Suikeroalpi, Lysimachia nummularia, on monivuotinen, rento ja nimensä mukaisesti maata myöten suikertava sekä lähes kalju ruoho, jonka varret ovat tavallisesti noin 20-60 cm:n pituiset. Juurakko ja sen maarönsyt ovat pitkät. Niiden avulla laji kykenee levittäytymään laajoiksi ja jopa patjamaisen tiiviiksi kasvustoiksi. Varsi on liereä ja yleensä vihreä tai kellanvihreä ja toisinaan sekin voi juurehtia. Lehdet ovat varrella vastakkain. Ruoti on yleensä noin 3-6 mm pitkä. Lehtilapa on leveänsoikea tai lähes pyöreä, ehytlaitainen ja pyöreä- tai herttatyvinen. Se on vihreä ja eritenystyistä johtuen tummempipisteinen. Pituutta lavalla on tavallisesti noin 15-25 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 10-20 mm. Kärjen lehdet ovat keskenkasvuisina yleensä em. mittoja pienemmät.
Kukat ovat lehtihangoissa yksittäin tai pareittain. Kukkaperä on tanakka ja yleensä noin 15-30 mm pitkä. Verhiö on lähes tyveen saakka 5-liuskainen ja tavallisesti noin 7-10 mm pitkä. Liuskat ovat lähinnä kolmiomaiset tai puikeahkot, tyveltään osittain limittäiset ja usein herttatyviset sekä vaaleanvihreät ja tummempipisteiset. Ne ovat tyveltään yleensä noin 2-4 mm leveät.
Teriö on keltainen, säteittäisesti ratasmainen ja yhdislehtinen sekä melkein tyveen saakka 5-liuskainen. Se on tyveltään lyhyttorvinen ja tavallisesti noin 20-30 mm leveä. Teriönliuskat ovat soikeat – leveänsoikeat tai vastapuikeat – leveän vastapuikeat ja enemmän tai vähemmän limittäiset. Ne ovat ehytlaitaiset tai kärkiosastaan hieman risareunaiset, tummempipisteiset ja hyvin lyhyesti nystykarvaiset (karvojen näkeminen vaatii vahvaa suurennusta). Pituutta liuskoilla on yleensä noin 12-15 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 6-10 mm. Heteitä on 5. Ne ovat keltaiset, noin 4-7 mm pitkät ja niiden palhot ovat tyveltään noin 2-3 mm:n matkalta yhteenkasvaneet. Ponnet ovat noin 1,5-2 mm pitkät. Emi on 1-vartaloinen ja -luottinen sekä noin 5-7 mm pitkä. Vartalo on ohut, keltainen ja luotti vain hieman sitä leveämpi. Hedelmä on pallomainen, kellanruskehtava ja läpimitaltaan tavallisesti noin 3 mm oleva kota, joka on verhiötä lyhyempi. Kota avautuu kärjestään 5-liuskaisesti. Suomessa kodat jäävät yleensä kehittymättä. Normaali kukinta-aika yltää kesäkuun lopulta syyskuulle.
Suikeroalpi on Suomessa alunperin puutarhakasvi, joka on siellä täällä villiytynyt lähiluontoon. Suurin osa karkulaishavainnoista on Etelä-Suomesta. Kasviatlaksessa ainakin yksittäisiä havaintoja on Kainuun, Oulun Pohjanmaan ja Perä-Pohjanmaan eliömaakuntien linjalle saakka. Kasvupaikkoina ovat lähinnä asutuksen lähialueet, niityt, nurmet, ojanvarret, rannat, lehdot ja kalliorinteet sekä maankäsittelypaikat, joutomaat, pientareet ja tienvarret. Laji kasvaa muissa Pohjoismaissa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Koska suikeroalpi on Suomessa lähes yksinomaan hedelmätön, se leviää täällä kasvullisesti. Ihmiset ovat auttaneet ja auttavat edelleen suuresti sen siirtymistä asutuksen lähiluontoon. Puutarhajätteen mukana juuriston ja rönsyjen kappaleita päätyy metsänreunoihin ja maansiirtelyn myötä nurmipohjille, läjitysalueille ja joutomaille. Laajakin kasvusto on usein samaa yksilöä. Lajin yksilöt eivät voi hedelmöityä omasta siitepölystään. Tämäkin on omalta osaltaan estämässä kotahedelmien muodostumista.
Alpien sukuun on uuden tutkimuksen perusteella liitetty kolme muuta varsin erinäköistä esikkokasvien sukua. Perinteisiä alpia Suomessa kasvaa luonnonvaraisina kaksi, ranta-alpi, L. vulgaris ja terttualpi, L. thyrsiflora. Suikeroalven lisäksi myös toinen puutarhalaji, tarha-alpi, L. punctata, karkailee aika usein luontoon. Suikeroalpi on ulkonäöltään niin omanlaisensa, ettei sitä sekoita muihin, pystyihin sukunsa edustajiin.
Lysimachia nummularia – suikeroalpi on monivuotinen, rento ja nimensä mukaisesti maata myöten suikertava kasvi, jonka varret ovat tavallisesti noin 20-60 cm:n pituiset. Juurakko ja sen maarönsyt ovat pitkät. Niiden avulla laji levittäytyy laajoiksikin kasvustoiksi. EH, Kouvola, Kuusankoski, Rekola, Uusi hautausmaa, hautausmaan länsipuoliset komposti- ja ylijäämämaakasat, 4.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.Lysimachia nummularia – suikeroalpi on koristekasvi, jonka siirtymistä asutuksen lähiluontoon ihmiset suuresti edesauttavat. Puutarhajätteen mukana juuriston ja rönsyjen kappaleita päätyy metsänreunoihin ja maansiirtelyn myötä nurmipohjille, läjitysalueille ja joutomaille. EH, Kouvola, Kuusankoski, Rekola, Uusi hautausmaa, hautausmaan länsipuoliset komposti- ja ylijäämämaakasat, 4.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.Lysimachia nummularia – suikeroalven kasvutapa on parhaimmillaan niin tiheä, että se peittää patjamaisesti alustansa kokonaan. Tämän ominaisuuden vuoksi lajia käytetäänkin puutarhoissa maanpeittokasvina. EH, Kouvola, Kuusankoski, Rekola, Uusi hautausmaa, hautausmaan länsipuoliset komposti- ja ylijäämämaakasat, 4.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.Lysimachia nummularia – suikeroalven lehdet ovat varrella vastakkain. Lehtilapa on leveänsoikea tai lähes pyöreä, ehytlaitainen ja pyöreä- tai herttatyvinen. Se on tavallisesti noin 15-25 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 10-20 mm leveä. V, Lohja, Virkkala, Kukkumäki, Kuninkaantien laitaoja ja siitä nouseva rinne, 19.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.Lysimachia nummularia – suikeroalven kukat ovat lehtihangoissa yksittäin tai pareittain. Teriö on keltainen, säteittäisesti ratasmainen ja melkein tyveen saakka viisiliuskainen. Se on tavallisesti noin 20-30 mm leveä. Hyönteiset hakevat medettömistä kukista jonkin verran siitepölyä. Kukkien tuloksekas pölyttyminen onnistuu kuitenkin vain harvoin, sillä oman yksilön siitepöly ei auta hedelmöittymisessä. Koska laajatkin kasvustot ovat usein samaa kloonia, yksilöiden välinen ristipölytys on harvinaisempaa. Osin tästäkin syystä siemenkotia ei yleensä muodostu. V, Lohja, Virkkala, Kukkumäki, Kuninkaantien laitaoja ja siitä nouseva rinne, 19.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.Lysimachia nummularia – suikeroalven teriönliuskat ovat kuvan tavoin soikeat tai vastapuikeat ja hieman limittäiset. Ne ovat yleensä noin 12-15 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 6-10 mm leveät. V, Lohja, Virkkala, Kukkumäki, Kuninkaantien laitaoja ja siitä nouseva rinne, 19.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.Lysimachia nummularia – suikeroalven teriönliuskat voivat olla kuvan tavoin myös leveänsoikeat tai leveän vastapuikeat ja reilusti limittäiset. Puutarhakarkulaisilla erilainen jalostustausta tuo vaihtelua ominaisuuksiin ja tuntomerkkeihin. Koko kasvi teriötä lukuun ottamatta on kalju. EH, Kouvola, Kuusankoski, Rekola, Uusi hautausmaa, hautausmaan länsipuoliset komposti- ja ylijäämämaakasat, 4.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.Lysimachia nummularia – suikeroalven teriönliuskat ovat ehytlaitaiset tai kärkiosastaan kuvan tavoin hieman risareunaiset, tummempipisteiset ja hyvin lyhyesti nystykarvaiset. Nystykarvojen näkeminen vaatii vahvaa suurennusta. Heteitä on viisi. Ne ovat keltaiset, noin 4-7 mm pitkät ja niiden palhot ovat tyveltään noin 2-3 mm:n matkalta yhteenkasvaneet. Emi on yksivartaloinen ja -luottinen sekä noin 5-7 mm pitkä. V, Lohja, Virkkala, Kukkumäki, Kuninkaantien laitaoja ja siitä nouseva rinne, 19.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.Lysimachia nummularia – suikeroalven lehtihankaisten kukkien kukkaperä on tanakka ja yleensä noin 15-30 mm pitkä. EH, Kouvola, Kuusankoski, Rekola, Uusi hautausmaa, hautausmaan länsipuoliset komposti- ja ylijäämämaakasat, 4.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.Lysimachia nummularia – suikeroalven verhiö on lähes tyveen saakka viisiliuskainen ja tavallisesti noin 7-10 mm pitkä. Liuskat ovat lähinnä kolmiomaiset tai puikeahkot, tyveltään osittain limittäiset ja usein edellisen kuvan tavoin herttatyviset sekä vaaleanvihreät ja tummempipisteiset. Ne ovat tyveltään yleensä noin 2-4 mm leveät. V, Lohja, Virkkala, Kukkumäki, Kuninkaantien laitaoja ja siitä nouseva rinne, 19.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.Lysimachia nummularia – suikeroalven lehdet ovat toisinaan lähes pyöreät kuin kolikko, johon tieteellinen nimi viittaa. Lehtilapa on vihreä ja eritenystyistä johtuen tummempipisteinen. V, Lohja, Virkkala, Kukkumäki, Kuninkaantien laitaoja ja siitä nouseva rinne, 19.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.Lysimachia nummularia – suikeroalven lehdet ovat alapuolelta kohosuoniset ja yläpuolen tavoin tummempipisteiset. Lehtiruoti on yleensä noin 3-6 mm pitkä. V, Lohja, Virkkala, Kukkumäki, Kuninkaantien laitaoja ja siitä nouseva rinne, 19.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pohjolan kasvien pauloissa 