- Euphorbia cyparissias L. – tarhatyräkki
- Euphorbia L. – tyräkit
- Euphorbiaceae – tyräkkikasvit
Tarhatyräkki, Euphorbia cyparissias, on monivuotinen, maitiaisnesteinen ja myrkyllinen sekä kalju ruoho, joka on pysty ja tavallisesti noin 15-40 cm korkea. Juurakko on vankka, puutunut ja maarönsyllinen sekä tiheitä ja laajojakin kasvustoja muodostava. Varsi on liereä ja alaosastaan haaraton sekä ylempää ohut- ja monihaarainen. Se on yleensä vihreä tai vaaleanvihreä. Haarat ovat lehtihankaiset, hyvin tiheälehtiset ja kukattomat.
Lehdet ovat varrella ja haaroissa kierteisesti ja ne ovat ruodittomat. Alimmat lehdet ovat pienet tai jopa suomumaiset ja lakastuvat jo varhain. Muut varsilehdet ja haarojen hankalehdet ovat siirottavat, tasasoukat ja pyöreäpäiset sekä ehytlaitaiset ja laidoiltaan usein alaspäin kaartuvat. Ne ovat vaaleanvihreät ja tavallisesti noin 10-40 mm pitkät sekä leveimmältä kohtaa noin 1-3 mm leveät. Haarojen lehdet ovat lähes neulasmaiset, yleensä noin 5-20 mm pitkät ja noin 0,3-1 mm leveät.
Kukinto on varsipäätteinen, haarainen sekä useiden kukkamaisten osakukintojen muodostama kerrannaissarja. Lisäksi varren yläosan lehtihangoissa on yleensä useita yksittäisiä, pitkäperäisiä osakukintoja, joista osa voi toisinaan olla myös pieniä sarjoja. Varsipäätteinen sarja on tavallisesti 9-18-haarainen. Kukin haara ja latvasarjan alapuolinen, lehtihankainen osakukinto jakautuvat lähes aina kärkiosastaan 2 haaraan ja ne usein edelleen vielä 2 haaraan. Kaikki haarat ovat tukilehdelliset. Pääsarjan tukilehdet ovat yleensä lähes tasasoukat, suikeat tai kapeanpuikeat ja vaaleanvihreät sekä selvästi haarojaan lyhyemmät. Ne ovat yleensä noin 5-20 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-3 mm leveät. Kerrannaishaarojen tukilehdet ovat vastakkain. Ne ovat useimmiten pyöristyneen kolmiomaiset, leveän herttamaiset tai lähes puolipyöreät ja kellanvihreät tai keltaiset sekä myöhemmin toisinaan punertuvat. Pituutta niillä on tavallisesti noin 3-7 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 4-9 mm. Uloimmat osakukinnot muodostavat tyräkeille tyypillisen valekukan (cyathium), jossa alimpana on maljamainen, kellanvihreä tai keltainen suojus, joka on läpimitaltaan noin 2-2,5 mm. Sen laidoilla on 4 puolipyöreää, lyhyesti 2-sarvista ja kellanvihreää tai keltaista sekä myöhemmin ruskeaksi tummuvaa mesiäislevyä, jotka ovat sarvienvälisessä suunnassa noin 1,5-2 mm pitkät.
Kukat ovat kehättömät eli teriötä tai verhiötä ei ole. Suojusmaljan pohjalta nousee joukko yksiheteisiä hedekukkia, jotka ovat täydessä mitassaan noin 2-3 mm pitkät. Ponnenpuoliskot ovat pyöreähköt ja sivulle siirottavat. Hedekukkien keskellä on yksi emikukka, jonka perä on kukintavaiheessa noin 1,5-2,5 mm pitkä ja pian sivulle taipunut. Perän kärjessä oleva sikiäin on pallomainen, aluksi kellertävä mutta pian vihertyvä ja pinnaltaan pieninystermäinen sekä läpimitaltaan noin 1-1,5 mm. Sikiäimen kärjessä oleva emin vartalo on 3-luottinen ja kukin luotti on 2-haarainen. Emi luotteineen on noin 1-1,5 mm pitkä. Hedelmä on sikiäimestä paisuva, syvien uurteiden kolmeen lohkoon jakama kota, joka on lähes pallomainen, vihreä tai kellanvihreä ja pinnaltaan pieninystermäinen. Kota on tavallisesti noin 3 mm pitkä ja noin 3,5 mm leveä. Emin vartalo ja luotit säilyvät sen kärjessä hajoamiseen asti. Kodan jokaisessa lohkossa on yksi siemen, joka on lähinnä pitkulaisen pyöreämuotoinen, harmahtava ja kiiltävä sekä noin 1,5-2 mm pitkä. Normaali kukinta-aika on touko-heinäkuu.
Tarhatyräkki on Suomessa jo pitkään käytetty koristekasvi, joka on karannut monin paikoin asutuksen lähialueille. Sen viljelyjäänne- ja karkulaiskasvustoja tavataan etelästä päin Kainuun, Oulun Pohjanmaan ja Perä-Pohjanmaan eliömaakuntien linjalle saakka. Kasvupaikkoina ovat lähinnä pientareet, kalliot, kedot, hiekka- ja soramaat, puutarhojen ja puistojen liepeet, hautausmaat sekä joutomaat. Muissa Pohjoismaissa kenttätyräkki kasvaa karkulaisena Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Tyräkkien valkoinen maitiaisneste on myrkyllistä. Se alkaa valua herkästi kasvin haavoista ja murtumista. Ihoon tarttuessaan neste aiheuttaa herkkäihoisemmille rakkuloita ja limakalvoja se syövyttää.
Euroopassa kasvaa tulokkaat mukaan lukien yli sata tyräkkilajia. Koko maailmassa niitä on noin 2 160 lajia ja suku onkin yksi suurimmista. Lajien ilmiasu on globaalisti äärimmäisen vaihteleva hennoista ruohoista pensaisiin, puihin ja kaktusmaisiin mehikasveihin. Suomessa tavattavat lajit ovat kaikki ruohoja. Viisisädetyräkki, E. helioscopia ja kolmisädetyräkki, E. peplus, ovat yksivuotisia ja pieniä rikkakasveja, jotka ovat Suomessa muinaistulokkaita. Niiden suomalaiset nimet jo sinällään kertovat tärkeistä, erottavista tuntomerkeistä. Hyvin harvinaisena ja alueellisesti suppeana uustulokkaana on tavattu pikkutyräkkiä, E. exigua, joka on nimensä mukaisesti pieni ja hento ruoho. Suomessa käytetään tarhatyräkin ohella puutarhakasvina myös kultatyräkkiä, E. epithymoides. Sitä on tavattu lähinnä satunnaisesti muutamin paikoin puutarhojen liepeiltä ja maankäsittelyalueilta. Sen varsilehdet ovat lähinnä soikeat, samoin myös pääsarjan tukilehdet mutta keltaiset. Vain Suomenlahden rannikolla kasvaa alkuperäislaji, rantatyräkki, E. palustris. Se on kookas ja varret ovat paksut sekä lehdet 0,5-3 cm leveät. Eniten tarhatyräkkiä muistuttaa kenttätyräkki, E. esula. Se on kuitenkin vankkavartinen ja noin 30-90 cm korkea. Lehdet ovat tavallisesti noin 3-9 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 0,3-1,3 cm leveät sekä useimmiten otakärkiset.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle tarhatyräkin esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 