Lamium confertum – välipeippi

  • Lamium confertum Fr. – välipeippi
  • Lamium L. – (hertta)peipit
  • Lamiaceae – huulikukkaiskasvit

Välipeippi, Lamium confertum, on yksivuotinen, pysty tai tyveltä kohenevasti haarova ja yleensä noin 20-40 cm korkea ruoho, joka on lähes hajuton. Juuri on ohut, pysty tai vino ja siinä on runsaasti hennompia sivujuuria. Varsi on usein lehtihankaisesti haarova, 4-särmäinen ja särmiä myöten lyhytkarvainen tai kaljuhko. Se on vihreä tai ainakin osittain punaruskea. Kukinnon alapuoliset nivelvälit ovat yleensä pitkät.

Lehdet ovat ruodilliset ja varrella vastakkain sekä ristikkäisesti allekkain. Kukinnon alapuolisten lehtien ruoti on yleensä noin 2-5 cm pitkä ja enemmän tai vähemmän karvainen. Lehtilapa on puikea tai pyöreähkön munuaismainen ja herttatyvinen tai ylempänä lähes suora- tai leveän kiilatyvinen. Lapa on pääsuoniltaan lähes sulkasuoninen ja muuten verkkosuoninen. Laita on epätasaisesti isohampainen. Hampaat ovat pyöreähköjä tai suippoja. Molemmat puolet ovat karvaiset ja vihreät tai ylimmät lehdet toisinaan enemmän tai vähemmän punaruskeat. Lehtilapa on tavallisesti noin 2-5 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin pituutensa levyinen. Alimmat lehtiparit ovat yleensä ylempiä pienemmät.

Kukinto muodostuu varren ja haarojen latvassa sekä ylimmissä lehtihangoissa olevista valekiehkuroista, jotka ovat kukintavaiheessa yleensä noin 20-30 mm leveät. Varren ja haarojen kärkiosan valekiehkurat ovat usein lähekkäin. Ylempien kiehkuroiden hanka- eli tukilehdet ovat lyhytruotiset, lähes varsilehtien kaltaiset ja samaa kokoluokkaa. Ylimpien tukilehtien ruoti on useimmiten noin 3-5 mm pitkä. Valekiehkurat muodostuvat kahdesta vastakkaisesta ja lähes perättömästä kukkaryhmästä, johon kiinnittyneet yksittäiset kukat ovat perättömiä. Kukkien tyvellä olevat esilehdet ovat äimämäisen kapeat, vihreät ja karvaiset sekä yleensä noin 3-7 mm pitkät. Niitä on vaikea havaita tukilehtien ja verhiöiden seasta. Verhiö on kellomainen, lähes säteittäisesti 5-liuskainen ja 5-suoninen sekä tavallisesti noin 8-12 mm pitkä. Se on karvainen ja vihreä tai ainakin osittain punaruskea. Liuskat ovat kapean kolmiomaiset ja kapenevat pitkäksi, neulamaisen kapeaksi kärjeksi. Niiden osuus verhiön pituudesta on useimmiten noin 4-5 mm. Liuskat yltävät yleensä selvästi  teriön torvea pitemmälle.

Teriö on yhdislehtinen, vastakohtainen ja punainen, toisinaan vaaleanpunainen tai vaalean sinipunainen. Se on pitkätorvinen, melkein kauttaaltaan karvainen ja päästään 2-huulinen sekä tavallisesti noin 15-20 mm pitkä. Torvi on suora ja sen osuus pituudesta on useimmiten noin 10-15 mm. Ylähuuli on kupera, ulkopinnaltaan muuta teriötä pitkäkarvaisempi ja yleensä noin 4-5,5 mm pitkä. Alaskääntynyt alahuuli on kärjestään kahteen liuskaan haarautunut ja tavallisesti noin 4 mm pitkä. Alahuulen yläpuolella molemmin puolin ovat hyvin pienet ja suipon hammasmaiset sivuliuskat. Nielun alaosaan kiinnittyneitä ja palhoiltaan teriön värisiä heteitä on 4. Niistä kaksi on pitempää ja kaksi lyhyempää. Ponnenpuoliskot ovat eri suuntiin siirottavia ja karvaisia. Sikiäin on kehänpäällinen, 4-lohkoinen ja sen tyvellä on mesiäinen. Emi on teriön värinen, 1-vartaloinen ja 2-luottinen sekä heteiden kanssa lähes samalle tasolle yltävä. Verhiön sisään kehittyvä hedelmä on ristikkäisesti 4-lohkoinen ja noin 2-2,5 mm leveä. Lohkot ovat lähinnä pitkulaiset ja kolmikulmaiset mutta ulkosivultaan kuperat sekä yläpäästään pyöristyneet. Tyvipäässä on kapea, pehmeää solukkoa sisältävä, rasvainen ravintolisäke. Lohkot ovat kypsinä ruskeat ja noin 3 mm pitkät. Normaali kukinta-aika on touko-syyskuu.

Välipeippi on Suomessa muinaistulokas eli se on saapunut maahan ihmisen toiminnan avustamana ennen 1600-luvun puoltaväliä. Siitä tehtyjen havaintojen pohjoisraja on Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakunnissa. Kasviatlastietojen mukaan se on yleinen vain Varsinais-Suomen eliömaakunnassa. Useampia havaintopisteitä on myös Uudenmaan ja Etelä-Hämeen eliömaakunnissa. Muilta alueilta on vai yksittäisiä ja enimmäkseen vanhoja havaintotietoja. Kasvupaikkoina ovat lähinnä pellot, puutarhat, pihat, pientareet ja joutomaat sekä maankäsittelyalueet. Muissa Pohjoismaissa välipeippi kasvaa Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa sekä Tanskan Färsaarilla.

Välipeipin suomalainen nimi viitannee sen välimuotoisuuteen peippiperheessä. Laji on todennäköisesti saanut alkunsa punapeipin, L. purpureum ja sepopeipin, L. amplexicaule, risteytymisen tuloksena. Molempien kromosomiluku on 2n = 18. Jossain vaiheessa risteymän kromosomiluku kaksinkertaistui, 2n = 36. Tämän jälkeen risteymään kehittyneet poikkeavat ominaisuudet eivät enää lientyneet takaisinristeytymisissä kantalajien kanssa, ja uusi laji oli syntynyt. Itsenäisenä lajina välipeippi muistuttaa kuitenkin eniten liuskapeippiä, L. hybridum, joka sekin on kantapeippejään myöhemmin risteymäperäisesti syntynyt. Onpa välipeippiä pidetty liuskapeipin alalajinakin. Välipeippi on aikanaan saapunut Suomeen ilmeisesti viljan mukana, kuten monet muutkin peipit. Se on esiintymiseltään rikkaruohomainen eikä pärjää luonnontilaisessa ympäristössä. Laji kukkii ja siementää monen muun rikkakasvin tavoin syksyyn saakka. Siemenlohkojen tyvessä on muiden peippien tavoin rasvainen ravintolisäke, elaiosomi, joka saa muurahaiset kuljettelemaan lohkoja ja samalla levittämään lajia vähän laajemmallekin.

Suomessa kasvaa muinaistulokkaina viisi peippiä, edellä mainittujen väli-, puna-, liuska- ja sepopeipin lisäksi valkopeippi, L. album. Lisäksi harvinaisina tulokkaina ja koristekasvikarkulaisina tavataan täpläpeippiä, L. maculatum ja keltapeippiä, L. galeobdolon. Keltapeippi on aikaisemmin ollut suvussa Lamiastrum, joka on fylogeneettisten tutkimusten perusteella sisällytetty (hertta)peippien sukuun. Valko- ja keltapeippi erottuvat jo nimiensä mukaisen teriön värin perusteella. Täpläpeippi on harvinainen tulokas tai karkulainen, jonka teriö on kookkaampi, noin 20-30 mm pitkä. Sen sijaan muut peipit ovat toistensa lähilajeja, kuten edellä on jo todettukin. Ne voi erottaa muutamien tuntomerkkien perusteella. Punapeipin lehtilaidat ovat tasaisesti ja matalasti iso- ja pyöreähampaiset. Sepopeipin ylimmät lehdet ovat nimen mukaisesti ruodittomat ja varren ympäri sepivät sekä pituuttaan leveämmät. Liuskapeipin lehdet muistuttavat välipeipin lehtiä, joskin niissä on liuskaisuutta ja halkoisuutta enemmän. Selvimmät erot löytyvät kukista. Liuskapeipin verhiön kärkiliuskat eivät pääsääntöisesti yllä teriön torven ylälaitaan saakka. Teriön alahuuli on lyhyempi, noin 2-3 mm pitkä. Yleistuntomerkkinä voi vielä todeta, että välipeippi on lähes hajuton, kun taas puna- ja liuskapeipissä on jossain määrin epämiellyttävä haju.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle välipeipin esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Lamium confertum - välipeippi on Suomessa muinaistulokas, jonka voi sanoa olevan yleinen vain Varsinais-Suomen eliömaakunnassa. Useampia havaintoja siitä on tehty myös Uudenmaan ja Etelä-Hämeen eliömaakunnissa. Yksittäisiä hajahavaintoja on Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakuntiin saakka. Kasvupaikkoina ovat lähinnä pellot, puutarhat, pihat, pientareet ja joutomaat sekä maankäsittelyalueet. V, Kemiönsaari, Västanfjärd, Jerikontien länsipuolella oleva Norrlammalan entinen kalkkikaivosalue, Pappilan (Prästgård) louhoslammikoiden länsipuolella oleva peltoalue, matalan kalliopaljastuman laide, 11.7.2023. Koko kuvasarja on samalta kasvupaikalta. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lamium confertum – välipeippi on Suomessa muinaistulokas, jonka voi sanoa olevan yleinen vain Varsinais-Suomen eliömaakunnassa. Useampia havaintoja siitä on tehty myös Uudenmaan ja Etelä-Hämeen eliömaakunnissa. Yksittäisiä hajahavaintoja on Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakuntiin saakka. Kasvupaikkoina ovat lähinnä pellot, puutarhat, pihat, pientareet ja joutomaat sekä maankäsittelyalueet. V, Kemiönsaari, Västanfjärd, Jerikontien länsipuolella oleva Norrlammalan entinen kalkkikaivosalue, Pappilan (Prästgård) louhoslammikoiden länsipuolella oleva peltoalue, matalan kalliopaljastuman laide, 11.7.2023. Koko kuvasarja on samalta kasvupaikalta. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lamium confertum - välipeippi on yksivuotinen, pysty tai tyveltä kohenevasti haarova ja tavallisesti noin 20-40 cm korkea. Varsi on usein haarova ja sen kukinnon alapuoliset nivelvälit ovat yleensä pitkät. 11.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lamium confertum – välipeippi on yksivuotinen, pysty tai tyveltä kohenevasti haarova ja tavallisesti noin 20-40 cm korkea. Varsi on usein haarova ja sen kukinnon alapuoliset nivelvälit ovat yleensä pitkät. 11.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lamium confertum - välipeipin kukinto muodostuu varren ja haarojen latvassa sekä ylimmissä lehtihangoissa olevista valekiehkuroista, jotka ovat kukintavaiheessa yleensä noin 20-30 mm leveät. Varren ja haarojen kärkiosan valekiehkurat ovat usein lähekkäin. Ne muodostuvat kahdesta vastakkaisesta kukkaryhmästä. 11.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lamium confertum – välipeipin kukinto muodostuu varren ja haarojen latvassa sekä ylimmissä lehtihangoissa olevista valekiehkuroista, jotka ovat kukintavaiheessa yleensä noin 20-30 mm leveät. Varren ja haarojen kärkiosan valekiehkurat ovat usein lähekkäin. Ne muodostuvat kahdesta vastakkaisesta kukkaryhmästä. 11.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lamium confertum - välipeipin teriö on punainen, toisinaan vaaleanpunainen tai vaalean sinipunainen. Verhiö on kellomainen, lähes säteittäisesti viisiliuskainen ja vihreä tai ainakin osittain punaruskea. Liuskat ovat kapean kolmiomaiset ja kapenevat pitkäksi, neulamaisen kapeaksi kärjeksi. Liuskat yltävät yleensä selvästi teriön torvea pitemmälle. Kuvassa vasemmalla oleva teriö on jo irronnut verhiön pohjasta ja on tipahtamassa pois. Oikealla olevan teriön torvi puolestaan on epätyypillisen lyhyt ja verhiönliuskat yltävät sen vuoksi huuliin saakka. Kyse on kuitenkin täysikasvuisesta teriöstä, koska ylähuulen alta näkyvät heteet ja emin kaksi luottia. Kukkien tyvellä on nähtävillä myös äimämäisen kapeat esilehdet, jotka ovat karvaiset ja yleensä noin 3-7 mm pitkät. 11.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lamium confertum – välipeipin teriö on punainen, toisinaan vaaleanpunainen tai vaalean sinipunainen. Verhiö on kellomainen, lähes säteittäisesti viisiliuskainen ja vihreä tai ainakin osittain punaruskea. Liuskat ovat kapean kolmiomaiset ja kapenevat pitkäksi, neulamaisen kapeaksi kärjeksi. Liuskat yltävät yleensä selvästi teriön torvea pitemmälle. Kuvassa vasemmalla oleva teriö on jo irronnut verhiön pohjasta ja on tipahtamassa pois. Oikealla olevan teriön torvi puolestaan on epätyypillisen lyhyt ja verhiönliuskat yltävät sen vuoksi huuliin saakka. Kyse on kuitenkin täysikasvuisesta teriöstä, koska ylähuulen alta näkyvät heteet ja emin kaksi luottia. Kukkien tyvellä on nähtävillä myös äimämäisen kapeat esilehdet, jotka ovat karvaiset ja yleensä noin 3-7 mm pitkät. 11.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lamium confertum - välipeipin teriö on päästään kaksihuulinen. Ylähuuli on kupera, ulkopinnaltaan muuta teriötä pitkäkarvaisempi ja yleensä noin 4-5,5 mm pitkä. Alaskääntynyt alahuuli on kärjestään kahteen liuskaan haarautunut ja tavallisesti noin 4 mm pitkä. Alahuulen yläpuolella molemmin puolin ovat hyvin pienet ja suipon hammasmaiset sivuliuskat. Nielun alaosaan kiinnittyneitä heteitä on neljä. Niistä kaksi on pitempää ja kaksi lyhyempää. Huulen sivulla näkyvät, teriön torvea pitemmälle yltävät verhiönliuskat ovat varma lajituntomerkki. 11.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lamium confertum – välipeipin teriö on päästään kaksihuulinen. Ylähuuli on kupera, ulkopinnaltaan muuta teriötä pitkäkarvaisempi ja yleensä noin 4-5,5 mm pitkä. Alaskääntynyt alahuuli on kärjestään kahteen liuskaan haarautunut ja tavallisesti noin 4 mm pitkä. Alahuulen yläpuolella molemmin puolin ovat hyvin pienet ja suipon hammasmaiset sivuliuskat. Nielun alaosaan kiinnittyneitä heteitä on neljä. Niistä kaksi on pitempää ja kaksi lyhyempää. Huulen sivulla näkyvät, teriön torvea pitemmälle yltävät verhiönliuskat ovat varma lajituntomerkki. 11.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lamium confertum - välipeipin teriö on yhdislehtinen ja vastakohtainen sekä suora- ja pitkätorvinen. Se on tavallisesti noin 15-20 mm pitkä. Kuvan teriön pituus on 15 mm. 11.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lamium confertum – välipeipin teriö on yhdislehtinen ja vastakohtainen sekä suora- ja pitkätorvinen. Se on tavallisesti noin 15-20 mm pitkä. Kuvan teriön pituus on 15 mm. 11.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lamium confertum - välipeipin verhiö on perätön, karvainen ja noin 8-12 mm pitkä. Liuskojen osuus verhiön pituudesta on useimmiten noin 4-5 mm. Kuvassa olevan verhiön pituus on 9 mm ja näkyvien liuskojen pituus 4-4,5 mm. 11.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lamium confertum – välipeipin verhiö on perätön, karvainen ja noin 8-12 mm pitkä. Liuskojen osuus verhiön pituudesta on useimmiten noin 4-5 mm. Kuvassa olevan verhiön pituus on 9 mm ja näkyvien liuskojen pituus 4-4,5 mm. 11.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lamium confertum - välipeipin lehdet ovat ruodilliset, varrella ja haaroissa vastakkain sekä ristikkäisesti allekkain. Kukinnon alapuolisten lehtien ruoti on yleensä noin 2-5 cm pitkä. Lehtilapa on puikea tai pyöreähkön munuaismainen ja herttatyvinen tai ylempänä lähes suora- tai leveän kiilatyvinen. Se on tavallisesti noin 2-5 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin pituutensa levyinen. 11.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lamium confertum – välipeipin lehdet ovat ruodilliset, varrella ja haaroissa vastakkain sekä ristikkäisesti allekkain. Kukinnon alapuolisten lehtien ruoti on yleensä noin 2-5 cm pitkä. Lehtilapa on puikea tai pyöreähkön munuaismainen ja herttatyvinen tai ylempänä lähes suora- tai leveän kiilatyvinen. Se on tavallisesti noin 2-5 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin pituutensa levyinen. 11.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lamium confertum - välipeipin lehdet ovat epätasaisesti isohampaiset. Hampaat ovat pyöreähköjä tai suippoja. Lavan molemmat puolet ovat karvaiset. 11.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lamium confertum – välipeipin lehdet ovat epätasaisesti isohampaiset. Hampaat ovat pyöreähköjä tai suippoja. Lavan molemmat puolet ovat karvaiset. 11.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lamium confertum - välipeipin kukinnon ylimmät tukilehdet ovat lyhytruotiset ja yleensä kiilatyviset. Niiden ruoti on useimmiten noin 3-5 mm pitkä. Kaikkien lehtien lapa on pääsuoniltaan lähes sulkasuoninen ja muuten verkkosuoninen. Alapinnalla suonet ovat koholla. 11.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lamium confertum – välipeipin kukinnon ylimmät tukilehdet ovat lyhytruotiset ja yleensä kiilatyviset. Niiden ruoti on useimmiten noin 3-5 mm pitkä. Kaikkien lehtien lapa on pääsuoniltaan lähes sulkasuoninen ja muuten verkkosuoninen. Alapinnalla suonet ovat koholla. 11.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lamium confertum - välipeipin varsi on nelisärmäinen ja särmiä myöten lyhytkarvainen tai kaljuhko. Lehtiruodit ovat enemmän tai vähemmän karvaiset. Alimmat kukat ovat usein pitkäruotisten varsilehtien hangoissa. 11.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lamium confertum – välipeipin varsi on nelisärmäinen ja särmiä myöten lyhytkarvainen tai kaljuhko. Lehtiruodit ovat enemmän tai vähemmän karvaiset. Alimmat kukat ovat usein pitkäruotisten varsilehtien hangoissa. 11.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto