- Verbascum densiflorum Bertol. – akantulikukka, (italiantulikukka)
- Verbascum L. – tulikukat
- Scrophulariaceae – naamakukkaiskasvit
Akantulikukka, aikaisemmalta nimeltään italiantulikukka, Verbascum densiflorum, on kaksivuotinen, tavallisesti noin 50-150 cm korkea ja pysty ruoho, joka on lähes kauttaaltaan kellertävä-, harmaa- tai valkokarvainen. Karvoitus muodostuu enimmäkseen tähtikarvoista, mutta se on tiheimmillään huopamaista. Ensimmäisenä vuotena kasvaa lehtiruusuke, jonka jälkeen toisena vuotena yksilö kasvattaa kukkavarren, joka kuolee syksyllä. Pääjuuri on vankka ja pysty. Varsi on tanakka, lehdekäs ja vihreä tai punaruskea sekä yleensä ainakin kukintoon asti haaraton, mutta toisinaan yksilö kasvaa jo maarajasta monivartiseksi. Varren tyvellä olevat lehdet ovat lyhytruotiset tai lähes ruodittomat ja muut lehdet ovat ruodittomat ja sijaitsevat varrella kierteisesti. Tyvilehtien ruoti on siipipalteinen ja levenee tai muuttuu tasaisesti lehtilavaksi niin, että rajaa on vaikea osoittaa. Lapa on leveänsuikea, soikeahko tai pitkänpyöreä ja hammas-, nyhä- tai lähes ehytlaitainen sekä tavallisesti noin 10-35 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 5-15 cm leveä. Tyven yläpuolisten varsilehtien tyvi on tylppä tai vartta vasten tiiviisti ahtautunut ja yleensä pitkäjohteinen. Johteet ovat leveähköt ja poimulaitaiset. Lehtilavan malli vaihtelee leveänsuikeasta, soikeahkosta tai kolmiomaisesti suippenevasta puikeaan ja teräväkärkiseen. Lapa on molemmin puolin tiheähkösti tai lähes huopamaisesti lyhytkarvainen, vaaleamman tai tummemman vihreä ja laidoiltaan hampainen tai nyhäinen. Ylimpiä lehtiä lukuun ottamatta pituutta on yleensä noin 5-30 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 2-10 cm.
Kukinto on varsipäätteinen, haaraton tai toisinaan alaosastaan haarova ja tähkämäinen kerrannaiskukinto, joka pitenee kukinnan edistyessä jopa yli metrin mittaiseksi. Leveyttä sillä on tiheästi kukkiessaan yleensä noin 4,5-7 cm. Yksittäinen kukka on lyhytikäinen, mutta kerrannaiskukinnon kukinta-aika on pitkä. Kukat ovat kukinnossa muutaman kukan ryhminä ja ne ovat keskenään eri kehitysvaiheissa. Näin uusia kukkia voi avautua lähes koko kukinnon pituudelta. Kun vielä kukkaperän pituus vaihtelee, kukin kukka saa riittävästi tilaa täydelle avautumiselleen. Kukkaryhmät ovat tukilehdellisiä. Tukilehti on puikea ja varsinkin kukinnon keskivaiheilla pitkä- ja teräväkärkinen sekä yleensä noin 15-40 mm pitkä. Kukkaperä on tavallisesti noin 3-15 mm pitkä. Verhiö on lähes tyveen asti säteittäisesti 5-liuskainen. Liuskat ovat teräväkärkiset, yleensä noin 5-10 mm pitkät ja noin 3-4 mm leveät.
Teriö on tavallisesti noin 30-55 mm leveä, keltainen ja ulkopinnaltaan tiheästi tähtikarvainen. Se on tyveltään yhdiskasvuinen, ratasmainen ja lyhyttorvinen sekä lähes säteittäisesti 5-liuskainen. Liuskat ovat lähinnä leveänsoikeat tai lähes pyöreähköt ja hieman limittäiset. Ne ovat yleensä noin 15-26 mm pitkät ja noin 13-22 mm leveät. Alimmainen liuska on suunnilleen samaa kokoa muiden kanssa tai muita isompi. Heteitä on lähes aina 5. Niistä 2 alinta ovat kaljut ja tavallisesti noin 10-13 mm pitkät. Ponsien osuus pituudesta on noin 3-5 mm. Muut heteet ovat noin 5-8 mm pitkät ja palhoiltaan tiheästi pitkä- ja keltakarvaiset. Niiden ponnet ovat usein karvoituksen sisässä. Heteet ovat kiinnittyneet teriön torveen ja varisevat sen mukana. Emiö on 1-vartaloinen ja -luottinen. Vartalo on noin 6-15 mm pitkä ja sen luotti on kapean soikeahko ja tyveltään vartaloa myöten johteinen. Hedelmä on monisiemeninen ja soikeahko, pyöreähkö tai munanmuotoinen kota, joka on noin 5-8 mm pitkä sekä pituuttaan hieman kapeampi. Se on ruskehtava ja pinnaltaan tiheästi karvainen sekä avautuu laitasaumoistaan. Siemenet ovat pyöreähköjä, ruskeita ja noin 1 mm pitkiä. Kukinta-aika on heinä-syyskuu.
Akantulikukka on Suomessa äärimmäisen harvinainen uustulokas ja ehkä viljelykarkulainenkin. Siitä on alla olevan, vuonna 2019 Helsingistä otetun kuvasarjan lisäksi Kasviatlaksessa entuudestaan vain muutama hyvin vanha havainto Varsinais-Suomen eliömaakunnasta. Kasvupaikkana Helsingissä ovat soraiset pientareet uuden asuinalueen liepeillä. Alueen pohjustukseen on käytetty täyttömaata. Vanhat Kasviatlaksen havainnot ovat varastoalueelta ja kaatopaikalta. Muissa Pohjoismaissa akantulikukasta on havaintoja Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta.
Eteläisimmässä Suomessa on tavattu harvinaisena tulokkaana tai karkulaisena rohtotulikukkaa, V. phlomoides. Se on muuten samankaltainen kuin akantulikukka, mutta sen varsilehdet ovat johteettomia tai hyvin lyhytjohteisia. Lisäksi kukkaryhmien tukilehdet ovat akantulikukkaa lyhyemmät, noin 9-15 mm pitkät. Eteläisessä Suomessa kasvaa luontaisesti kaksi suvun lajia, ukontulikukka, V. thapsus ja tummatulikukka, V. nigrum. Ukontulikukan kukinto on yleensä hyvin tiheä ja patukkamainen. Sen teriö on noin 12-25 mm leveä. Heteiden palhojen karvat ovat valkoiset. Tummatulikukan varsilehdet ovat ylimpiä lukuun ottamatta ruodilliset ja yleensä herttatyviset. Sen kukan kaikki heteet ovat sinipunakarvaiset. Lisäksi Suomessa tavataan silloin tällöin hyvin harvinaisina tulokkaina tai viljelykarkulaisina ainakin kahta muuta keltakukkaista lajia, käentulikukkaa, V. lychnitis ja pustantulikukkaa, V. speciosum.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle akantulikukan esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto











Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto