• Pulsatilla pratensis (L.) Mill. – ahokylmänkukka, (etelänkylmänkukka)
• Pulsatilla Mill. – kylmänkukat
• Ranunculaceae – leinikkikasvit

Ahokylmänkukka, Pulsatilla pratensis on monivuotinen, pystyjuurakkoinen, mätästävä ruoho, jonka aluslehdet puhkeavat kukinnan aikana ja kehittyvät täyteen mittaansa kesän kuluessa sekä lakastuvat syksyllä. Aluslehtiä on enintään vähän toistakymmentä, ja ne ovat kohenevia ja pitkäruotisia. Ruoti on pitkä- ja valkokarvainen sekä yleensä noin 10-18 cm pitkä. Myös lehtilapa on pitkäkarvainen, enintään noin 14 cm pitkä ja noin 9 cm leveä sekä 2-4 kertaa pariliuskainen. Liuskat ovat leveydeltään noin 1-2 mm.

Haarattomat, tiheästi pehmeä-, pitkä- ja valkokarvaiset sekä täyteiset kukkavarret nousevat keväällä yksittäin tai useamman varren ryhminä. Kukkimisaikana kasvin korkeus kukkineen on noin 5-25 cm. Varsilehdet ovat noin 2-7 cm pitkiä, tyvestään yhdiskasvuisia ja liuskaisia sekä kiertävät kukan alapuolella vartta yhtenäisenä kiehkurana. Liuskat ovat kapeahkoja mutta ketokylmänkukkaa, P. vulgaris subsp. vulgaris, leveämpiä, vihreitä, valkokarvaisia ja kärjestään useimmiten uudelleen liuskoittuvia. Muita varsilehtiä ei ole.

Kukat ovat varsien kärjessä yksittäin. Niiden tiheään valkokarvainen perä on kukintavaiheessa tavallisesti noin 10-14 cm mutta pitenee hedelmävaiheessa jopa lähes 30 cm:iin. Kapean kellomaiset kukat ovat nuokkuvia ja avoimimmillaan läpimitaltaan noin 30-40 mm. Terälehtimäisiä kehälehtiä on kahdessa sisäkkäisessä kiehkurassa yhteensä 6. Ulommat niistä ovat leveänsuikeat tai soikeahkot ja sisemmät kapean vastapuikeat. Ulkopinta on valkokarvainen, vaaleamman tai tummemman sinipunainen ja harvoin kermanvalkoinen. Sisäpinta on valkoinen ja vanhemmiten tummuva. Kehälehdet ovat tavallisesti noin 15-30 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 5-15 mm leveät. Terälehdet ovat muuntuneet heteiden tyvellä oleviksi, näkymättömän pieniksi mesilehdiksi. Keltaponsisia heteitä on runsaasti, ja ne ympäröivät tiiviisti pitkien emien runsasta kimppua. Emin vartalon kärjessä oleva luotti ei juurikaan erotu vartalosta.

Hedelmävaiheessa kukkaperä kääntyy pystyyn, ja hedelmistö levenee laajaksi ”kuontaloksi”, jossa emin vartalot pitenevät noin 40-50 mm pitkiksi, karvaisiksi odiksi eli lenninhaiveniksi. Niiden tyvessä olevat pähkylät ovat sukkulamaiset, karvaiset, noin 3-5 mm pitkät ja noin 1-1,5 mm leveät. Höyhenmäisen pitkäkarvaiset mutta takertuvat lenninhaivenet helpottavat pähkylöiden leviämistä tuulen ja eläinten mukana. Normaali kukinta-aika on huhti-toukokuu.

Ahokylmänkukka ei ole Suomessa alkuperäinen tai muinaistulokas. Se ilmaantui Varsinais-Suomen Kemiönsaaren Örön entiselle linnakesaarelle ilmeisesti 2000-luvun alkukymmenellä. Johanna Pakolan kirjassa, Örö laidunmaasta linnakkeeksi (2008) on kuva kukkivasta, 7-vartisesta mättäästä (s. 168). Vaatii useamman vuoden, että yksilömätäs saavuttaa sellaisen laajuuden. Kesällä 2012 tämän sivuston laatija laski saarelta kahdesta paikkaa yhteensä 8 yksilöä (toisessa 7 ja toisessa 1). Örössä on pitkään tehty laajoja perhostutkimuksia, joten yksi mahdollisuus on, että haivenpähkylät ovat saapuneet saarelle välineistön mukana, ellei sitten lajia ole levitetty tarkoituksellisesti. Ahvenanmaan Lemlandista, Herröskatanin luonnonsuojelualueelta laji löytyi myös 2000-luvun alkupuolella. Alla olevien kuvien ottamisajankohtana 2013 kalliokedolla kasvoi kuusi lähekkäistä, pientä yksilöä, joista neljässä oli kukkavarsi. Heinäkuussa 2017 ruusukkeita oli viisi ja niissä oli ollut yhteensä kaksi kukkavartta. Toukokuussa 2025 yksilöitä oli viisi, joista kolmessa oli yhteensä neljä kukkavartta ja kaksi oli kukkimatonta. Muissa Pohjoismaissa lajia tavataan Etelä-Ruotsissa, Etelä-Norjassa ja Tanskassa. Siellä se on paikoin melko yleinen. Kasvupaikkoina ovat hiekkaiset ja soraiset kedot, laitumet, alvarit, dyynit, kalliot ja valoisat mäntymetsät. Laji on kalkinsuosija.

Suomessa kasvaa alkuperäisinä kaksi harvinaista kylmänkukkalajia, hämeenkylmänkukka, P. patens, jota esiintyy vain Etelä-Hämeen eliömaakunnassa painottuen Hämeenlinnaan ympäristöineen ja kangasvuokko, P. vernalis, jonka esiintymisalue rajautuu Suomen etelä- ja kaakkoisosaan (eliömaakunnat Uusimaa, Etelä-Karjala, Etelä-Häme, Etelä-Savo, Pohjois-Savo ja Pohjois-Karjala). Molemmat lajit ovat rauhoitettuja. Lisäksi on muutamia tulokas- tai villiytymähavaintoja ketokylmänkukasta, P. vulgaris, jota käytetään myös puutarhaistutuksissa nimellä tarhakylmänkukka. Näiden muiden kylmänkukkien kukat eivät ole samalla tavoin alaspäin nuokkuvia ja kukkiessaankin kapeita kuten ahokylmänkukalla.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle ahokylmänkukan esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Pulsatilla pratensis – ahokylmänkukan kehälehtien ulkopinta on valkokarvainen, vaaleamman tai tummemman sinipunainen ja harvoin kermanvalkoinen. Sisäpinta on valkoinen ja vanhemmiten tummuva. Kukassa ei ole näkyviä terälehtiä, sillä ne ovat muuntuneet heteiden tyvellä oleviksi, pieniksi mesilehdiksi. Keltaponsisia heteitä on runsaasti, ja ne ympäröivät tiiviisti pitkien emien runsasta kimppua. Emin vartalon kärjessä oleva luotti ei juurikaan erotu vartalosta. 20.5.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Pulsatilla pratensis – ahokylmänkukalla näyttää Lemlandin kasvupaikalla olevan jokin poikkeava tekijä perimässään, mikä tuottaa ilmeisesti lähes vuosittain yhden tai useamman epämuodostuneen kukinnon. Niitä oli myös kuvaussarjan kuvausvuosina 2013 ja 2025. 26.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Pulsatilla pratensis – ahokylmänkukan ”kukintapiirustukset” ovat menneet pahasti sekaisin. Kehälehtiä lukuun ottamatta muut kukan osat, heteet, mesilehdet ja emiö, ovat muuttuneet pieniksi, erivärisiksi lehdiksi. Emiö on lisäksi saanut tuhdin karvoituksen. 26.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Pulsatilla pratensis – ahokylmänkukan poikkeavat kukkaluomukset ovat uniikkeja. Kuvan kukassa kehälehtien lisäksi on neljä erilaista lehtityyppiä. Kukan keskelle, lähes mustien emiön lehtien ympärille, on kasvanut aivan kuin uusi teriö. Ehkä kyse onkin oikeista terälehdistä, jotka normaalirakenteisessa kukassa ovat typistyneet pieniksi, näkymättömiksi mesilehdiksi. 26.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Pulsatilla pratensis – ahokylmänkukan poikkeava kukkiminen jatkui myös keväällä 2025. Koska ”mutanttikukan” kaikki lisääntymiselimet ovat muuntautuneet lehdiksi, pölytystä ja hedelmöittymistä ei tapahdu. Kukinta vain jatkuu kunnes päättyy kukan lakastumiseen ja kuivumiseen. 20.5.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Pulsatilla pratensis – ahokylmänkukan normaalisti kehittyneen ja pölyttyneen kukan kehälehdet varisevat, ja tyviosastaan pitkäkarvaiset emin vartalot saavat lisää pituutta. Kuvassa ylimpänä olevan vartalon tyvellä näkyy kehittyvä, vihreä pähkylä. Heteistä valtaosa on tässä vaiheessa jo karissut. 20.5.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Pulsatilla pratensis – ahokylmänkukan hedelmistö levenee laajaksi ”kuontaloksi”, jossa emin lukuisat vartalot pitenevät noin 40-50 mm pitkiksi, karvaisiksi odiksi eli lenninhaiveniksi. 19.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Pulsatilla pratensis – ahokylmänkukan pähkylät ovat sukkulamaiset, karvaiset, noin 3-5 mm pitkät ja noin 1-1,5 mm leveät. Höyhenmäisen pitkäkarvaiset mutta takertuvat lenninhaivenet helpottavat pähkylöiden leviämistä tuulen ja eläinten mukana. 19.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Pulsatilla pratensis – ahokylmänkukan hyvävointisen näköisetkään lehtiruusukkeet eivät ainakaan Suomen kahdella kasvupaikalla tuota kukkavarsia joka vuosi. Uusien taimiruusukkeiden täytyy myös vahvistua usean vuoden ajan ennen ensimmäistä kukintaa. 20.5.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Pulsatilla pratensis – ahokylmänkukan varsilehdet ovat yleensä noin 2-7 cm pitkiä, tyvestään yhdiskasvuisia ja liuskaisia sekä kiertävät kukan alapuolella vartta yhtenäisenä kiehkurana. Liuskat ovat kapeahkoja, vihreitä, valkokarvaisia ja kärjestään useimmiten uudelleen liuskoittuvia. 26.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Pulsatilla pratensis – ahokylmänkukan aluslehdet puhkeavat kukinnan aikana ja kehittyvät täyteen mittaansa kesän kuluessa sekä lakastuvat syksyllä. Lehtilapa on 2-4 kertaa pariliuskainen. 26.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Pulsatilla pratensis – ahokylmänkukan aluslehdet ovat pitkä- ja valkokarvaiset. Lehtiliuskat ovat tavallisesti noin 1-2 mm leveitä. 26.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto