• Lysimachia ciliata L. – ripsialpi
• Lysimachia L. – alvet
• Primulaceae – esikkokasvit

Ripsialpi, Lysimachia ciliata, on monivuotinen, pysty ja ainakin kukintoon saakka haaraton ruoho, joka on noin 20-50(-100) cm korkea. Juurakko on pitkä, haarova ja vaakatasossa kasvustoiksi levittäytyvä. Varsi on tylppäsärmäinen ja vihreäsävyinen, harmaanruskehtava tai punertava sekä kalju.

Lehdet ovat ruodilliset, varrella vastakkain ja ristikkäisesti allekkain. Erityisesti latvassa lehtiä voi olla kiehkurana neljäkin. Ruoti on yleensä noin 0,5-2,5 cm pitkä ja laidoiltaan ripsikarvainen. Karvojen pituus on noin 1-2 mm. Ruoti on lyhimmillään varren latvassa. Lehtilapa on lähinnä puikea, suipon teräväkärkinen ja pyöreä- tai tylppätyvinen. Alimpien lehtien lapa voi olla myös soikea tai lähes pyöreämuotoinen. Lapa on ehytlaitainen, pisteetön, päältä aluksi vaaleanvihreä ja myöhemmin tummanvihreä sekä alta lähinnä harmaanvihreä. Se on molemmin puolin kalju mutta laidoistaan hyvin lyhytripsinen. Lapa on tavallisesti noin 2-10 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-4,5 cm leveä. Lajin tieteellinen ja suomalainen nimi viittaavat juuri lehtien ja ruotien ripsilaitaisuuteen.

Kukinto muodostuu yksittäin, pareittain tai kolmittain varren yläosan lehtihangoissa olevista kukista tai kukintohaaroista, jotka haarovat toistamiseen. Kukkaperä on kalju ja yleensä noin 30-50 mm pitkä. Verhiö on tavallisesti noin 4-7 mm pitkä ja syvään 5-liuskainen. Liuskat ovat suikeat tai kapeanpuikeat, teräväkärkiset, vihreät ja kaljut sekä leveimmältä kohtaa useimmiten noin 1,5-2,5 mm leveät. Toisinaan verhiönliuskoja on vain kolme, jolloin ne ovat puikeammat ja leveämmät.

Teriö on vaaleankeltainen, säteittäisesti ratasmainen ja yhdislehtinen sekä melkein tyveen saakka 5-liuskainen. Se on tyveltään lyhyttorvinen ja tavallisesti noin 15-20 mm leveä. Teriön tyveä kiertää punertava rengas. Teriönliuskat ovat leveän ja pyöreämuotoisen vastapuikeat, laidoiltaan hyvin pieninystyiset ja usein hieman risareunaiset. Ne ovat yleensä noin 7-10 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 7-9 mm leveät. Heteitä on 5, ja ne ovat noin 4-5 mm pitkät. Ponnet ovat keltaiset ja niiden osuus heteiden pituudesta on noin 2-2,5 mm. Emi on 1-vartaloinen ja -luottinen sekä noin 4 mm pitkä. Vartalo on ohut, kellanvalkoinen ja luotti vain hieman sitä leveämpi. Hedelmä on pallomainen kota, joka on lopulta ruskehtava ja läpimitaltaan tavallisesti noin 4-5,5 mm. Vartalo pysyy pitkään kodan kärjessä. Kota avautuu kärjestään 5-liuskaisesti. Siemenet ovat kurttupintaiset ja lukuisat. Normaali kukinta-aika on kesä-heinäkuu.

Ripsialpi on alkuperältään pohjoisamerikkalainen laji, jolla on Suomessa yksi vakiintunut tulokaskasvupaikka Etelä-Hämeen eliömaakunnassa, Hämeenlinnassa. Laji havaittiin ensimmäisen kerran 1994 silloisen Lammin kunnan Evon alueelta, niittypohjaisesta metsästä, joka on ehkä vanhaa laidunmaata. Kasvusto oli tuolloin noin 3 m x 5 m:n kokoinen ja muodostui ilmeisesti yhdestä kasvullisesti levinneestä kloonista. Näin ollen laji on tuolla kasvupaikalla jo huomattavasti löytövuottaan vanhempi. Vuonna 2024 kasvuston koko oli noin 6 m x 15 m, mutta siinä oli vain kuusi kukkavartta. Kasvupaikan lähistöllä sijaitsee Evon metsäopisto, mutta kasvupaikka on yksityisessä metsässä. Voi vain arvailla, miten ripsialpi on alkujaan saapunut kasvupaikalleen. Löytöajankohtana lajin ei tiedetty olevan koristekasvikäytössä, eikä sen nimeä ollut myöskään silloisessa viljelykasvien luettelossa. Ihan tuulesta temmattu oletus ei liene sekään, että ripsialven siemeniä olisi saapunut jonkun pohjoisamerikkalaisen retkeilijän tai Evon tutkijan tms. varusteissa suoraan Amerikasta asti suositulle retkeily- ja metsätalousalueelle. Nykyisin ripsialpi on jo myynnissä suomalaisilla taimistoilla, ja siitä on jalostettu myös lehdiltään punertavasävyinen lajike. Lienee vain ajan kysymys, kun lajia alkaa löytyä myös karkulaisena asutuksen lähialueilta ja maankäsittelyalueilta.  Euroopan maissa ripsialpi on vakiintunut tulokas Britanniassa ja Belgiassa. The Euro+Med Plantbase -kartaston mukaan lajilla olisi villiytymiä myös Norjassa. Todennäköisesti villiytymiä löytyy jo monesta muustakin maasta.

Oheinen kuvasarja on Evon kasvustosta. Niittymäisessä metsämaassa kasvaessaan ripsialpi ei ylitä 50 cm:n korkeutta. Flora European mukaan korkeusvaihtelu on välillä 50-130 cm. Evolla kukinta on ainakin nykyisin vähäistä eikä ulotu latvalehtiä alemmaksi. Kukinnot eivät myöskään haaro. Teriö on huomattavasti kookkaampi kuin osassa tämän sivuston lähdekirjallisuutta on mainittu. Flora Europea ilmoittaa kooksi 9-13 mm ja Suuri Pohjolan kasvio 9-15 mm. Retkeilykasviossa ei oteta suoraan kantaa ripsialven teriön kokoon, vaan viitataan yleisesti tarha-alpeen, L. punctata, jonka teriön kooksi mainitaan 12-20 mm, mikä onkin suunnilleen oikea kokoluokka myös Evon kasvustossa.

Alpien sukuun on uuden tutkimuksen perusteella liitetty kolme muuta varsin erinäköistä esikkokasvien sukua. Perinteisiä alpia Suomessa kasvaa luonnonvaraisina kaksi, ranta-alpi, L. vulgaris ja terttualpi, L. thyrsiflora. Lisäksi kaksi puutarhalajia, tarha-alpi, L. punctata ja suikeroalpi, L. nummularia, karkailevat aika usein luontoon. Terttualpi ja suikeroalpi ovat niin omannäköisiään, ettei niitä sekoita ripsialpeen. Sen sijaan tarha- ja ranta-alpi ovat enemmän samanoloisia lajeja. Tosin Evon ripsialpikasvustoa ei koon ja kukkien vähäisyyden vuoksi näihinkään lajeihin sekoita. Lisäksi selvä tuntomerkkiero löytyy lehdistä. Tarha- ja ranta-alven lehtiruodit ja lavan reunat eivät ole ripsikarvaiset.

Ensimmäinen tiedonanto ripsialvesta: Arto Kurtto, ”Ripsialpi” (Lysimachia ciliata) Lammilla (EH). Kasvihavaintoja. Lutukka 10 (4/1994): 126.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle ripsialven esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase). Kartasta puuttuu Suomi.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Lysimachia ciliata – ripsialven lehdet ovat ruodilliset, varrella vastakkain ja ristikkäisesti allekkain. Erityisesti latvassa lehtiä voi olla kiehkurana neljäkin. Kukinto muodostuu yksittäin, pareittain tai kolmittain varren yläosan lehtihangoissa olevista kukista tai kukintohaaroista, jotka haarovat toistamiseen. Evon kasvustossa kukinta ei ulotu latvalehtiä alemmaksi. Kukinnot eivät myöskään haaro. Kukkaperä on yleensä noin 30-50 mm pitkä. 13.7.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lysimachia ciliata – ripsialven teriön tyveä kiertää punertava rengas. Teriönliuskat ovat leveän ja pyöreämuotoisen vastapuikeat, laidoiltaan hyvin pieninystyiset ja usein hieman risareunaiset. Ne ovat yleensä noin 7-10 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 7-9 mm leveät. Heteitä on viisi, ja ne ovat noin 4-5 mm pitkät. Ponnet ovat keltaiset ja niiden osuus heteiden pituudesta on noin 2-2,5 mm. Emi on yksivartaloinen ja -luottinen sekä noin 4 mm pitkä. 13.7.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lysimachia ciliata – ripsialven verhiö on tavallisesti noin 4-7 mm pitkä ja syvään viisiliuskainen. Liuskat ovat suikeat tai kapeanpuikeat, teräväkärkiset, vihreät ja leveimmältä kohtaa useimmiten noin 1,5-2,5 mm leveät. 13.7.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lysimachia ciliata – ripsialven hedelmä on pallomainen kota, joka on lopulta ruskehtava ja läpimitaltaan tavallisesti noin 4-5,5 mm. Vartalo pysyy pitkään kodan kärjessä. Kuvassa oleva kota on vielä keskenkasvuinen. 6.8.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lysimachia ciliata – ripsialven kasvustoalue Evolla on ilmeisesti yhtä kloonia, joka ainakin nykyisin kukkii heikosti. Lehdet ovat loppukesästä tummanvihreät. 6.8.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lysimachia ciliata – ripsialven juurakko on pitkä, haarova ja vaakatasossa kasvustoiksi levittäytyvä. 13.7.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lysimachia ciliata – ripsialpi on alkuperältään pohjoisamerikkalainen laji, jolla on Suomessa yksi vakiintunut, kuvassa oleva tulokaskasvupaikka Etelä-Hämeen eliömaakunnassa, Hämeenlinnassa, entisessä Lammin kunnassa, Evon kylässä. Laji havaittiin ensimmäisen kerran 1994 niittypohjaisesta metsästä, joka on ehkä vanhaa laidunmaata. Kasvusto oli tuolloin noin 3 m x 5 m:n kokoinen, joten laji on kasvupaikalla jo huomattavasti löytövuottaan vanhempi. Vuonna 2024 kasvuston koko oli noin 6 m x 15 m, mutta siinä oli vain kuusi kukkavartta. 13.7.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lysimachia ciliata – ripsialven saapumista Evon kasvupaikalle voi vain arvailla. Löytöajankohtana lajin ei tiedetty olevan koristekasvikäytössä, eikä sen nimeä ollut myöskään silloisessa viljelykasvien luettelossa. Ihan tuulesta temmattu oletus ei liene sekään, että ripsialven siemeniä olisi saapunut jonkun pohjoisamerikkalaisen retkeilijän tai Evon tutkijan tms. varusteissa suoraan Amerikasta asti suositulle retkeily- ja metsätalousalueelle. Nykyisin ripsialpi on jo myynnissä suomalaisilla taimistoilla. Ilmeisesti talvella 2023-2024 kasvumetsässä toteutettiin hakkuu, josta jäi puuta ja oksistoa maastoon. Sinnikkäästi ripsialpi kuitenkin tunki itseään näkyville hakkuutähteiden seasta. 13.7.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto