- Euphorbia palustris L. – rantatyräkki
- Euphorbia L. – tyräkit
- Euphorbiaceae – tyräkkikasvit
Rantatyräkki, Euphorbia palustris, on monivuotinen, maitiaisnesteinen ja myrkyllinen sekä kalju ruoho, joka on tanakka ja pysty sekä tavallisesti noin 60-120 cm korkea. Juurakko on vahva, paksu ja pysty tai vino sekä usein monivartisia kasvustoja muodostava. Varsi on paksu, liereä ja yleensä ohut- ja monihaarainen sekä vihreä tai ainakin osittain punaruskea. Haarat ovat pystyhköjä tai yläviistoja. Alemmat niistä ovat kukattomia ja ylemmät kukintoon päättyviä.
Lehdet ovat varrella ja haaroissa kierteisesti. Ne ovat ruodittomat ja tyvestään leveähkösti varteen kiinnittyneet. Alemmat lehdet ovat usein kapean vastapuikeat ja pyöreäkärkiset sekä muut lehdet kapeansoikeat tai suikeahkot ja pyöreä- tai suippopäiset. Kaikki lehdet ovat ehytlaitaiset ja päältä vihreät tai sinertävän vihreät sekä alta sinivihreät tai -harmaat. Keskisuoni ja usein myös laidat ovat muuta lehteä vaaleammat. Lehdet ovat tavallisesti noin 2-8 cm pitkät ja noin 0,5-3 cm leveät. Lehtien ja varsien syysväri on punainen.
Kukinto on varsipäätteinen, haarainen sekä useiden kukkamaisten osakukintojen muodostama kerrannaissarja. Pienempiä sarjoja on myös ylempien sivuhaarojen kärjessä. Varsipäätteinen sarja on 5-20-haarainen. Kukin haara jakautuu kärkiosastaan tavallisesti 3 haaraan ja ne edelleen 2 haaraan. Kaikki haarat ovat tukilehdelliset. Pääsarjan tukilehdet ovat yleensä soikeat tai leveänsoikeat, vihreät ja selvästi haarojaan lyhyemmät. Kerrannaishaarojen tukilehdet ovat useimmiten leveänsoikeat, leveän vastapuikeat tai pitkänpyöreät ja kellanvihreät tai lähes keltaiset. Uloimmat osakukinnot muodostavat tyräkeille tyypillisen valekukan (cyathium), jossa alimpana on maljamainen, keltainen suojus, joka on läpimitaltaan noin 3-5 mm. Sen laidoilla on yleensä 4 soikean pyöreämuotoista, sarvetonta ja keltaista mesiäislevyä, jotka ovat noin 1,5-3 mm pitkät.
Kukat ovat kehättömät eli teriötä tai verhiötä ei ole. Suojusmaljan pohjalta nousee yli 10 yksiheteistä hedekukkaa, jotka ovat täydessä mitassaan noin 3-4 mm pitkät. Ponnenpuoliskot ovat pyöreähköt ja sivulle siirottavat. Hedekukkien keskellä on yksi emikukka, jonka perä on kukintavaiheessa noin 2-3 mm pitkä ja yleensä sivulle taipunut. Perän kärjessä oleva sikiäin on pallomainen, aluksi keltainen mutta pian vihertyvä ja pinnaltaan nystermäinen sekä läpimitaltaan noin 2-3 mm. Sikiäimen kärjessä oleva emin vartalo on 3-luottinen ja kukin luotti on 2-haarainen. Emi luotteineen on noin 1,5-2 mm pitkä. Hedelmä on sikiäimestä paisuva, kolmeksi lohkoksi hajoava kota, joka on lähes pallomainen, vihreä tai kellanvihreä ja nystermäpintainen. Kota on tavallisesti noin 4,5-6 mm pitkä ja noin 5,5-7,5 mm leveä. Emin vartalo ja luotit säilyvät sen kärjessä hajoamiseen asti. Kodan jokaisessa lohkossa on yksi siemen, joka on lähinnä pitkulaisen pyöreämuotoinen, kellertävä ja sileä sekä noin 3-3,5 mm pitkä. Normaali kukinta-aika on kesä-heinäkuu.
Rantatyräkki on Suomessa alkuperäinen ja harvinainen laji, jonka esiintymisalue on Suomenlahden rannikko Varsinais-Suomen, Uudenmaan ja Etelä-Karjalan eliömaakunnissa. Kasvupaikkoina ovat kivikkoiset ja pensaikkoiset merenrannat. Laji on harvinaisuutensa vuoksi rauhoitettu, mutta sitä ei ole luokiteltu uhanalaiseksi. Muissa Pohjoismaissa rantatyräkki kasvaa harvinaisena Etelä-Ruotsissa ja -Norjassa sekä Tanskassa.
Tyräkkien valkoinen maitiaisneste on myrkyllistä. Useissa lajeissa, myös rantatyräkissä, sitä on runsaasti ja se alkaa valua herkästi varren, haarojen ja lehtienkin haavoista sekä taittumista. Neste on hyvin tahrivaa ja sitä on lähes mahdoton saada tekstiileistä pois. Niinpä kasvustojen läpi ei kannata astella, vaan kiertää ne kokonaan. Ihoon tarttuva maitiaisneste aiheuttaa herkkäihoisemmille rakkuloita ja limakalvoja se syövyttää. Kansanlääkinnässä tyräkkien maitiaisnestettä on käytetty syylien ja känsien hävittämiseen.
Euroopassa kasvaa tulokkaat mukaan lukien yli sata tyräkkilajia. Koko maailmassa niitä on noin 2 160 lajia ja suku onkin yksi suurimmista. Lajien ilmiasu on globaalisti äärimmäisen vaihteleva hennoista ruohoista pensaisiin, puihin ja kaktusmaisiin mehikasveihin. Suomessa tavattavat lajit ovat kaikki ruohoja. Viisisädetyräkki, E. helioscopia ja kolmisädetyräkki, E. peplus, ovat yksivuotisia ja pieniä rikkakasveja, jotka ovat Suomessa muinaistulokkaita. Niiden suomalaiset nimet jo sinällään kertovat tärkeistä, erottavista tuntomerkeistä. Hyvin harvinaisena ja alueellisesti suppeana uustulokkaana on tavattu pikkutyräkkiä, E. exigua, joka on nimensä mukaisesti pieni ja hento ruoho. Suomessa käytetään puutarhakasveina erityisesti tarhatyräkkiä, E. cyparissias ja kultatyräkkiä, E. epithymoides. Molemmat ovat hoikkavartisia ja enintään noin 40 cm korkeita. Tarhatyräkki on karkaillut laaja-alaisesti ja vakiintunut monin paikoin asutuksen lähialueille. Kultatyräkkiä on tavattu lähinnä satunnaisesti muutamin paikoin puutarhojen liepeiltä ja maankäsittelyalueilta. Eniten rantatyräkkiä muistuttaa laajalle levinnyt uustulokas, kenttätyräkki, E. esula, joka on tanakkavartinen ja voi enimmillään olla lähes metrin korkuinen. Se ei ole merenrantakasvi, vaan kasvaa mm. ahoilla, pellon- ja tienpientareilla, vanhojen kasarmialueiden liepeillä sekä ratapihoilla ja radanvarsilla. Selkeänä rakenteellisena erona sen mesiäislevyt ovat puolipyöreät ja 2-sarviset.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle rantatyräkin esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 