• Euphorbia exigua L. – pikkutyräkki
• Euphorbia L. – tyräkit
• Euphorbiaceae – tyräkkikasvit

Pikkutyräkki, Euphorbia exigua, on yksivuotinen tai harvoin kaksivuotinen, maitiaisnesteinen ja myrkyllinen sekä kalju ruoho, joka on pysty ja tavallisesti noin 5-20 cm korkea. Pääjuuri on ohut, pysty, mutkitteleva ja vaalea. Varsi on hento, liereä ja vihreä, vaaleanvihreä tai ainakin osittain punaruskea sekä haaraton tai usein jo alaosastaan haarova.

Lehdet ovat varrella ja haaroissa kierteisesti. Ne ovat ruodittomat ja tasasoukat sekä suippo- tai tylppäpäiset. Tylpissä lehdissäkin on yleensä lyhyt, otamainen kärki. Lehdet ovat ehytlaitaiset ja vihreät tai sinivihreät sekä tavallisesti noin 3-15 mm pitkät ja noin 0,8-1,2 mm leveät.

Kukinto on varren ja haarojen kärjessä oleva, osakukintojen muodostama kerrannaissarja, joka ensin jakautuu yleensä 3 haaraan ja harvemmin jopa 5 haaraan. Kukin haara jakautuu kärkiosastaan 2 haaraan ja ne edelleen toistuvasti 2 haaraan. Tämä kahteen haaraan jakautuminen voi tapahtua jopa kuusi kertaa. Kaikki kukintohaarat ovat tukilehdelliset. Tukilehdet ovat ruodittomat ja varsilehtien väriset. Haarojen alimmat tukilehdet ovat useimmiten hyvin kapeanpuikean suikeat ja muut tukilehdet hieman kolmiomaisesti hyvin kapeanpuikeat. Lehtilaita on muuten ehyt, mutta toisinaan tyvellä voi olla toispuolisesti 1-2 hammasta. Tukilehdet ovat tavallisesti noin 5-17 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-2,5 mm leveät. Kerrannaissarjan kulloinkin uloimmat osakukinnot muodostavat tyräkeille tyypillisen valekukan (cyathium), jossa alimpana on pikarimainen, vihreä tai kellanvihreä suojus, joka on läpimitaltaan noin 1 mm. Sen laidoilla on 4 puolipyöreää ja keltaista tai kellanvihreää mesiäislevyä, joiden ulkoreunoissa on 2 noin 0,3-0,4 mm pitkää ja jouhimaisen kapeaa sarvea. Mesiäislevyt ovat sarvienvälisessä suunnassa noin 0,5-0,6 mm pitkät.

Kukat ovat kehättömät eli teriötä tai verhiötä ei ole. Suojusmaljan pohjalta nousee joukko yksiheteisiä hedekukkia, jotka ovat täydessä mitassaan enintään 1 mm pitkät. Ponnenpuoliskot ovat pyöreähköt ja sivulle siirottavat. Hedekukkien keskellä on yksi emikukka, jonka perä on kukintavaiheessa enintään 1 mm pitkä ja taipuu viimeistään hedelmävaiheessa sivulle sekä pitenee noin 2 mm:iin. Perän kärjessä oleva sikiäin on pallomainen, vihreä tai kellanvihreä ja läpimitaltaan noin 0,6-0,8 mm. Sikiäimen kärjessä oleva emin vartalo on 3-luottinen ja kukin luotti päästään 2-haarainen. Emi luotteineen on vain noin 0,2-0,3 mm pitkä. Hedelmä on nopeasti sikiäimestä paisuva, 3-lohkoinen kota, joka on sivusta katsoen lähes pallomainen ja päästä katsoen pyöreän kolmiomainen sekä vihreä ja tavallisesti noin 1,6-2 mm pitkä sekä noin 1,6-1,8 mm leveä. Kota on muuten sileä, mutta lohkojen laidat ovat kapeasti siipipalteiset ja pinnaltaan rakeiset. Jokaisessa lohkossa on yksi siemen, joka on lähinnä pitkulainen, harmaa tai ruskehtava ja pinnaltaan kurttupintainen tai kiemurtelevasti uurteinen. Osassa siemeniä on tyvessä vaalea rasvalisäke, elaiosomi. Ilman sitä siemen on noin 1,2-1,3 mm pitkä. Normaali kukinta-aika on heinä-syyskuu.

Pikkutyräkki on Suomessa hyvin harvinainen uustulokas, jonka ainoa vakinainen ja pitkäaikainen kasvupaikka on Turussa, Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa, jonne se on aikanaan saapunut todennäköisesti taimirikkana eteläisemmästä Euroopasta. Puutarhassa se on viihtynyt rikkana ainakin 1960-luvulta saakka. Kasviatlaksessa on lisäksi muutama muu vanha tieto eteläisestä Suomesta. Kasvupaikkoina ovat lähinnä puutarhat ja viljelysmaat. Muissa Pohjoismaissa pikkutyräkki kasvaa Etelä-Ruotsissa ja Tanskassa.

Pikkutyräkki ei yksi- tai kaksivuotisena lajina menesty sulkeutuneessa kasvupohjassa. Turussa, Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa sille näyttää kelpaavan silkka, kova soramaakin. Useampaan kertaan haaroittuva latvakukinto tuottaa nopeasti ja paljon siemeniä. Niiden muodostama siemenpankki on taannut tyräkin kasvutaipaleen Ruissalossa ainakin jo yli 60 vuoden ajan. Tyräkkien valkoinen maitiaisneste on myrkyllistä. Se valuu kasvin haavoista ja murtumista. Ihoon tarttuessaan neste aiheuttaa herkkäihoisemmille rakkuloita ja limakalvoja se syövyttää. Tyräkkien maitiaisnesteellä on ollut jo hyvin kauan myös lääkinnällistä käyttöä.

Euroopassa kasvaa tulokkaat mukaan lukien yli sata tyräkkilajia. Koko maailmassa niitä on noin 2 160 lajia ja suku onkin yksi suurimmista. Lajien ilmiasu on globaalisti äärimmäisen vaihteleva hennoista ruohoista pensaisiin, puihin ja kaktusmaisiin mehikasveihin. Suomessa tavattavat lajit ovat kaikki ruohoja. Näistä vain kookas rantatyräkki, E. palustris, on Suomenlahden rannikolla kasvava alkuperäislaji. Muut ovat muinais- tai uustulokkaita ja viljelykarkulaisia. Selvästi pikkutyräkkiä kookkaampia, monivuotisia lajeja ovat uustulokas kenttätyräkki, E. esula ja viljelykarkulaiset tarhatyräkki, E. cypasissias ja kultatyräkki, E. epithymoides. Melkein samaa kokoluokkaa pikkutyräkin kanssa ovat yksivuotiset muinaistulokkaat, viisisädetyräkki, E. helioscopia ja kolmisädetyräkki, E. peplus. Molempien lehdet ovat kuitenkin vastapuikeat, soikeahkot tai lähes pyöreähköt. Pikkutyräkki on pienen kokonsa, hennon vartensa ja hyvin kapeiden, tasasoukkien varsilehtiensä perusteella hyvin ansainnut suomalaisen nimensä lajistomme pienimpänä tyräkkinä.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle pikkutyräkin esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase). (Suomi ja Tanska puuttuvat esiintymisaluekartalta. Sen sijaan Norjassa pikkutyräkin väitetään kasvavan luonnonvaraisena. Suuren Pohjolan kasvion mukaan lajia ei tavata Norjassa ollenkaan.)

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Euphorbia exigua – pikkutyräkkiä voi hennon olemuksensa ja hyvin kapeiden lehtiensä perusteella sanoa suomalaisen nimensä mukaisesti pienimmäksi tyräkiksemme. Kuvassa oikealla kasvaa tämän tittelin lähin tavoittelija, kolmisädetyräkki, E. peplus, jonka soikean vastapuikeat lehdet ovat huomattavasti leveämmät ja siten isommat. Sen kanssa samoilla juurensijoilla kasvaa myös pikkutyräkki. V, Turku, Ruissalo, kasvitieteellinen puutarha, päärakennuksen ympäristö, 12.7.2023. Koko kuvasarja on samalta kasvupaikalta. Copyright Hannu Kämäräinen.

Euphorbia exigua – pikkutyräkin valekukka eli cyathium on läpimitaltaan noin 1 mm. Kuvan alimmassa valekukassa juuri ja juuri näkyvät mesiäislevyt ovat sarvienvälisessä suunnassa noin 0,5-0,6 mm pitkät. Niiden sarvet ovat vain noin 0,3-0,4 mm pitkät. Vasemman puolen ylimmissä valekukissa erottuvat vaaleampina noin 1 mm pitkät hedekukat. Kuvassa ylimpänä olevan emikukan sikiäin on läpimitaltaan noin 0,6-0,8 mm. Sikiäimen kärjessä oleva emi luotteineen on vain noin 0,2-0,3 mm pitkä. 12.7.2023. Kuva näytteestä, copyright Hannu Kämäräinen.

Euphorbia exigua – pikkutyräkki on Suomessa hyvin harvinainen uustulokas, jonka ainoa vakinainen ja pitkäaikainen kasvupaikka on Turussa, Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa, jonne se on aikanaan saapunut todennäköisesti taimirikkana eteläisemmästä Euroopasta. Puutarhassa se on viihtynyt rikkana ainakin 1960-luvulta saakka. Kasviatlaksessa on lisäksi muutama muu vanha tieto eteläisestä Suomesta. 12.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Euphorbia exigua – pikkutyräkin kasvupaikkoina Suomessa ovat tai ovat olleet lähinnä puutarhat ja viljelysmaat. Se ei yksi- tai kaksivuotisena lajina menesty sulkeutuneessa kasvupohjassa. Turussa, Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa sille näyttää kelpaavan silkka, kova soramaakin. Useampaan kertaan haaroittuva latvakukinto tuottaa nopeasti ja paljon siemeniä. Niiden muodostama siemenpankki on taannut tyräkin kasvutaipaleen Ruissalossa ainakin jo yli 60 vuoden ajan. 12.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto