- Euphorbia peplus L. – kolmisädetyräkki
- Euphorbia L. – tyräkit
- Euphorbiaceae – tyräkkikasvit
Kolmisädetyräkki, Euphorbia peplus, on yksivuotinen, maitiaisnesteinen ja myrkyllinen sekä kalju ruoho, joka on pysty ja tavallisesti noin 10-25 cm korkea. Pääjuuri on ohut, pysty, mutkitteleva ja vaalea. Varsi on liereä ja vihreä, vaaleanvihreä tai ainakin osittain punaruskea sekä haaraton tai usein jo alaosastaan haarova.
Lehdet ovat varrella ja haaroissa kierteisesti. Ne ovat ruodilliset ja vastapuikeat, soikeahkot tai pyöreähköt sekä ehytlaitaiset ja vihreät tai tummanvihreät. Ruoti on yleensä noin 3-8 mm pitkä. Lehtilapa on tavallisesti noin 5-20 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 3-12 mm leveä.
Kukinto on varren ja haarojen kärjessä oleva, osakukintojen muodostama kerrannaissarja joka ensin jakautuu lähes aina 3 haaraan. Kukin haara jakautuu kärkiosastaan 2 haaraan ja ne edelleen toistuvasti 2 haaraan. Tämä kahteen haaraan jakautuminen voi tapahtua jopa viisi kertaa. Kaikki haarat ovat tukilehdelliset. Pääsarjan tukilehdet ovat varsilehtien kaltaiset ja kokoiset, mutta niiden ruoti on vain noin 1-3 mm pitkä. Kerrannaishaarojen tukilehdet ovat vastakkain. Ne ovat useimmiten puikeat tai pyöristyneen kolmiomaiset ja vihreät. Ruoti on yleensä enintään 1 mm pitkä. Lapa on tavallisesti noin 5-15 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 5-10 mm leveä. Kerrannaissarjan kulloinkin uloimmat osakukinnot muodostavat tyräkeille tyypillisen valekukan (cyathium), jossa alimpana on pikarimainen, vihreä tai kellanvihreä suojus, joka on läpimitaltaan noin 1-1,5 mm. Sen laidoilla on 4 puolipyöreää ja kellanvihreää mesiäislevyä, joiden ulkoreunoissa on 2 noin 0,5-1 mm pitkää ja jouhimaisen kapeaa sarvea. Mesiäislevyt ovat sarvienvälisessä suunnassa noin 0,5-1 mm pitkät.
Kukat ovat kehättömät eli teriötä tai verhiötä ei ole. Suojusmaljan pohjalta nousee joukko yksiheteisiä hedekukkia, jotka ovat täydessä mitassaan noin 1,5-2 mm pitkät. Ponnenpuoliskot ovat pyöreähköt ja sivulle siirottavat. Hedekukkien keskellä on yksi emikukka, jonka perä on kukintavaiheessa noin 1 mm pitkä ja taipuu viimeistään hedelmävaiheessa sivulle sekä pitenee noin 2-3 mm:iin. Perän kärjessä oleva sikiäin on pallomainen, vihreä ja läpimitaltaan noin 1 mm. Sikiäimen kärjessä oleva emin vartalo on 3-luottinen. Emi luotteineen on vain noin 0,2-0,4 mm pitkä. Hedelmä on nopeasti sikiäimestä paisuva, 3-lohkoinen kota, joka on lähes pallomainen ja vihreä sekä tavallisesti noin 2 mm pitkä ja noin 2 mm leveä. Lohkojen laidat ovat kapeasti siipipalteiset. Jokaisessa lohkossa on yksi siemen, joka on lähinnä pitkulainen, harmaa tai ruskehtava ja pinnaltaan uurteinen sekä kuoppainen. Siemenen tyvessä on vaalea rasvalisäke, elaiosomi. Ilman sitä siemen on noin 1,1-1,4 mm pitkä. Normaali kukinta-aika on heinä-syyskuu.
Kolmisädetyräkki on Suomessa muinaistulokas eli se on saapunut maahan ihmisen toiminnan avustamana ennen 1600-luvun puoltaväliä. Sen esiintymisalue yltää etelästä päin Satakunnan, Etelä-Hämeen ja Etelä-Karjalan eliömaakuntien linjalle saakka. Se on harvinaistunut. Tuoreempia uustulokashavaintoja on tehty myös ainakin Etelä-Savon, Etelä-Pohjanmaan, Pohjois-Hämeen ja Keski-Pohjanmaan eliömaakunnista. Kasvupaikkoina ovat lähinnä puutarhat, taimistot, juurikasmaat ja hautausmaat. Muissa Pohjoismaissa kolmisädetyräkki kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Kolmisädetyräkki ei yksivuotisena lajina menesty sulkeutuneessa kasvupohjassa. Sen kasvupaikat ovatkin yleensä ihmisen ahkerasti muokkaamia ja ravinteikkaita. Useampaan kertaan haaroittuva latvakukinto tuottaa nopeasti ja paljon siemeniä. Niinpä kasvustot voivat parhaimmillaan olla tiheitäkin. Siemenissä oleva rasvalisäke saa varmaan maaperässä pesivät muurahaiset kantelemaan niitä toisinaan vähän kauemmaksikin. Tyräkkien valkoinen maitiaisneste on myrkyllistä. Se valuu kasvin haavoista ja murtumista. Ihoon tarttuessaan neste aiheuttaa herkkäihoisemmille rakkuloita ja limakalvoja se syövyttää. Kolmisädetyräkin maitiaisnesteellä on ollut myös lääkinnällistä käyttöä. Australian alkuasukkaat ovat hoitaneet sillä tuloksellisesti oka- ja tyvisolusyöpiä. Myös koululääketiede kiinnostui maitiaisnesteestä ja siitä erotettua tehoainetta käytetään okasolusyövän esiasteen hoitoon. Nykyisin sitä tosin valmistetaan jo synteettisesti.
Euroopassa kasvaa tulokkaat mukaan lukien yli sata tyräkkilajia. Koko maailmassa niitä on noin 2 160 lajia ja suku onkin yksi suurimmista. Lajien ilmiasu on globaalisti äärimmäisen vaihteleva hennoista ruohoista pensaisiin, puihin ja kaktusmaisiin mehikasveihin. Suomessa tavattavat lajit ovat kaikki ruohoja. Näistä vain kookas rantatyräkki, E. palustris, on Suomenlahden rannikolla kasvava alkuperäislaji. Muut ovat muinais- tai uustulokkaita ja viljelykarkulaisia. Selvästi kolmisädetyräkkiä kookkaampia, monivuotisia lajeja ovat uustulokas kenttätyräkki, E. esula ja viljelykarkulaiset tarhatyräkki, E. cypasissias ja kultatyräkki, E. epithymoides. Lähes samaa kokoluokkaa kolmisädetyräkin kanssa ovat yksivuotiset viisisädetyräkki, E. helioscopia ja pikkutyräkki, E. exigua.Myös viisisädetyräkki on muinaistulokas, jonka levinneisyysalue on suunnilleen sama kuin kolmisädetyräkilläkin. Jo lajien nimet kertovat niiden merkittävimmän rakenteellisen eron. Viisisädetyräkin kerrannaissarjassa on viisi päähaaraa. Pikkutyräkkiä on tavattu hyvin harvinaisena ja alueellisesti suppeana uustulokkaana. Se on nimensä mukaisesti pieni ja hento ruoho, jonka latvakukinto on 3-5-haarainen. Varsilehdet ovat ruodittomat ja tasasoukat.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle kolmisädetyräkin esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 