- Lysimachia vulgaris L. – ranta-alpi
- Lysimachia L. – alvet
- Primulaceae – esikkokasvit
Ranta-alpi, Lysimachia vulgaris, on monivuotinen, pysty ja kukintoon saakka haaraton ruoho, joka on tavallisesti noin 50-160 cm korkea. Juurakko on pitkä ja maarönsyjen avulla laji levittäytyy usein tiheiksi ja laajoiksikin kasvustoiksi. Varsi on liereä ja kellanvihreä tai ruskehtava sekä yläosastaan lähinnä kähäräkarvainen ja nystykarvainen. Lehdet ovat varrella pääsääntöisesti vastakkain tai 3-4(-5) lehden säteittäisinä kiehkuroina. Ruoti on yleensä noin 2-6 mm pitkä ja varren tavoin karvainen. Lehtilapa on lähinnä suikeahko, kapeansoikea tai -puikeahko sekä pitkähkön suippokärkinen. Se on vihreä, usein eritenystyistä johtuen tummempipisteinen ja ehytlaitainen sekä päältä vähäkarvainen ja alta runsaahkosti lyhytkarvainen. Pituutta lavalla on tavallisesti noin 5-10 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1,5-3 cm. Ylimmät lehdet voivat olla em. mittoja pienemmätkin.
Kukinto on haarova ja lähinnä kerrannainen latvaterttu, joka on usein harsuhko, mutta voi kukinnan alkuvaiheessa olla kärjestään tiheä ja lähes pallomainenkin. Kukintohaarat ovat lehtihankaisia ja haarojen lehtihangoista edelleen haarovia. Kukinnon uloimmat tertut ovat yleensä runsaskukkaisia. Kukkaperä on tukilehdellinen ja yleensä noin 3-8 mm pitkä. Tukilehdet ovat suikeat tai lähes tasasoukat ja noin 1,5-5 mm pitkät ja useimmiten enintään 1 mm leveät. Kukintohaarat, kukkaperät ja tukilehdet ovat tiheästi nystykarvaiset. Verhiö on tavallisesti noin 3-4 mm pitkä ja syvään 5-liuskainen. Liuskat ovat teräväkärkisen kolmiomaiset, nystykarvaiset ja muuten vihreät, mutta laidoissa on kapea, punaruskea raita.
Teriö on keltainen, toisinaan tyveltään punertavasävyinen ja säteittäisesti ratasmainen sekä yhdislehtinen ja melkein tyveen saakka 5-liuskainen. Se on tyveltään lyhyttorvinen ja tavallisesti noin 10-16 mm leveä. Teriönliuskat ovat soikeat ja pyöreähköpäiset sekä ehyt- ja kaljulaitaiset. Liuskat ovat yleensä noin 5-8 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 3-5 mm leveät. Heteitä on 5. Ne ovat noin 5-6 mm pitkät ja niiden punertavat palhot ovat tyveltään noin 2 mm:n matkalta yhteenkasvaneet. Ponnet ovat keltaiset ja noin 1 mm pitkät. Emi on 1-vartaloinen ja -luottinen sekä noin heteiden mittainen. Vartalo on ohut, vihertävänkeltainen ja luotti vain hieman sitä leveämpi. Hedelmä on pallomainen, kellanruskehtava ja läpimitaltaan tavallisesti noin 3,5-5,5 mm oleva kota, joka on verhiötä pitempi. Vartalo pysyy jonkin aikaa kodan kärjessä, mutta varisee myöhemmin. Kota avautuu kärjestään 5-liuskaisesti. Siemenet ovat kurttupintaiset ja lukuisat. Normaali kukinta-aika on kesä-elokuu.
Ranta-alpi on alkuperäinen laji Suomessa. Sen esiintymisalue yltää etelästä päin Koillismaan, Perä-Pohjanmaan ja Kittilän Lapin eliömaakuntien linjalle saakka. Se on muualla yleinen mutta Koillismaalla ja Kittilän Lapissa harvinainen. Kasvupaikkoina ovat rannat, ojan- ja puronvarret, kosteat niityt ja lehdot, rehevät korvet sekä pientareet ja tienvarret. Se kasvaa muissa Pohjoismaissa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Ranta-alven kukissa ei ole mettä, mutta näyttävät kukinnot ja siitepöly kuitenkin houkuttelevat hyönteisiä. Valtaosa kukista kehittyykin kodiksi, jotka usein vasta loppuvuoden tai talven tuulissa varistavat siemenensä törröttävistä, kuivista varsista. Ranta-alpea on aikojen kuluessa jossain määrin myös hyödynnetty mm. lankojen tai kankaan värjäyksessä ja kansanlääkinnässä.
Alpien sukuun on uuden tutkimuksen perusteella liitetty kolme muuta varsin erinäköistä esikkokasvien sukua. Perinteisiä alpia Suomessa kasvaa luonnonvaraisina kaksi, ranta-alpi ja terttualpi, L. thyrsiflora. Lisäksi kaksi puutarhalajia, tarha-alpi, L. punctata ja suikeroalpi, L. nummularia, karkailevat aika usein luontoon. Terttualpi ja suikeroalpi ovat niin omannäköisiään, ettei niitä sekoita ranta-alpeen. Sen sijaan tarha-alpi on hyvin samanoloinen ja -näköinen kuin ranta-alpi. Ainakin kukkivat tai hedelmöivät yksilöt voi erottaa toisistaan muutaman tuntomerkin perusteella. Tarha-alven verhiö on yksivärinen ja teriönliuskojen reuna on nystykarvainen sekä kota on verhiötä lyhyempi. Ranta-alven verhiönliuskojen laitaa kiertää punaruskea raita ja teriönliuskojen reunat ovat kaljut sekä kota on verhiötä pitempi. Lisäksi Etelä-Hämeen eliömaakunnassa, Hämeenlinnassa, on jo pitkään kasvanut yhdellä kasvupaikalla runsastuen pohjoisamerikkalainen ripsialpi, L. ciliata. Se muistuttaa tarha- ja ranta-alpea, mutta sen lehtiruoti on pitkäripsinen ja lehtilaidat lyhytripsiset mutta muuten kaljut.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle ranta-alven esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 