Rikkapalsami, Impatiens parviflora, on yksivuotinen, kalju ja tavallisesti noin 20-70 cm korkea ruoho. Pääjuuri on lyhyt ja siinä on runsaasti joka suuntaan harottavia, ohuita sivujuuria. Varsi on mehevä ja vihreä tai punaruskeaan vivahtava. Se on nivelistään mutkainen, yleisimmin haaraton ja harvemmin yläosastaan niukkahaarainen. Yksilöt kasvavat usein tiheinä varsiryhminä.
Lehdet ovat korvakkeettomat ja ruodilliset sekä varrella kierteisesti vuoroittain painottuen varren yläosaan. Lehtiruoti on yleensä noin 1-4 cm pitkä ja se levenee siipipalteisesti ja tasaisesti lehtilavaksi. Lehtilapa on soikea tai puikeahko, hammaslaitainen ja ohut sekä päältä vihreä tai sinivihreä ja alta vaalean- tai harmaanvihreä. Laitahampaat ovat kärkeä kohti suuntautuneet ja muuten tylpähköt, mutta niiden kärjessä on otamainen nipukka. Lavan tyvellä on yleensä joukko nystypäisiä ja rihmamaisen kapeita hampaita. Täysikasvuinen lehtilapa on tavallisesti noin 4-9 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 2,5-5 cm leveä. Sen puoliskossa on useimmiten 20-30 hammasta.
Kukinto on lehtihankainen, pysty tai siirottava ja yleensä 5-12-kukkainen terttu, joka kukintoperineen on useimmiten noin 5-15 cm pitkä. Kukat ovat kaksineuvoiset, yleisväriltään vaaleankeltaiset tai toisinaan lähes valkoiset ja vastakohtaiset sekä siirottavat. Avautuvat, hyönteispölytteiset kukat ovat kokonaisuudessaan tavallisesti noin 10-15 mm pitkät ja noin 7-10 mm korkeat. Lajilla on niukempana myös pienemmiksi jääviä, avautumattomia ja umpipölytteisiä kukkia. Kukkaperä on useimmiten noin 10-15 mm pitkä. Sen tyvellä on yksi kapean suippo tukilehti, joka on noin 1-3 mm pitkä. Verholehtiä on kolme. Alin niistä on suppilomaisen pussimainen ja kapenee jyrkästi lyhyeksi ja tylpäksi tai vähitellen pitkäksi, kapeaksi ja suoraksi tai hieman kaareutuvaksi mesikannukseksi. Väriltään se on muun kukan tavoin vaaleankeltainen tai joskus lähes valkoinen. Pituutta sillä on tavallisesti noin 5-10 mm riippuen kannuksen pituudesta ja sen suu on noin 3-5 mm halkaisijaltaan. Kaksi muuta verholehteä ovat huomattavasti pienemmät, yleensä vain noin 2-3 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-1,5 mm leveät. Ne ovat puikeahkot ja päättyvät nipukkamaiseen kärkeen. Niiden väri vaihtelee vihreästä vaaleankeltaiseen ja lähes valkoiseen.
Varsinainen teriö on 5-lehtinen. Neljä terälehdistä sijoittuvat kahtena parina nielun sivuille kaartuen sieltä laajoiksi huuliksi kukan alapuolelle. Parin terälehdet ovat tyviosastaan laajasti yhdiskasvuiset. Ylempi, kukan sivulla oleva lehti on kuin pyöreämuotoinen liuska isommassa kokonaisuudessa. Parin alempi lehti on yleensä tasaisesti alaspäin levenevä ja sen kärki on lähes suora tai hieman lanttopäinen. Terälehtipari on tavallisesti noin 6-10 mm pitkä kokonaisuus ja sen helma on leveimmältä kohtaa noin 3-5 mm leveä. Terälehtiparien tyvellä ja nielussa on tummemman keltainen alue, jossa on punaisia tai punaruskeita juovia. Viides terälehti suuntautuu kuin kuperana lippana yläviistoon suojaten nielun suuaukkoa. Lehdessä on yleensä pieni kärkinipukka. Pituutta sillä on useimmiten noin 3-5 mm ja leveyttä jokseenkin saman verran. Sikiäin on kehänpäällinen, lieriömäinen ja vihreä. Heteitä on 5 ja ne ovat noin 3 mm pitkät sekä sijoittuneet tiiviisti sikiäimen ympärille ja yhteenkasvaneet ponsistaan. Sikiäimen kärjessä on perätön ja 5-liuskainen luotti.
