Euphorbia esula – kenttätyräkki | Pohjolan kasvien pauloissa

Euphorbia esula L. – kenttätyräkki
subsp. esula – lännenkenttätyräkki
subsp. tommasiniana (Bertol.) Kuzmanov – idänkenttätyräkki
Euphorbia L. – tyräkit
Euphorbiaceae – tyräkkikasvit

Kenttätyräkistä, Euphorbia esula, esiintyy Suomessa kaksi alalajia, nimialalaji lännenkenttätyräkki, subsp. esula ja idänkenttätyräkki, subsp. tommasiniana. Alalajien eroja esitellään artikkelin lopussa. Kenttätyräkki on monivuotinen, maitiaisnesteinen ja myrkyllinen sekä kalju ruoho, joka on tanakka, pysty ja tavallisesti noin 30-90 cm korkea. Juurakko on vahva, suikertava, monihaarainen ja maarönsyllinen sekä monivartisia ryhmiä muodostava. Varsi on liereä ja alaosastaan haaraton sekä ylempää ohut- ja monihaarainen. Se on yleensä vaaleanvihreä ja harvemmin punertava. Haarat ovat lehtihankaiset. Alemmat niistä ovat kukattomia ja ylemmät kukintoon päättyviä.

Lehdet ovat varrella ja haaroissa kierteisesti ja ne ovat ruodittomat. Alimmat lehdet ovat hyvin pienet tai jopa suomumaiset ja varisevat jo varhain. Muut varsilehdet ovat lähes tasasoukat, suikeat tai kielimäiset ja haarojen hankalehdet myös kapeanpuikeat. Lapa on suippo- tai tylpähköpäinen sekä lyhytotainen. Se on ehytlaitainen ja vihreä tai sinertävän vihreä. Keskisuoni ja usein myös laidat ovat muuta lehteä vaaleammat. Varsilehdet ja haarojen hankalehdet on tavallisesti noin 3-9 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 0,3-1,3 cm leveät. Haarojen lehdet ovat varsilehtiä pienemmät ja kapeammat.

Kukinto on varsipäätteinen, haarainen sekä useiden kukkamaisten osakukintojen muodostama kerrannaissarja. Pienempiä sarjoja on myös ylempien sivuhaarojen kärjessä. Lisäksi varren yläosan lehtihangoissa on useita yksittäisiä, pitkäperäisiä osakukintoja. Varsipäätteinen sarja on tavallisesti 5-17-haarainen. Kukin haara ja latvasarjan alapuolinen, lehtihankainen osakukinto jakautuvat kärkiosastaan 2 haaraan ja ne edelleen kertaalleen tai toistuvasti 2 haaraan. Kaikki haarat ovat tukilehdelliset. Pääsarjan tukilehdet ovat yleensä puikeat tai leveän ja pyöristyneen kolmiomaiset sekä vihreät tai kellanvihreät ja selvästi haarojaan lyhyemmät. Ne ovat yleensä noin 15-30 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 7-15 mm leveät. Kerrannaishaarojen tukilehdet ovat vastakkain. Ne ovat useimmiten pyöristyneen kolmiomaiset tai herttamaiset ja kellanvihreät tai keltaiset sekä noin 5-15 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 5-20 mm leveät. Uloimmat osakukinnot muodostavat tyräkeille tyypillisen valekukan (cyathium), jossa alimpana on maljamainen, kellertävä tai keltainen suojus, joka on läpimitaltaan noin 2-3,5 mm. Sen laidoilla on 4 puolipyöreää, 2-sarvista ja kellanvihreää tai keltaista sekä myöhemmin tummuvaa mesiäislevyä, jotka ovat sarvienvälisessä suunnassa noin 2-3,5 mm pitkät.

Kukat ovat kehättömät eli teriötä tai verhiötä ei ole. Suojusmaljan pohjalta nousee joukko yksiheteisiä hedekukkia, jotka ovat täydessä mitassaan noin 3-4 mm pitkät. Ponnenpuoliskot ovat pyöreähköt ja sivulle siirottavat. Hedekukkien keskellä on yksi emikukka, jonka perä on kukintavaiheessa noin 2-4 mm pitkä ja pian sivulle taipunut. Perän kärjessä oleva sikiäin on pallomainen, aluksi kellertävä mutta pian vihertyvä ja pinnaltaan pieninystermäinen sekä läpimitaltaan noin 1,5-2 mm. Sikiäimen kärjessä oleva emin vartalo on 3-luottinen ja kukin luotti on 2-haarainen. Emi luotteineen on noin 1,5-2,5 mm pitkä. Hedelmä on sikiäimestä paisuva, syvien uurteiden kolmeen lohkoon jakama kota, joka on lähes pallomainen, vihreä tai kellanvihreä ja pinnaltaan pieninystermäinen. Kota on tavallisesti noin 2,5-3 mm pitkä ja noin 3-4 mm leveä. Emin vartalo ja luotit säilyvät sen kärjessä hajoamiseen asti. Kodan jokaisessa lohkossa on yksi siemen, joka on lähinnä pitkulaisen pyöreämuotoinen, harmahtava tai ruskehtava ja noin 2 mm pitkä. Normaali kukinta-aika on kesä-syyskuu.

Alalajeja, lännen- ja idänkenttätyräkkiä, ei ole aina helppo erottaa toisistaan, koska niiden kesken esiintyy myös välimuotoisuutta. Lännenkenttätyräkin varsilehdet ja alemmat kukintohaarojen hankalehdet ovat noin 7-13 mm leveät ja enintään noin 6(-9) kertaa leveytensä pituiset. Ne ovat kielimäisiä tai kapean kielimäisiä, selvästi tyveä kohti kapenevia ja pyöreä- tai tylppäkärkisiä. Lehden kärkiosan laita on tavallisesti harvakseltaan ja epäsäännöllisesti hyvin pienihampainen. Hampaat ovat papillimaisia ja niiden havaitseminen vaatii noin 20-kertaista suurennusta. Lehden kärki on yleensä litteä. Idänkenttätyräkin vastaavat lehdet ovat noin 3-10 mm leveät ja 6-15 kertaa leveytensä pituiset. Ne ovat tasasoukkia tai tasasoukan suikeita ja kärjestään suippoja. Kärkiosakin on hampaaton ja kärkiodan tyvi on tavallisesti hyvin lyhyesti keulamainen. Sen havaitseminen vaatii noin 20-kertaista suurennusta. Lännenkenttätyräkin varsipäätteinen sarja on yleensä 8-17-haarainen ja idänkenttätyräkin 5-9-haarainen.

Kenttätyräkki on Suomessa vakiintunut uustulokas. Idänkenttätyräkki on vallitseva rotu, joka on saapunut ilmeisesti 1800-luvun loppupuolella viljansiemenen ja Venäjän sotaväen hevosille tuodun rehun mukana idästä ja Itä-Euroopasta. Kuljetukset satamista ja rautatieverkosto ovat levittäneet sitä yhä laajemmalle. Sen esiintymisalue yltää etelästä päin Kainuun, Oulun Pohjanmaan ja Perä-Pohjanmaan eliömaakuntien linjalle saakka. Se on yleinen Etelä-Hämeen ja Etelä-Savon eliömaakunnissa ja muualla harvinaisempi. Lännenkenttätyräkki on saapunut ilmeisesti etelästä päin ja Kasviatlaksessa on siitä vain muutama havainto Varsinais-Suomen ja Uudenmaan eliömaakunnista. Lisäksi muissa lähteissä mainitaan vakiintuneet kasvupaikat myös Pohjois-Karjalan ja Keski-Pohjanmaan eliömaakunnista. Lajin kasvupaikkoina ovat lähinnä ahot, pellon- ja tienpientareet, vanhojen kasarmialueiden liepeet, ratapihat ja radanvarret sekä vanhat puutarhat ja joutomaat. Muissa Pohjoismaissa kenttätyräkki kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Tyräkkien valkoinen maitiaisneste on myrkyllistä. Useissa lajeissa, myös kenttätyräkissä, sitä on runsaasti ja se alkaa valua herkästi kasvin haavoista ja murtumista. Neste on hyvin tahrivaa ja sitä on lähes mahdoton saada tekstiileistä pois. Ihoon tarttuva maitiaisneste aiheuttaa herkkäihoisemmille rakkuloita ja limakalvoja se syövyttää. Kansanlääkinnässä tyräkkien maitiaisnestettä on käytetty syylien ja känsien hävittämiseen.

Euroopassa kasvaa tulokkaat mukaan lukien yli sata tyräkkilajia. Koko maailmassa niitä on noin 2 160 lajia ja suku onkin yksi suurimmista. Lajien ilmiasu on globaalisti äärimmäisen vaihteleva hennoista ruohoista pensaisiin, puihin ja kaktusmaisiin mehikasveihin. Suomessa tavattavat lajit ovat kaikki ruohoja. Viisisädetyräkki, E. helioscopia ja kolmisädetyräkki, E. peplus, ovat yksivuotisia ja pieniä rikkakasveja, jotka ovat Suomessa muinaistulokkaita. Niiden suomalaiset nimet jo sinällään kertovat tärkeistä, erottavista tuntomerkeistä. Hyvin harvinaisena ja alueellisesti suppeana uustulokkaana on tavattu pikkutyräkkiä, E. exigua, joka on nimensä mukaisesti pieni ja hento ruoho. Suomessa käytetään puutarhakasveina erityisesti tarhatyräkkiä, E. cyparissias ja kultatyräkkiä, E. epithymoides. Molemmat ovat hoikkavartisia ja enintään noin 40 cm korkeita. Tarhatyräkki on karkaillut laaja-alaisesti ja vakiintunut monin paikoin asutuksen lähialueille. Kultatyräkkiä on tavattu lähinnä satunnaisesti muutamin paikoin puutarhojen liepeiltä ja maankäsittelyalueilta. Eniten kenttätyräkkiä muistuttaa vain Suomenlahden rannikolla kasvava alkuperäislaji, rantatyräkki, E. palustris. Lajien kasvupaikkavaatimukset ovat aivan erilaiset, joten sekaantumisvaaraa ei ole. Rantatyräkin varret ovat paksummat ja lehdet leveämmät. Selkeänä rakenteellisena erona sen mesiäislevyt ovat soikean pyöreämuotoiset ja sarvettomat.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle lännenkenttätyräkin esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle idänkenttätyräkin esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki lajitasoiselle Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase). Virheen vuoksi Suomi ja Ruotsi puuttuvat esiintymiskartalta.

Koko kuvasarja on idänkenttätyräkistä, E. esula subsp. tommasiniana.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto