- Pulsatilla pratensis (L.) Mill. – ahokylmänkukka, (etelänkylmänkukka)
- Pulsatilla Mill. – kylmänkukat
- Ranunculaceae – leinikkikasvit
Ahokylmänkukka, Pulsatilla pratensis on monivuotinen, pystyjuurakkoinen, mätästävä ruoho, jonka aluslehdet puhkeavat kukinnan aikana ja kehittyvät täyteen mittaansa kesän kuluessa sekä lakastuvat syksyllä. Aluslehtiä on enintään vähän toistakymmentä ja ne ovat kohenevia ja pitkäruotisia. Ruoti on pitkä- ja valkokarvainen sekä yleensä noin 10-18 cm pitkä. Myös lehtilapa on pitkäkarvainen, enintään noin 14 cm pitkä ja noin 9 cm leveä sekä 2-4 kertaa pariliuskainen. Liuskat ovat leveydeltään noin 1-2 mm.
Haarattomat, tiheästi pehmeä-, pitkä- ja valkokarvaiset, täyteiset kukkavarret nousevat keväällä yksittäin tai useamman varren ryhminä. Kukkimisaikana kasvin korkeus kukkineen on noin 10-25 cm. Varsilehdet ovat noin 2-7 cm pitkiä, tyvestään yhdiskasvuisia ja liuskaisia sekä kiertävät kukan alapuolella vartta yhtenäisenä kiehkurana. Liuskat ovat kapeahkoja mutta ketokylmänkukkaa, P. vulgaris subsp. vulgaris, leveämpiä, vihreitä, valkokarvaisia ja kärjestään useimmiten uudelleen liuskoittuvia. Muita varsilehtiä ei ole.
Kukat ovat varsien kärjessä yksittäin ja niiden tiheään valkokarvainen perä on kukintavaiheessa tavallisesti noin 10-14 cm, mutta pitenee hedelmävaiheessa jopa lähes 30 cm:iin. Kapean kellomaiset kukat ovat nuokkuvia ja avoimimmillaan läpimitaltaan noin 30-40 mm. Terälehtimäisiä kehälehtiä on kahdessa sisäkkäisessä kiehkurassa yhteensä 6. Ne ovat soikeahkot ja lähes samanlevyiset. Pituutta niillä on tavallisesti noin 15-30 mm ja ne yltävät vain hiukan heteitä pitemmälle. Kehälehdet ovat väriltään vaaleamman tai tummemman sinipunaisia, harvoin kermanvalkoisia ja niiden ulkopinta on valkokarvainen. Terälehdet ovat muuntuneet heteiden tyvellä oleviksi, pieniksi mesilehdiksi. Keltaisia heteitä on runsaasti ja myös emejä on monta. Hedelmävaiheessa kukkaperä kääntyy pystyyn ja hedelmistö levenee laajaksi ”kuontaloksi”, jossa noin 3 mm pitkissä pähkylöissä on noin 50-60 mm pitkä, karvainen ota eli lenninhaiven helpottamassa leviämistä tuulen ja eläinten mukana. Normaali kukinta-aika Suomessa on toukokuu. Muualla Pohjoismaissa kukinta alkaa jo huhtikuussa. Alla olevassa kuvasarjassa ei valitettavasti ole kuvaa normaalista kukasta.
Ahokylmänkukka ei ole Suomessa alkuperäinen tai muinaistulokas. Se ilmaantui Varsinais-Suomen Kemiönsaaren Örön entiselle linnakesaarelle ilmeisesti 2000-luvun alkukymmenellä. Johanna Pakolan kirjassa, Örö laidunmaasta linnakkeeksi (2008) on kuva kukkivasta, 7-vartisesta mättäästä (s. 168). Vaatii useamman vuoden, että yksilömätäs saavuttaa sellaisen laajuuden. Kesällä 2012 tämän sivuston laatija laski saarelta kahdesta paikkaa yhteensä 8 yksilöä (toisessa 7 ja toisessa 1). Örössä on pitkään tehty laajoja perhostutkimuksia, joten yksi mahdollisuus on, että haivenpähkylät ovat saapuneet saarelle välineistön mukana, ellei sitten lajia ole levitetty tarkoituksellisesti. Ahvenanmaan Lemlandista, Herröskatanin luonnonsuojelualueelta laji löytyi myös 2000-luvun alkupuolella. Alla olevien kuvien ottamisajankohtana 2013 kalliokedolla kasvoi kuusi lähekkäistä, pientä yksilöä, joista neljässä oli kukkavarsi. Heinäkuussa 2017 ruusukkeita oli viisi ja niissä oli ollut yhteensä kaksi kukkavartta. Muissa Pohjoismaissa lajia tavataan Etelä-Ruotsissa, Etelä-Norjassa ja Tanskassa. Siellä se on paikoin melko yleinen. Kasvupaikkoina ovat hiekkaiset ja soraiset kedot, laitumet, alvarit, dyynit, kalliot ja valoisat mäntymetsät. Laji on kalkinsuosija.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle ahokylmänkukan esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 