Pyrola minor – pikkutalvikki

  • Pyrola minor L. – pikkutalvikki
  • Pyrola L. – terttutalvikit
  • Ericaceae – kanervakasvit (aikaisemmin Pyrolaceae – talvikkikasvit)

Talvikkien eri suvut muodostivat aikaisemmin oman talvikkikasvien heimonsa, Pyrolaceae. Nykytietämyksen mukaisesti suvut on liitetty kanervakasvien heimoon, Ericaceae. Pikkutalvikki on pysty, ruusukelehtinen ja yleensä noin 10-25 cm korkea, kalju ruoho. Juurakko on pitkä, suikertava ja maarönsyinen. Sen avulla talvikki voi levittäytyä kasvustolaikuiksi. Rönsyt voivat haaroa lähes maarajassa, jolloin syntyy tiheitä, runsaslehtisiä ja monivartisia ryppäitä. Kukintovarsi, joka on samalla myös kukintoperä, on haaraton, ohut, särmikäs ja vihreä, vaaleanvihreä tai punertava. Sen tyvellä ja ylös kukintoon saakka on kierteisesti harvakseen suomumaisia pikkulehtiä, jotka ovat kapeansoikeita tai suikeahkoja, noin 5-10 mm pitkiä ja leveimmältä kohtaa noin 1-3 mm leveitä. Niiden väri vaihtelee harmaanvalkoisesta kellanvihreän kautta punertavaan tai punaruskeaan. Toisinaan suomulehtiä on vain tyviosassa.

Varsinaiset lehdet ovat tyvellä harsuhkona ruusukkeena. Ne ovat pitkäruotiset, ohuehkot, nahkeat ja hieman kurttuiset sekä talvehtivat. Ruoti on kapeahkosti siipipalteinen ja yleensä noin 2-4 cm pitkä sekä lehtilapaa lyhyempi. Lapa on leveänsoikea tai lähes pyöreä ja kärjestään pyöreä tai lyhytsuippuinen sekä tyveltään pyöreä, tylppä tai lyhyesti suippeneva. Laita on matalanyhäinen tai -hampainen. Lapa on molemmin puolin vihreä ja tavallisesti noin 2-5 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-4 cm leveä.

Kukinto on kukintoperän kärjessä oleva, pysty terttu, jonka kukat ovat joka suuntaan nuokkuvia. Terttu on yleensä noin 2-8 cm pitkä, tiiviihkö ja noin 7-20-kukkainen. Kukat ovat perällisiä ja tukilehdellisiä. Kukkaperä on noin 3-5 mm pitkä ja kaareva. Tukilehti on suikeahko ja valkoinen, vihertävä tai punertava sekä noin 2-6 mm pitkä ja noin 0,5-1 mm leveä. Verhiö on vihertävä, punertava tai ruskehtava ja noin 1,5-2 mm pitkä sekä kärjestään syvään 5-liuskainen. Liuskat ovat kolmiomaiset, noin 1-1,5 mm pitkät ja tyveltään noin pituutensa levyiset.

Teriö on pallomainen, valkoinen tai punertava ja tavallisesti noin 5-7 mm leveä sekä säteittäisesti 5-terälehtinen. Terälehdet ovat pyöreähköt, lomittaiset ja tavallisesti noin 3-4 mm pitkät sekä leveimmältä kohtaa noin pituutensa levyiset. Heteitä on 8 tai toisinaan 10. Ne kaareutuvat sikiäimen tyveltä ja ovat sen myötäiset. Heteet ovat ponsineen noin 3 mm pitkät ja jäävät teriön sisään. Palhot ovat valkoiset ja litteät sekä pölytysvalmiit ponnet keltaiset ja noin 1 mm pitkät. Ne avautuvat ponnenpuoliskojen kärkiaukon kautta. Emiö on yhdislehtinen ja vartaloita sekä luotteja on yksi. Sikiäin on vihreä, 5-lohkoinen ja pyöreä. Emin vartalo luotteineen on vihreä, tanakka ja suora sekä useimmiten noin 2-3 mm pitkä. Luotti on pyöreän levymäinen, nystermäpintainen ja jää vartalon kanssa teriön sisään tai yltää sen kärjen tasalle. Hedelmä on nuokkuva, pyöreämuotoinen ja 5-lokeroinen sekä kypsänä ruskeahko kota. Se on yleensä noin 5-6 mm leveä ja noin 3-4 mm korkea. Kota avautuu lohkoittain pitkittäissuuntaisesti. Sen kärjessä pysyy loppuun asti emin kuivunut vartalo luotteineen. Normaali kukinta-aika on kesä-heinäkuu.

Pikkutalvikki on alkuperäinen laji Suomessa ja se on sopivilla kasvupaikoilla yleinen koko maassa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä tuoreet, lievästi soistuneet ja lehtomaiset kangasmetsät, metsien laiteet, korvet, metsäojien reunamat, suonlaidat ja rantapensaikot sekä tunturikoivikot ja -kankaat. Muissa Pohjoismaissa laji kasvaa Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa sekä Tanskan Färsaarilla.

Pikkutalvikin kukat ovat medettömiä, joten kovin suuressa suosiossa ne eivät hyönteisten keskuudessa ole. Toki siitepöly houkuttelee niitä jonkin verran. Koska lähes kaikki kukat kehittyvät kotahedelmiksi, itsepölytystäkin varmasti tapahtuu. Terttutalvikkien suvun siemenet ovat hyvin pieniä ja niitä mahtuu grammaan peräti noin 250 000. Niinpä ne leviävät helposti tuulen mukana. Varret kotineen jäävät usein törröttämään talven yli ja siemeniä vapautuu lohkojen saumoista pitkän aikaa. Siementen pienuuden ja keveyden vastapainoksi niissä on hyvin vähän vararavintoa kasvua varten. Niinpä ne tarvitsevat kämmeköiden tapaan sienikumppanin taimikasvuaan varten. Symbioottinen suhde sienten kanssa jatkuu läpi talvikkien elämän.

Suomen talvikit lukeutuvat neljään eri sukuun, terttutalvikkeihin, nuokkutalvikkeihin, Orthilia, tähtitalvikkeihin, Moneses ja sarjatalvikkeihin, Chimaphila. Suvut ovat niin tunnuspiirteisiä, ettei niitä sekoita keskenään. Terttutalvikkeja on Suomessa pikkutalvikin lisäksi kolme lajia, isotalvikki, Pyrola rotundifolia, kellotalvikki, P. media ja keltatalvikki, P.chlorantha. Isotalvikin kukka on hyvin avoimen kellomainen. Emin vartalo luotteineen on punainen tai kellanpunainen, käyrä ja alaspäin taipunut sekä useimmiten noin 6-8 mm pitkä. Kellotalvikki on tieteellisen nimensä mukaisesti iso- ja pikkutalvikin väliltä. Sen teriö on avoimemman kellomainen, mutta ei niin levällään kuin isotalvikilla. Teriö on valkoinen tai hieman punertava. Vartalo on suora, teriöstä ulos tuleva ja noin 4-6 mm pitkä. Keltatalvikin teriö on hyvin avoimen kellomainen ja kellan- tai vihertävänvalkoinen. Vartalo on käyrä, vihertävä ja noin 6-7 mm pitkä. Lisäksi lehdet ovat huomattavan tummanvihreät.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle pikkutalvikin esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Pyrola minor - pikkutalvikki on pysty ja ruusukelehtinen ruoho, jonka juurakko on pitkä, suikertava ja maarönsyinen. Sen avulla laji voi levittäytyä kasvustolaikuiksi. Rönsyt voivat haaroa myös maarajassa, jolloin useampiakin kukintovarsia saattaa kasvaa aivan vierekkäin. EH, Hämeenlinna, Idänpää, Aulangonjärven eteläkulman eteläpuolinen, lehtoinen rinnemetsä, 3.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pyrola minor – pikkutalvikki on pysty ja ruusukelehtinen ruoho, jonka juurakko on pitkä, suikertava ja maarönsyinen. Sen avulla laji voi levittäytyä kasvustolaikuiksi. Rönsyt voivat haaroa myös maarajassa, jolloin useampiakin kukintovarsia saattaa kasvaa aivan vierekkäin. EH, Hämeenlinna, Idänpää, Aulangonjärven eteläkulman eteläpuolinen, lehtoinen rinnemetsä, 3.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pyrola minor - pikkutalvikin varsinaiset yhteyttävät lehdet ovat ruusukemaisesti tyvellä. Lisäksi kukintovarren juurella ja ylös kukintoon saakka on kierteisesti harvakseen suomumaisia pikkulehtiä, jotka ovat kapeansoikeita tai suikeahkoja ja noin 5-10 mm pitkiä. Toisinaan suomulehtiä on vain tyviosassa. EH, Hämeenlinna, Idänpää, Aulangonjärven eteläkulman eteläpuolinen, lehtoinen rinnemetsä, 3.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pyrola minor – pikkutalvikin varsinaiset yhteyttävät lehdet ovat ruusukemaisesti tyvellä. Lisäksi kukintovarren juurella ja ylös kukintoon saakka on kierteisesti harvakseen suomumaisia pikkulehtiä, jotka ovat kapeansoikeita tai suikeahkoja ja noin 5-10 mm pitkiä. Toisinaan suomulehtiä on vain tyviosassa. EH, Hämeenlinna, Idänpää, Aulangonjärven eteläkulman eteläpuolinen, lehtoinen rinnemetsä, 3.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pyrola minor - pikkutalvikki on yleensä noin 10-25 cm korkea (kuvan yksilö noin 25 cm). Sen kukintovarsi tai kukintoperä on haaraton, ohut ja särmikäs sekä väriltään vihreä, vaaleanvihreä tai punertava. Kuvan yksilöllä pieniä suomulehtiä on vain kukintovarren tyvellä. Kukkivan ruusukkeen juurella on nähtävissä useampia, rönsyistä nousevia ja pieniä ruusukkeita, jotka kukkivat todennäköisesti vasta muutaman vuoden kuluttua. Ympärillä kasvaa runsaana myös nuokkutalvikkia, Orthilia secunda. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, rehevähkö kangasmetsä Tervaniemen ulkoilureitin varrella, 4.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pyrola minor – pikkutalvikki on yleensä noin 10-25 cm korkea (kuvan yksilö noin 25 cm). Sen kukintovarsi tai kukintoperä on haaraton, ohut ja särmikäs sekä väriltään vihreä, vaaleanvihreä tai punertava. Kuvan yksilöllä pieniä suomulehtiä on vain kukintovarren tyvellä. Kukkivan ruusukkeen juurella on nähtävissä useampia, rönsyistä nousevia ja pieniä ruusukkeita, jotka kukkivat todennäköisesti vasta muutaman vuoden kuluttua. Ympärillä kasvaa runsaana myös nuokkutalvikkia, Orthilia secunda. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, rehevähkö kangasmetsä Tervaniemen ulkoilureitin varrella, 4.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pyrola minor - pikkutalvikki suosii kosteita, jopa märkiä kasvupaikkoja. Se on yleinen laji kaikissa Suomen eliömaakunnissa. Sen voi tavata erityisesti tuoreista, lievästi soistuneista ja lehtomaisista kangasmetsistä, metsien laiteilta, korvista, kosteikkojen ja soiden laitamilta, rantapensaikoista sekä Lapin tunturikoivikoista ja -kankailta. EH, Hämeenlinna, Luolaja, Hattelmalanjärven rantanevan laide lähellä lintutornia, YKJ 27.6.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pyrola minor – pikkutalvikki suosii kosteita, jopa märkiä kasvupaikkoja. Se on yleinen laji kaikissa Suomen eliömaakunnissa. Sen voi tavata erityisesti tuoreista, lievästi soistuneista ja lehtomaisista kangasmetsistä, metsien laiteilta, korvista, kosteikkojen ja soiden laitamilta, rantapensaikoista sekä Lapin tunturikoivikoista ja -kankailta. EH, Hämeenlinna, Luolaja, Hattelmalanjärven rantanevan laide lähellä lintutornia, YKJ 27.6.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pyrola minor - pikkutalvikin kukinto on kukintoperän kärjessä oleva, pysty terttu, jonka kukat ovat joka suuntaan nuokkuvia. Terttu on yleensä noin 2-8 cm pitkä, tiiviihkö ja noin 7-20-kukkainen. Kukat ovat perällisiä ja tukilehdellisiä. Kukkaperä on noin 3-5 mm pitkä ja kaareva. Tukilehti on suikeahko ja noin 2-6 mm pitkä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, rehevähkö kangasmetsä Tervaniemen ulkoilureitin varrella, 4.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pyrola minor – pikkutalvikin kukinto on kukintoperän kärjessä oleva, pysty terttu, jonka kukat ovat joka suuntaan nuokkuvia. Terttu on yleensä noin 2-8 cm pitkä, tiiviihkö ja noin 7-20-kukkainen. Kukat ovat perällisiä ja tukilehdellisiä. Kukkaperä on noin 3-5 mm pitkä ja kaareva. Tukilehti on suikeahko ja noin 2-6 mm pitkä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, rehevähkö kangasmetsä Tervaniemen ulkoilureitin varrella, 4.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pyrola minor - pikkutalvikin teriö on pallomainen, valkoinen tai punertava ja tavallisesti noin 5-7 mm leveä sekä säteittäisesti viisiterälehtinen. Terälehdet ovat pyöreähköt, lomittaiset ja tavallisesti noin 3-4 mm pitkät sekä noin pituutensa levyiset. Sivusta katsottaessa kukan heteet jäävät terälehtipallon sisään eikä emin vartalokaan luotteineen yllä teriön ulkopuolelle. Verhiö on kärjestään syvään viisiliuskainen. Liuskat ovat kolmiomaiset, noin 1-1,5 mm pitkät ja tyveltään noin pituutensa levyiset. EH, Hämeenlinna, Luolaja, Hattelmalanjärven rantanevan laide lähellä lintutornia, YKJ 27.6.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pyrola minor – pikkutalvikin teriö on pallomainen, valkoinen tai punertava ja tavallisesti noin 5-7 mm leveä sekä säteittäisesti viisiterälehtinen. Terälehdet ovat pyöreähköt, lomittaiset ja tavallisesti noin 3-4 mm pitkät sekä noin pituutensa levyiset. Sivusta katsottaessa kukan heteet jäävät terälehtipallon sisään eikä emin vartalokaan luotteineen yllä teriön ulkopuolelle. Verhiö on kärjestään syvään viisiliuskainen. Liuskat ovat kolmiomaiset, noin 1-1,5 mm pitkät ja tyveltään noin pituutensa levyiset. EH, Hämeenlinna, Luolaja, Hattelmalanjärven rantanevan laide lähellä lintutornia, YKJ 27.6.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pyrola minor - pikkutalvikin heteet ja emiö alkavat paljastua teriön ränsistyessä. Heteitä on kahdeksan tai toisinaan kymmenen. Ne ovat emin vartalon myötäiset ja ponsineen noin 3 mm pitkät. Emin vartalo luotteineen on vihreä, tanakka ja suora sekä useimmiten noin 2-3 mm pitkä. Luotti on pyöreän levymäinen ja nystermäpintainen. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, rehevähkö kangasmetsä Tervaniemen ulkoilureitin varrella, 4.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pyrola minor – pikkutalvikin heteet ja emiö alkavat paljastua teriön ränsistyessä. Heteitä on kahdeksan tai toisinaan kymmenen. Ne ovat emin vartalon myötäiset ja ponsineen noin 3 mm pitkät. Emin vartalo luotteineen on vihreä, tanakka ja suora sekä useimmiten noin 2-3 mm pitkä. Luotti on pyöreän levymäinen ja nystermäpintainen. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, rehevähkö kangasmetsä Tervaniemen ulkoilureitin varrella, 4.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pyrola minor - pikkutalvikin hedelmä on nuokkuva, pyöreä, viisilokeroinen ja kypsänä kellanruskea kota, joka on yleensä noin 5-6 mm leveä ja noin 3-4 mm korkea. Sen kärjessä pysyy loppuun asti emin kuivunut vartalo. Kuvassa kota on vasta kehittymässä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, rehevähkö kangasmetsä Tervaniemen ulkoilureitin varrella, 4.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pyrola minor – pikkutalvikin hedelmä on nuokkuva, pyöreä, viisilokeroinen ja kypsänä kellanruskea kota, joka on yleensä noin 5-6 mm leveä ja noin 3-4 mm korkea. Sen kärjessä pysyy loppuun asti emin kuivunut vartalo. Kuvassa kota on vasta kehittymässä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, rehevähkö kangasmetsä Tervaniemen ulkoilureitin varrella, 4.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pyrola minor - pikkutalvikin ruusukelehtien lapa on leveänsoikea tai lähes pyöreä ja kärjestään pyöreä tai lyhytsuippuinen. Se on tavallisesti noin 2-5 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-4 cm leveä. Ruoti on yleensä noin 2-4 cm pitkä sekä lehtilapaa lyhyempi. EH, Hämeenlinna, Idänpää, Aulangonjärven eteläkulman eteläpuolinen, lehtoinen rinnemetsä, 3.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pyrola minor – pikkutalvikin ruusukelehtien lapa on leveänsoikea tai lähes pyöreä ja kärjestään pyöreä tai lyhytsuippuinen. Se on tavallisesti noin 2-5 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-4 cm leveä. Ruoti on yleensä noin 2-4 cm pitkä sekä lehtilapaa lyhyempi. EH, Hämeenlinna, Idänpää, Aulangonjärven eteläkulman eteläpuolinen, lehtoinen rinnemetsä, 3.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pyrola minor - pikkutalvikin lehdet ovat ohuehkot, nahkeat ja hieman kurttuiset sekä talvehtivat. Lapa on molemmin puolin vihreä ja sen laita on matalanyhäinen tai -hampainen. Ruoti on kapeahkosti siipipalteinen. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, rehevähkö kangasmetsä Tervaniemen ulkoilureitin varrella, 4.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pyrola minor – pikkutalvikin lehdet ovat ohuehkot, nahkeat ja hieman kurttuiset sekä talvehtivat. Lapa on molemmin puolin vihreä ja sen laita on matalanyhäinen tai -hampainen. Ruoti on kapeahkosti siipipalteinen. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, rehevähkö kangasmetsä Tervaniemen ulkoilureitin varrella, 4.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto