• Vicia cassubica L. – pommerinvirna
• Vicia L. – (terttu)virnat
• Fabaceae – hernekasvit

Pommerinvirna, Vicia cassubica, on monivuotinen, pysty tai koheneva ja tavallisesti noin 30-60 cm korkea ruoho. Juurakko on paksuhko, suikertava, haarova ja puutunut muodostaen kasvullisesti laajenevia varsikkoja. Varret ovat niukahkosti haarovat, hoikat, särmikkäät, vihreäsävyiset tai hieman ruskehtavat ja pehmeäkarvaiset.

Lehdet ovat korvakkeelliset, tyveen saakka parilehdykkäiset, kärhelliset ja varrella kahdessa rivissä vuoroittain niin, että kasvista saa litteähkön vaikutelman. Korvakkeet ovat kapeansuikeat, suipon teräväkärkiset ja ulkosivultaan toispuolisen keihästyviset. Ne ovat yleensä noin 5-10 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-2 mm leveät. Tyvilisäke on hammasmainen ja usein noin 1-3 mm pitkä. Lehtilapa on tavallisesti noin 7-16 cm pitkä ja lehdykät levällään leveimmältä kohtaa noin 3-6 cm leveä. Lehdyköitä on useimmiten 10-16 paria. Niiden ruoti on enintään 1 mm pitkä. Lehdykät ovat hyvin kapeanpuikeat – lähes suikeat, pyöreä- tai suippopäiset ja otakärkiset sekä ehytlaitaiset ja keskisuoneltaan selvät. Ne ovat molemmin puolin vihreät, tavallisesti noin 10-30 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 4-10 mm leveät. Lehden päässä oleva kärhi on kärkiosastaan haaroittuva ja noin 20-30 mm pitkä. Saadessaan kosketuksen muihin kasveihin tai omiin versoihinsa se kiertyy tiiviisti kohteensa ympärille ja tukee osaltaan pystyä kasvua. Lehdykät, lehtiranka ja kärhi ovat tiheähkösti myötäkarvaiset.

Kukinto on yleensä noin 5-15-kukkainen, tiheä ja toispuolinen terttu, joka sijaitsee verson latva-alueen lehtihangoissa. Se on kukkiessaan tavallisesti noin 4-7 cm pitkä ja noin 1,5-2,5 cm leveä. Kukintoperä on särmikäs, tiheähkösti myötäkarvainen ja noin 2-5 cm pitkä. Kukkaperä on noin 1,5-2,5 mm pitkä ja lyhytkarvainen. Verhiö on tyveltään torvimaisen yhdislehtinen, vastakohtainen ja jossain määrin epäsymmetrinen sekä kärjestään 5-liuskainen. Se on yleensä vihreän ja punertavan kirjava, karvainen ja kaikkiaan noin 4-5 mm pitkä. Yhtenäinen tyviosa on noin 2,5-3 mm pitkä ja noin 2-2,5 mm leveä. Kaksi ylintä kärkiliuskaa ovat lyhyen hammasmaiset ja alle 1 mm pitkät. Kolme alinta liuskaa ovat pitemmät, kapean kolmiomaiset ja pitkäsuippuisen teräväkärkiset. Alin niistä on pisin ja noin 1,5-2 mm pitkä. Pisinkin liuska on yhdiskasvuista tyviosaa lyhyempi.

Hernekasvien teriö on vastakohtainen, ja sitä kutsutaan perhomaiseksi. Kukan 5 terälehteä ovat keskenään hyvin erinäköiset ja erikoistuneet omiin tehtäviinsä täysin sulkeutuneen nielun ja kokonaan peittoon jäävien heteiden ja emin ympärillä. Pommerinvirnan teriö on tavallisesti noin 10-13 mm pitkä, aivan aluksi punainen, pian yleisväriltään punavoittoisen sinipunainen ja pölytyksen jälkeen sinistyvä. Näkyvin ja kookkain terälehti on purje, jonka suonet ovat pohjaväriä tummemmat. Purje nimensä mukaisesti kaartuu leveänä ylöspäin. Sen kärkiosa on tylppäpäinen, enemmän tai vähemmän lovikärkinen ja usein laidoiltaan taakse päin kaartuva. Purje on suorana noin teriön mittainen, ja sen kärkiosa eli lapa on noin 6-8 mm leveä sekä suunnilleen yhtä pitkä kuin verhiön sisään kapeneva tyviosa eli kynsi. Teriön sivuilla on siiviksi kutsuttu terälehtipari, jonka lehdet ovat valkoiset tai vaaleansinertävät, kärkiosastaan kapean soikeahkot, pyöreä- tai tylppäpäiset ja noin 2-3 mm leveät sekä tyviosastaan verhiön sisään kapenevat ja lähes purjeen mittaiset. Alimpana teriössä on venho, joka muodostuu kahdesta terälehdestä, jotka ovat kapenevasta tyviosastaan yhdiskasvuisia ja kärkiosastaan tiiviisti limittäin muodostaen venemäisen kaukalon. Venho on valkoinen tai jyrkästi ylöspäin kaartuvasta kärkiosastaan vanhetessaan sinistyvä.

Kukassa on 10 hedettä, joista 9 tyviosa on yhteenkasvanut kehänpäällisen sikiäimen ja emin vartalon ympärille. Kymmenes hede on tyveen saakka erillinen. Hedekokonaisuuden palhot ovat valkoiset ja kärkiosastaan jyrkästi ylöspäin venhon sisään taipuneet. Ponnet ovat kellanruskehtavat ja pitkulaiset. Sikiäin on 1-lokeroinen, ja sen kärjessä oleva emi on 1-vartaloinen ja -luottinen. Vartalon valkoinen kärkiosa taipuu heteiden tavoin jyrkästi ylöspäin ja on luotteineen ympäri asti karvainen. Normaali kukinta-aika on noin kesäkuun puolivälistä heinäkuulle.

Sikiäimestä kehittyy palkohedelmä, joka on lähinnä pitkulainen, sivuiltaan hieman pyöristyvä ja lyhyeksi kärjeksi suippeneva. Se on ensin vihreä, kypsänä kellertävä tai kellanruskea ja kalju sekä täysikasvuisena tavallisesti noin 15-30 mm pitkä, pulleahko ja leveämmältä sivultaan noin 6-8 mm leveä. Sen kärjessä säilyy pitkään otana emin kuivunut vartalo. Palossa on useimmiten 1-3 pallomaista ja tummanvihreää – ruskeaa siementä, jotka ovat läpimitaltaan noin 4 mm. Ne irtoavat palon kiertyessä auki.

Pommerinvirna on Suomessa alkuperäinen ja hyvin harvinainen laji, jolla on vain muutamia esiintymiä Varsinais-Suomen ja Uudenmaan eliömaakunnissa. Se löydettiin ensimmäisen kerran nykyisen Raaseporin Tenholasta 1936. Runsain, tuhansien versojen esiintymä löytyi Lohjalta vasta 2006. Kasvupaikkoina ovat kuivahkot, valoisat metsärinteet, hakkuuaukiot ja pellonreunusmetsät. Laji on rauhoitettu. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa se on todettu erittäin uhanalaiseksi (EN). Luokitukseen ovat vaikuttaneet lähinnä suppea, pirstoutunut esiintymisalue ja taantuminen. Uhkatekijöinä ovat erityisesti avoimien alueiden sulkeutuminen ja metsien uudistamis- ja hoitotoimet. Pommerinvirna kasvaa muissa Pohjoismaissa Etelä-Ruotsissa, Norjan etelärannikolla ja Tanskassa.

Pommerinvirna on muiden virnojen tapaan tulkittu ainakin lievästi myrkylliseksi. Laji on ilmeisesti sopeutunut metsän luontaisiin häiriötiloihin, kuten metsäpaloihin, jotka avaavat sille uusia kasvumahdollisuuksia. Metsän umpeutuminen, tiheä ruohosto ja esimerkiksi sananjalan peitteinen leviäminen kasvualueelle heikentävät ja lopulta jopa tuhoavat elinmahdollisuudet. Niinpä lajin tulevaisuus Suomessa edellyttää kasvupaikkojen jatkuvaa seurantaa ja avartamista. Pommerinvirna on Suomessa ilmeisesti heikko levittäytyjä, sillä sitä ei ole tavattu tunnettujen kasvupaikkojen lähistöltä edes vastaavilta kasvupaikoilta. Kukkivien versojen määrä yleensä vaihtelee eri vuosina. Runsaasta kukinnastakin huolimatta siemenpalkoja kehittyy vähän, ja niissä on usein vain yksi siemen. Siemenet myös kypsyvät myöhään, mikä Suomen olosuhteissa voi alentaa niiden itävyyttä erityisesti kylminä syksyinä.

Pommerinvirnaa muistuttaa kaksi läheistä alkuperäislajia, hiirenvirna, V. cracca ja aikaisemmin samaan sukuun kuulunut metsävirvilä, Ervilia sylvatica, aikaisemmalta nimeltään metsävirna, V. sylvatica. Hiirenvirna on hyvin yleinen laji, jota tavataan mm. niityillä, pientareilla, rannoilla ja metsänreunoissa. Sen varsi on rento, terttu yleensä noin 10-30-kukkainen ja teriö sinivioletti. Verhiön alin liuska on noin yhdiskasvuisen torviosan mittainen. Palkoon kehittyy tavallisesti 4-8 siementä. Metsävirvilä on Etelä-Suomessa yleinen ja pohjoisempana harvinainen laji, joka kasvaa usein samankaltaisilla kasvupaikoilla kuin pommerinvirna. Kukkivana se on helppo erottaa pommerinvirnasta valkoisten ja sinisuonisten teriöidensä perusteella. Myös kasvutapa on erilainen. Metsävirvilä on rento, kiipeilevä ja tavallisesti noin 60-180 cm pitkä. Suomessa tavataan harvinaisina tai hyvin harvinaisina tulokkaina kaksi muutakin pommerinvirnaa muistuttavaa lajia, ruisvirna, V. villosa ja tuoksuvirna, V. tenuifolia. Ruisvirnaa käytetään jonkin verran viherlannoituskasvina, ja tulokkaana se silloin tällöin leviää mm. muille pelloille, puutarhoihin, viljelypalstoille ja joutomaille. Se on kasvutavaltaan rento. Purjeen kärkiosa on vain noin puolet tyviosan pituudesta, kun ne pommerinvirnalla ovat suunnilleen samanmittaiset. Ruisvirnan paloissa on noin 2-8 siementä. Uustulokkaalla, tuoksuvirnalla on nykyisin vain yksi pitkäaikainen ja vakiintunut kasvupaikka Ahvenanmaalla. Senkin varsi on rento. Teriö on 12-18 mm pitkä, kun se pommerinvirnalla on tavallisesti noin 10-13 mm pitkä. Tuoksuvirnan teriön purjeen kärkiosa on pitempi kuin tyviosa.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle pommerinvirnan esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Vicia cassubica – pommerinvirna on monivuotinen, pysty tai koheneva, niukahkosti haarova ja tavallisesti noin 30-60 cm korkea ruoho. V, Lohja, Suittila, luonnonsuojelualue, kalliorinteen päällys, 26.6.2026. Koko kuvasarja on samalta kasvualueelta. Copyright Hannu Kämäräinen.

Vicia cassubica – pommerinvirnan juurakko on paksuhko, suikertava, haarova ja puutunut muodostaen kasvullisesti laajenevia varsikkoja. Kukinnot sijaitsevat verson latva-alueen lehtihangoissa. Kukkivien versojen määrä yleensä vaihtelee eri vuosina. Normaali kukinta-aika on noin kesäkuun puolivälistä heinäkuulle. 26.6.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.

Vicia cassubica – pommerinvirnan kukkaperä on noin 1,5-2,5 mm pitkä. Verhiö on tyveltään torvimaisen yhdislehtinen, vastakohtainen ja jossain määrin epäsymmetrinen sekä kärjestään viisiliuskainen. Se on yleensä vihreän ja punertavan kirjava, karvainen ja kaikkiaan noin 4-5 mm pitkä. Yhtenäinen tyviosa on noin 2,5-3 mm pitkä ja noin 2-2,5 mm leveä. Kaksi ylintä kärkiliuskaa ovat lyhyen hammasmaiset ja alle 1 mm pitkät. Kolme alinta liuskaa ovat pitemmät, kapean kolmiomaiset ja pitkäsuippuisen teräväkärkiset. Alin niistä on pisin ja noin 1,5-2 mm pitkä. Pisinkin liuska on yhdiskasvuista tyviosaa lyhyempi. 26.6.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.

Vicia cassubica – pommerinvirnan teriö on tavallisesti noin 10-13 mm pitkä. Teriössä on viisi keskenään hyvin erinäköistä terälehteä. Ylimpänä on punavoittoisen sinipunainen purje, joka sinistyy pölytyksen jälkeen. Purje nimensä mukaisesti kaartuu leveänä ylöspäin. Sen kärkiosa eli lapa on noin 6-8 mm leveä sekä suunnilleen yhtä pitkä kuin verhiön sisään kapeneva tyviosa eli kynsi. Teriön sivuilla on siiviksi kutsuttu terälehtipari, jonka lehdet ovat valkoiset tai vaaleansinertävät, kärkiosastaan kapean soikeahkot ja noin 2-3 mm leveät. Alimpana teriössä on venho, joka muodostuu kahdesta terälehdestä, jotka ovat kapenevasta tyviosastaan yhdiskasvuisia ja kärkiosastaan tiiviisti limittäin muodostaen venemäisen kaukalon. Venho on valkoinen tai jyrkästi ylöspäin kaartuvasta kärkiosastaan vanhetessaan sinistyvä. Se sulkee sisäänsä hetiön ja emiön. 26.6.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.

Vicia cassubica – pommerinvirnan lehdet ovat tyveen saakka parilehdykkäiset, kärhelliset ja varrella kahdessa rivissä vuoroittain niin, että kasvista saa litteähkön vaikutelman. Lehtilapa on tavallisesti noin 7-16 cm pitkä ja lehdykät levällään leveimmältä kohtaa noin 3-6 cm leveä. Lehdyköitä on useimmiten 10-16 paria. 26.6.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.

Vicia cassubica – pommerinvirnan lehdykät ovat hyvin kapeanpuikeat – lähes suikeat, pyöreä- tai suippopäiset, otakärkiset ja päältä vihreät. Ne ovat tavallisesti noin 10-30 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 4-10 mm leveät. Verson varret ovat hoikat, särmikkäät ja vihreäsävyiset tai hieman ruskehtavat. 26.6.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.

Vicia cassubica – pommerinvirnan lehdykät ovat ehytlaitaiset, keskisuoneltaan selvät ja myös alta vihreät. Karvainen ruoti on enintään 1 mm pitkä. 26.6.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.

Vicia cassubica – pommerinvirnan lehtikorvakkeet ovat kapeansuikeat, suipon teräväkärkiset ja ulkosivultaan toispuolisen keihästyviset. Ne ovat yleensä noin 5-10 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-2 mm leveät. Tyvilisäke on hammasmainen ja usein noin 1-3 mm pitkä. Lehdet ja korvakkeet molemmin puolin sekä lehtiranka ovat tiheähkösti myötäkarvaiset. Myös varsi on lyhyesti pehmeäkarvainen. 26.6.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto