- Lysimachia punctata L. – tarha-alpi
- Lysimachia L. – alvet
- Primulaceae – esikkokasvit
Tarha-alpi, Lysimachia punctata, on monivuotinen, pysty ja kukintoon saakka haaraton ruoho, joka on tavallisesti noin 30-100 cm korkea. Juurakko on maarönsytön tai rönsyjä on vähän ja ne ovat lyhyitä. Varsi on liereä ja kellanvihreä tai ruskehtava sekä alaosaa lukuun ottamatta lähinnä kähäräkarvainen ja usein myös nystykarvainen. Lehdet ovat varrella pääsääntöisesti vastakkain tai 3-4 lehden säteittäisinä kiehkuroina. Ruoti on yleensä noin 5-15 mm pitkä ja varren tavoin karvainen. Lehtilapa on lähinnä puikea tai soikeahko ja pyöreätyvinen sekä lyhyehkön suippokärkinen tai toisinaan lähes pyöreähkö. Se on päältä vihreä ja hyvin lyhytkarvainen sekä alapuolelta harmaanvihreä, eritenystyistä johtuen tummempipisteinen ja lyhytkarvainen sekä suonista pitempikarvainen. Lajin tieteellinen nimi juontuu lehden alapinnan tummapisteisyydestä. Lehtilaita on ehyt ja lyhytkarvainen. Pituutta lavalla on tavallisesti noin 4-10 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1,5-5 cm. Ylimmät lehdet voivat olla em. mittoja pienemmätkin.
Kukinto on haarova ja lähinnä kerrannainen latvaterttu, joka on harsuhko tai tiiviimpi. Kukintohaarat ovat lehtihankaisia ja haarojen lehtihangoista edelleen haarovia. Kukinnon uloimmat tertut ovat vähäkukkaisia. Niissä on yleensä 1-4 kukkaa. Kukkaperä on tukilehdellinen ja yleensä noin 7-15 mm pitkä. Tukilehdet ovat puikeat tai suikeahkot ja varsilehtien tavoin karvaiset sekä useimmiten noin 5-15 mm pitkät ja noin 2-8 mm leveät. Kukintohaarat ja kukkaperät ovat varren tavoin tiheäkarvaiset. Verhiö on tavallisesti noin 5-8 mm pitkä ja lähes tyveen saakka 5-liuskainen. Liuskat ovat kapeansuikeat, tiheäkarvaiset ja yksivärisesti vihreät tai harvemmin punertavat.
Teriö on keltainen, toisinaan tyveltään punertavasävyinen ja säteittäisesti ratasmainen sekä yhdislehtinen ja melkein tyveen saakka useimmiten 5-liuskainen. Liuskojen määrässä esiintyy jonkin verran vaihtelua enimmäkseen välillä 4-7. Teriö on tyveltään lyhyttorvinen ja tavallisesti noin 15-20 mm leveä. Teriönliuskat ovat puikeat ja suippopäiset sekä ehytlaitaiset ja laidoiltaan lyhyesti nystykarvaiset. Liuskat ovat yleensä noin 8-12 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 5-9 mm leveät. Heteitä on useimmiten 5. Määrä noudattaa teriönliuskojen lukumäärää. Heteet ovat noin 5-7 mm pitkät ja niiden palhot ovat tyveltään noin 2-3 mm:n matkalta yhteenkasvaneet. Ponnet ovat keltaiset ja noin 1 mm pitkät. Emi on 1-vartaloinen ja -luottinen sekä noin heteiden mittainen. Vartalo on ohut, vihertävänkeltainen ja luotti vain hieman sitä leveämpi. Hedelmä on pallomainen, kellanruskehtava ja läpimitaltaan tavallisesti noin 4 mm oleva kota, joka on verhiötä lyhyempi. Vartalo pysyy jonkin aikaa kodan kärjessä, mutta varisee myöhemmin. Kota avautuu kärjestään 5-liuskaisesti. Siemenet ovat kurttupintaiset ja lukuisat. Normaali kukinta-aika on kesä-syyskuu.
Tarha-alpi on Suomessa alunperin puutarhakasvi, joka on siellä täällä villiytynyt lähiluontoon. Villiytymät ovat usein suppea-alaisia muutaman varren kasvustoja, jotka kuitenkin voivat säilyä paikallaan pitkäänkin, jos kasvupohja saa olla rauhassa. Kasviatlaksessa ilmoitettuja havaintoja on etelästä päin Oulun Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan eliömaakuntien linjalle saakka. Kasvupaikkoina ovat lähinnä asutuksen lähialueet, maankäsittelypaikat, joutomaat, pientareet ja tienvarret. Laji kasvaa viljelykarkulaisena muissa Pohjoismaissa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Alpien sukuun on uuden tutkimuksen perusteella liitetty kolme muuta varsin erinäköistä esikkokasvien sukua. Perinteisiä alpia Suomessa kasvaa luonnonvaraisina kaksi, ranta-alpi, L. vulgaris ja terttualpi, L. thyrsiflora. Tarha-alven lisäksi myös toinen puutarhalaji, suikeroalpi, L. nummularia, karkailee aika usein luontoon. Terttualpi ja suikeroalpi ovat niin omannäköisiään, ettei niitä sekoita tarha-alpeen. Sen sijaan ranta-alpi on hyvin samanoloinen ja -näköinen kuin tarha-alpi. Ainakin kukkivat tai hedelmöivät yksilöt voi erottaa toisistaan muutaman tuntomerkin perusteella. Ranta-alven verhiönliuskojen laitaa kiertää punaruskea raita ja teriönliuskojen reunat ovat kaljut sekä kota on verhiötä pitempi. Tarha-alven verhiö on yksivärinen ja teriönliuskojen reuna on nystykarvainen sekä kota on verhiötä lyhyempi. Lisäksi Etelä-Hämeen eliömaakunnassa, Hämeenlinnassa, on jo pitkään kasvanut yhdellä kasvupaikalla runsastuen pohjoisamerikkalainen ripsialpi, L. ciliata. Se muistuttaa tarha- ja ranta-alpea, mutta sen lehtiruoti on pitkäripsinen ja lehtilaidat lyhytripsiset mutta muuten kaljut.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle tarha-alven esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 