Hedelmä on 5-lokeroinen, pysty tai siirottava ja liereä tai nuijamainen kota, joka on yleensä vihreä. Se on tavallisesti noin 10-25 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 2-3 mm paksu. Kota avautuu kypsänä pienestäkin kosketuksesta pitkittäisistä saumoistaan 5-liuskaisesti tyvestä alkaen. Liuskoissa oleva jännite purkautuu salamannopeasti ja ne kiertyvät tiukalle kiepille samalla lingoten siemenet jopa useiden metrien päähän. Tieteellinen sukunimi tarkoittaakin erityisherkkyyttä. Siemenet ovat kypsänä ruskeat, soikeahkon pitkulaiset ja nipukkakärkiset sekä noin 3-4 mm pitkät ja noin 2 mm leveät. Kukinta-aika on heinä-syyskuu.
Rikkapalsami on kotoisin Keski-Aasiasta, josta sitä on tuotu eurooppalaisiin kasvitieteellisiin puutarhoihin. Helsingin Kaisaniemen puutarhaan laji tuotiin 1850-luvulla ilmeisesti Pietarista. Palsami alkoi levittäytyä myös puutarhan ulkopuolelle ja laajensi kasvualueensa eri puolille kaupunkia. Myöhemmin se saapui eri puolille Suomea ainakin eurooppalaisten koristekasvien mukana. Lienee sitä jonnekin kylvetty tarkoituksellakin. Tyypillisiä kasvupaikkoja ovat vieläkin puutarhat, puistot, hautausmaiden kompostikentät ja joutomaat. Puutarhajätteen mukana laji levisi myös mm. laitametsiin, lehtoihin, ojanvarsiin ja kivilouhikoihin. Se on saavuttanut myös vesistöjen rannat ja levittää siemeniään kauemmaksi myös vettä pitkin. Kasvupaikat ovat usein puiden ja pensaiden varjossa. Tihein keskittymä on pääkaupunkiseudulla, mutta hajanaisesti lajia esiintyy etelästä päin Pohjois-Karjalan, Pohjois-Savon, Keski-Pohjanmaan, Oulun Pohjanmaan ja Perä-Pohjanmaan eliömaakuntien linjalle saakka. Muissa Pohjoismaissa laji kasvaa tulokkaana Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Suomessa ja koko Euroopassa kasvaa luontaisena vain yksi suvun laji, lehtopalsami I. noli-tangere. Se muistuttaa paljon pohjoisamerikkalaista tulokasta, lännenpalsamia, I. capensis. Lehtopalsamin kukka on kirkkaankeltainen ja tavallisesti noin 30-40 mm pitkä. Lännenpalsamin kukka on punertavankeltainen, voimakkaasti punapilkkuinen ja yleensä noin 20-30 mm pitkä. Se on luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi. Vieläkin haitallisempi, Himalajalta kotoisin oleva vieraslaji on jättipalsami, I. glandulifera, joka on suomalaisen nimensä mukaisesti lajeista kookkain, jopa parimetrinen. Sen kukat ovat yleisväriltään punaiset tai vaaleanpunaiset ja harvemmin valkoiset.
