehtensä alle. Tertussa on kerrallaan vain yksi kukka avoimena. Kukat ovat kaksineuvoiset, keltaiset, paikoin punapilkkuiset ja vastakohtaiset sekä riippuvat. Avautuvat, hyönteispölytteiset kukat ovat kokonaisuudessaan tavallisesti noin 30-40 mm pitkät ja noin 20-30 mm korkeat. Lajilla on niukempana myös pienemmiksi jääviä, avautumattomia ja umpipölytteisiä kukkia. Kukkaperä on useimmiten noin 10-20 mm pitkä. Siinä on puolivälin tuntumassa yksi kapea, teräväksi kärjeksi suippeneva esilehti, joka on noin 2-4 mm pitkä. Verholehtiä on kolme. Alin niistä antaa yleisilmeen koko kukalle. Se on suppilomaisen pussimainen ja kapenee vähitellen koukkumaiseksi mesikannukseksi. Väriltään se on keltainen ja toisinaan myös haaleahkon punapilkkuinen. Pituutta sillä on kannus suorana tavallisesti noin 25-30 mm ja sen suu on noin 10-15 mm halkaisijaltaan. Kannus on kaareutunut alaspäin ongenkoukkumaisesti noin 90-180 astetta niin, että sen kärki osoittaa yleensä eteenpäin kohti terälehtiä. Kaksi muuta verholehteä ovat huomattavasti pienemmät, yleensä vain noin 4-6 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 3-4,5 mm leveät. Ne ovat leveänpuikeat ja päättyvät nipukkamaiseen kärkeen. Niiden väri vaihtelee vihreästä keltaiseen ja lähes valkoiseen.
Varsinainen teriö on 5-lehtinen. Neljä terälehdistä sijoittuvat kahtena parina nielun sivuille kaartuen sieltä laajoiksi huuliksi kukan alapuolelle. Parin terälehdet ovat tyviosastaan laajasti yhdiskasvuiset. Ylempi, kukan sivulla oleva lehti on kuin pyöreämuotoinen liuska isommassa kokonaisuudessa. Parin alempi lehti on epämuotoisesti alaspäin levenevä ja sen laidoilla voi olla mutkaisuutta ja liuskojakin. Terälehtipari on tavallisesti noin 15-20 mm pitkä kokonaisuus ja sen helma on leveimmältä kohtaa noin 10-15 mm leveä. Terälehtiparien tyvellä, nielun suulla on punaisia pilkkuja. Viides terälehti suuntautuu kuin kuperana lippana yläviistoon suojaten nielun suuaukkoa. Lehdessä on yleensä pieni kärkinipukka. Pituutta sillä on useimmiten noin 5-7 mm ja leveyttä jokseenkin saman verran. Sikiäin on kehänpäällinen, lieriömäinen ja vihreä. Heteitä on 5 ja ne ovat noin 4-5 mm pitkät sekä sijoittuneet tiiviisti sikiäimen ympärille ja yhteenkasvaneet ponsistaan. Sikiäimen kärjessä on perätön ja 5-liuskainen luotti.
Hedelmä on 5-lokeroinen, riippuva ja liereä sekä vihreä tai punaruskea kota, joka on tavallisesti noin 15-25 mm pitkä ja noin 2-3 mm paksu. Se avautuu kypsänä pienestäkin kosketuksesta pitkittäisistä saumoistaan 5-liuskaisesti tyvestä alkaen. Liuskoissa oleva jännite purkautuu salamannopeasti ja ne kiertyvät tiukalle kiepille samalla lingoten siemenet jopa useiden metrien päähän. Tieteellinen sukunimi tarkoittaa erityisherkkyyttä ja lajinimi, noli-tangere, sanoo ”älä koske”. Siemenet ovat kypsänä ruskeat, soikeahkon pitkulaiset ja nipukkakärkiset sekä noin 4 mm pitkät ja noin 2 mm leveät. Kukinta-aika on heinä-syyskuu.
Lehtopalsami on Suomessa alkuperäinen ja sen esiintymisalue yltää etelästä päin Kainuun, Oulun Pohjanmaan ja Perä-Pohjanmaan eliömaakuntien linjalle saakka. Ahvenanmaalta se kuitenkin puuttuu. Se on yleinen Varsinais-Suomen, Uudenmaan, Satakunnan ja Etelä-Hämeen eliömaakunnissa ja muualla harvinainen. Kasvupaikkoina ovat lähinnä ranta- ja puronvarsilehdot, rehevät korvet, lähteiköt ja louhikot sekä lehtometsien laiteet ja niiden kosteat laitaniityt. Lehtopalsami on valtakunnallisesti elinvoimainen, mutta Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin maakunnissa rauhoitettu. Muissa Pohjoismaissa se kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Lehtopalsamin mesikannus on pitkä ja käyrä. Suomessa vain tarha- ja kirjokimalaisella, Bombus hortorum ja B. distinguendus, on mesivarastoon yltävä imukärsä. Toki muutkin hyönteiset voivat käydä koettamassa onneaan, mutta kyllästyvät pian turhaan touhuun. Jotkut hyönteiset voivat tavoitella myös siitepölyä, mutta niiden merkitys pölytyksen kannalta lienee vaatimaton. Palsameilla onkin yksivuotisille lajeille välttämättömälle siementuotannolle myös vaihtoehto B. Itsepölytteiset ja avautumattomiksi jäävät kukat varmistavat riittävän siemensadon.
Lehtopalsami on ainoa luonnonvarainen sukunsa edustaja Suomessa ja edellä mainituissa Pohjoismaissa. Vakiintuneena karkulaisena ja tulokkaana tavataan kuitenkin kolmea muuta lajia. Näistä alunperin pohjoisamerikkalainen lännenpalsami, I. capensis, muistuttaa paljon lehtopalsamia. Myös sen kukkaterttu on hankalehtensä alle taipunut ja keltakukkainen. Kukkien värisävy on kuitenkin punaiseen vivahtavan keltainen ja niiden punapilkut ovat runsaammat ja voimakkaamman väriset. Kukka on myös selvästi pienempi. Sen kokonaispituus on tavallisesti noin 20-25 mm. Lisäksi sen lehtipuoliskossa on yleensä vain 5-12 hammasta. Keski-Aasiasta kotoisin olevan rikkapalsamin, I. parviflora, kukkaterttu on pysty ja sen kukat ovat tieteellisen lajinimensä mukaisesti vain noin 10-15 mm pitkät ja vaaleankeltaiset. Himalajalta kotoisin oleva jättipalsami, I. glandulifera, on suomalaisen nimensä mukaisesti lajeista kookkain, jopa parimetrinen. Sen kukat ovat yleisväriltään punaiset tai vaaleanpunaiset ja harvemmin valkoiset. Lännenpalsami ja jättipalsami on luokiteltu haitallisiksi vieraslajeiksi. Kuitenkin jättipalsami on laaja-alaisuutensa vuoksi luonnonkasveille selvästi vahingollisempi.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle lehtopalsamin esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 