- Lysimachia thyrsiflora L. – terttualpi
- Lysimachia L. – alvet
- Primulaceae – esikkokasvit
Terttualpi, Lysimachia thyrsiflora, on monivuotinen ja pysty ruoho, joka on tavallisesti noin 20-70 cm korkea. Juurakko on pitkä ja maarönsyjen avulla laji levittäytyy usein tiheiksi ja laajoiksikin kasvustoiksi. Varsi on yleensä haaraton tai toisinaan pareittain vastakkaisesti haarova. Se on liereä ja alaosastaan kalju sekä ylempää pitkä-, kähärä- ja nystykarvainen. Väri vaihtelee vihreänruskeasta punaruskeaan. Lehdet ovat varrella lähes aina ristikkäisesti vastakkain ja hyvin harvoin säteittäisesti kolmittain. Alimmat lehdet ovat pienet ja lähes suomumaiset ja yleensä vain noin 0,5-1,5 cm pitkät. Muut lehdet ovat hieman sepivät ja kapeanpuikeat, suikeat tai tasasoukan suikeat sekä suippokärkiset. Lehtien kiinnittymiskohdassa on pitkiä karvoja. Lavan yläpinta on vihreä ja hyvin tiheästi tumman eritenystyinen mutta muuten kalju. Alapinta on vaaleamman vihreä, eritenystyinen ja erityisesti koholla olevia suonia myöten karvainen. Pituutta lehdillä on tavallisesti noin 5-10 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1-2,5 cm. Alimmat varsilehdet ovat usein em. mittoja pienemmätkin.
Kukinto muodostuu latvan alapuolisten varsilehtien hangoissa olevista, hyvin tiheistä, monikukkaisista ja tähkämäisistä tertuista, jotka ovat tavallisesti noin 1,5-4 cm pitkiä ja noin 1,5-2 cm leveitä. Tertun perä on yleensä noin 2-3 cm pitkä ja niin perä kuin tertturankakin ovat tiheästi pitkähkön ja kähärän nystykarvaisia. Alimmissa terttuperissä on toisinaan myös pieni, varsilehtien kaltainen lehtipari sekä pieniä, muutaman kukan sivuterttuja. Kukkaperä on tukilehdellinen, tertturangan tavoin karvainen ja yleensä noin 2-6 mm pitkä. Tukilehdet ovat suikeat tai lähes tasasoukat ja nystyiset sekä noin 3-7 mm pitkät ja useimmiten alle 1 mm leveät. Verhiö on tavallisesti noin 2,5-3,5 mm pitkä ja syvään 5-7-liuskainen. Liuskat ovat suikeat, vihreät ja erityisesti kärjestään tummapisteiset.
Teriö on yleisväriltään keltainen, säteittäisesti ratasmainen ja yhdislehtinen sekä melkein tyveen saakka 5-7-liuskainen. Se on tyveltään lyhyttorvinen ja yleensä noin 4-6 mm leveä. Teriönliuskat ovat lähes tasasoukat, terävä- tai pyöreäpäiset ja kärkiosastaan punertavapisteiset. Liuskat ovat tavallisesti noin 4-5 mm pitkät ja hieman alle – hieman yli 1 mm leveät. Heteitä on sama määrä kuin teriönliuskoja. Ne ovat keltaiset ja noin 5-6 mm pitkät eli hieman teriönliuskoja pitemmät. Ponnet ovat noin 1 mm pitkät. Sikiäin on pallomainen ja peittävästi puna- tai lähes mustapisteinen. Emi on 1-vartaloinen ja -luottinen sekä aluksi noin heteiden mittainen, mutta kasvaa sitten niitä pitemmäksi. Vartalo on ohut, vihertävänkeltainen ja luotti vain hieman sitä leveämpi. Hedelmä on hieman litistetyn pallomainen ja vihertävä tai kellanruskea mutta tiheästi punertava- tai ruskeapisteinen kota, joka on läpimitaltaan tavallisesti noin 1,5-2,5 mm. Vartalo pysyy jonkin aikaa kodan kärjessä, mutta varisee myöhemmin. Kota avautuu kärjestään 5-7-liuskaisesti. Siemenet ovat kurttupintaiset ja lukuisat. Normaali kukinta-aika on kesä-heinäkuu.
Terttualpi on alkuperäinen laji Suomessa. Sitä tavataan kaikissa eliömaakunnissa. Se on muualla yleinen mutta Enontekiön Lapissa ja Inarin Lapissa harvinainen. Kasvupaikkoina ovat kaikenlaisten vesistöjen rannat ja matala rantavesi sekä purot, ojat ja lammikot, myös nevat ja korvet. Se kasvaa muissa Pohjoismaissa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Terttualven tieteellinen nimi, thyrsiflora, on erikoisen mutkan kautta kuvaava. Thyrsos-sauva oli kreikkalaisessa mytologiassa Dionysoksen uskonnollisiin seremonioihin pyhitetty sauva, jonka päässä oli suurikokoinen pinjan käpy. Niinpä tieteellinen nimi tarkoittaa käpymäisen tiheää kukintoa. Tiheään kukintoon kehittyy lähes aina suuri määrä siemenkotia, joista aikanaan varisee lukuisa määrä siemeniä. Kasvupaikat ovat kuitenkin usein haasteellisia siementaimien kehittymiselle. Niinpä tehokkain lisääntymiskeino lienee rönsyjen ujuttaminen yhä laajemmalle alueelle. Järvien ja jokien rannoilla myös jäät voivat runnella juuristoa ja kuljettaa juurtumiskykyisiä kappaleita uusille rannoille.
Alpien sukuun on uuden tutkimuksen perusteella liitetty kolme muuta varsin erinäköistä esikkokasvien sukua. Perinteisiä alpia Suomessa kasvaa luonnonvaraisina kaksi, terttu-alpi ja ranta-alpi, L. vulgaris. Lisäksi kaksi puutarhalajia, tarha-alpi, L. punctata ja suikeroalpi, L. nummularia, karkailevat aika usein luontoon. Terttualpi on kuitenkin ulkonäöltään niin omanlaisensa, ettei sitä sekoita muihin sukunsa edustajiin.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle terttualven esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 