Impatiens parviflora – rikkapalsami on keskiaasialainen laji, joka on aikanaan tuotu Euroopan kasvitieteellisiin puutarhoihin ja sittemmin levinnyt niistä asutuksen lähiluontoon. Näin on käynyt Suomessakin. Rikkapalsami on tavallisesti noin 20-70 cm korkea. Yksilöt kasvavat usein tiheinä varsiryhminä. Kuvan oikeassa laidassa on suvun toinen vieraslaji, jättipalsami, I. glandulifera. Se on alunperin tuotu koristekasviksi, mutta ei ole tyytynyt rooliinsa, vaan on levinnyt ympäriinsä yhtenä haitallisimmista vieraslajeista. EH, Hämeenlinna, Vuorentaka, Vuorentaan hautausmaan kompostialue, 23.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.Impatiens parviflora – rikkapalsami kasvaa usein puiden ja pensaiden varjossa pihoilla, puistoissa, hautausmailla, metsänreunoissa, lehdoissa, ojanvarsilla ja kivilouhikoissa sekä joutomailla. Se on saapunut monin paikoin myös vesistöjen rannoille ja levittää siemeniään vettäkin pitkin uusille kasvupaikoille. EH, Tampere, Niemi, Näsijärven rantakivikko Lentävänniemen venerannan lounaispuolella, 9.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.Impatiens parviflora – rikkapalsami on yleensä haaraton ja harvemmin yläosastaan niukkahaarainen. Varsi on mehevä, hauras ja vihreä tai punaruskeaan vivahtava. Se on nivelistään jossain määrin mutkainen. Karulla ja suojattomalla rantakivikolla auringonpaahde saa varjoa suosivan lajin ohuet lehdet riippumaan. EH, Tampere, Niemi, Näsijärven rantakivikko Lentävänniemen venerannan lounaispuolella, 9.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.Impatiens parviflora – rikkapalsamin kukinto on lehtihankainen, pysty tai siirottava ja yleensä 5-12-kukkainen terttu, joka kukintoperineen on useimmiten noin 5-15 cm pitkä. EH, Hämeenlinna, Vanaja, Vanajan hautausmaa, huoltoalueen multakasa, 1.8.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.Impatiens parviflora – rikkapalsamin kukinta-aika on pitkä. Samassa tertussa on niin nuppuja, kukkivia kukkia kuin kotahedelmiäkin. U, Helsinki, Lauttasaari, Takaniemenlahden kausikostea perukka Kyyluodontien varressa, 10.8.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.Impatiens parviflora – rikkapalsamin kukkaperä on yleensä noin 10-15 mm pitkä. Sen tyvellä on yksi kapean suippo tukilehti, joka on noin 1-3 mm pitkä. Yhä kukkivissa tertuissa voi olla jo kuivuvia hedelmäperiä, joiden päästä kodat siemenineen ovat jo hävinneet. U, Vantaa, Hakkila, Honkanummen hautausmaa, ylijäämämaa- ja kompostikenttäalue, 26.8.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Impatiens parviflora – rikkapalsamin kukat ovat yleisväriltään vaaleankeltaiset tai toisinaan lähes valkoiset ja siirottavat sekä tavallisesti noin 10-15 mm pitkät ja noin 7-10 mm korkeat. Verholehtiä on kolme. Alin niistä on suppilomaisen pussimainen ja mesikannukseen päättyvä. Kannuksen pituus vaihtelee niin suuresti, että se vaikuttaa kukan yleisilmeeseen. Kuvan kukassa kannus on lyhyt ja jyrkästi kapeneva, jolloin verholehden pituus on 5-6 mm. EH, Tampere, Niemi, Näsijärven rantakivikko Lentävänniemen venerannan lounaispuolella, 9.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.Impatiens parviflora – rikkapalsamin oheisessa kukkakuvassa alimman verholehden kannus on edellisen kuvan kukkaa selvästi pitempi. Verholehdessä voi olla myös tummemman keltaisia alueita ja punertavia viiruja. Kaksi muuta verholehteä ovat huomattavasti pienemmät ja yleensä vain noin 2-3 mm pitkät. Ne ovat puikeahkot ja päättyvät nipukkamaiseen kärkeen. Niiden väri vaihtelee vihreästä vaaleankeltaiseen ja lähes valkoiseen. U, Helsinki, Lauttasaari, Takaniemenlahden kausikostea perukka Kyyluodontien varressa, 10.8.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.Impatiens parviflora – rikkapalsamin alin verholehti voi päättyä myös pitkään, vähitellen kapenevaan ja suoraan tai hieman kaareutuvaan mesikannukseen. Tällöin kukan kokonaispituus on enimmillään tavallisesti noin 15 mm ja alimman verholehden pituus noin 10 mm. U, Vantaa, Hakkila, Honkanummen hautausmaa, ylijäämämaa- ja kompostikenttäalue, 26.8.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Impatiens parviflora – rikkapalsamin teriö on viisilehtinen. Neljä terälehdistä sijoittuvat kahtena parina nielun sivuille kaartuen sieltä laajoiksi huuliksi kukan alapuolelle. Parin terälehdet ovat tyviosastaan laajasti yhdiskasvuiset. Ylempi, kukan sivulla oleva lehti on kuin pyöreämuotoinen liuska isommassa kokonaisuudessa. Parin alempi lehti on yleensä tasaisesti alaspäin levenevä ja sen kärki on lähes suora tai hieman lanttopäinen. Terälehtipari on tavallisesti noin 6-10 mm pitkä kokonaisuus. Viides terälehti suuntautuu kuin kuperana lippana yläviistoon. Lehdessä on yleensä pieni kärkinipukka. Pituutta sillä on useimmiten noin 3-5 mm. U, Helsinki, Lauttasaari, Takaniemenlahden kausikostea perukka Kyyluodontien varressa, 10.8.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.Impatiens parviflora – rikkapalsamin terälehtiparien tyvellä ja nielussa on tummemman keltainen alue, jossa on punaisia tai punaruskeita juovia. Heteitä on viisi ja ne ovat noin 3 mm pitkät sekä sijoittuneet tiiviisti kehänpäällisen sikiäimen ympärille ja yhteenkasvaneet ponsistaan. EH, Tampere, Niemi, Näsijärven rantakivikko Lentävänniemen venerannan lounaispuolella, 9.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.Impatiens parviflora – rikkapalsamin lehdet ovat ruodilliset ja varrella kierteisesti vuoroittain painottuen varren yläosaan. Lehtilapa on soikea tai puikeahko, hammaslaitainen ja päältä vihreä tai sinivihreä. Laitahampaat ovat kärkeä kohti suuntautuneet ja muuten tylpähköt, mutta niiden kärjessä on otamainen nipukka. Täysikasvuinen lehtilapa on tavallisesti noin 4-9 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 2,5-5 cm leveä. Sen puoliskossa on useimmiten 20-30 hammasta. EH, Hämeenlinna, Vanaja, Vanajan hautausmaa, huoltoalueen multakasa, 1.8.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.Impatiens parviflora – rikkapalsamin lehdet ovat alta vaalean- tai harmaanvihreät ja kohosuoniset. Hedelmä on pysty tai siirottava ja liereä tai nuijamainen kota, joka on tavallisesti noin 10-25 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 2-3 mm paksu. EH, Hämeenlinna, Vanaja, Vanajan hautausmaa, huoltoalueen multakasa, 1.8.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.Impatiens parviflora – rikkapalsamin kota avautuu kypsänä pienestäkin kosketuksesta pitkittäisistä saumoistaan viisiliuskaisesti. Liuskoissa oleva jännite purkautuu rävähtäen ja ne kiertyvät tiukalle kiepille samalla lingoten siemenet jopa useiden metrien päähän. Siemenet ovat kypsänä ruskeat, soikeahkon pitkulaiset ja nipukkakärkiset sekä noin 3-4 mm pitkät ja noin 2 mm leveät. U, Vantaa, Hakkila, Honkanummen hautausmaa, ylijäämämaa- ja kompostikenttäalue, 26.8.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pohjolan kasvien pauloissa 