• Vicia tenuifolia Roth – tuoksuvirna
• Vicia L. – (terttu)virnat
• Fabaceae – hernekasvit

Tuoksuvirna, Vicia tenuifolia, on monivuotinen, rento, kiipeilevä ja tavallisesti noin 40-120 cm pitkä ruoho. Juurakko on ohut, suikertava, haarova ja maarönsyinen muodostaen kasvullisesti laajenevia varsikkoja. Varret ovat haarovat, hoikat vaikkakin jäntevät, särmikkäät ja vihreäsävyiset tai paikoin punaruskehtavat sekä myötäkarvaiset tai kaljut.

Lehdet ovat korvakkeelliset, tyveen saakka parilehdykkäiset, kärhelliset ja varrella kierteisesti. Korvakkeet ovat kapeansuikeat, suipon teräväkärkiset, alemmissa lehdissä ulkosivultaan toispuolisen keihästyviset ja myötäkarvaiset. Ne ovat yleensä noin 5-12 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 0,7-2 mm leveät. Tyvilisäke on useimmiten siirottava, kärkeä kohti suippeneva ja usein noin 2-6 mm pitkä. Lehtilapa on tavallisesti noin 4-10 cm pitkä ja lehdykät levällään leveimmältä kohtaa noin 2-6 cm leveä. Lehdyköitä on useimmiten 9-14 paria. Niiden ruoti on enintään 1 mm pitkä. Lehdykät ovat tieteellisen lajinimensä mukaisesti suikeahkot – lähes tasasoukat, pyöreähkötyviset, suippopäiset ja lyhyen otakärkiset sekä ehytlaitaiset ja keskisuoneltaan epäselvät. Ne ovat molemmin puolin tiheästi myötäkarvaiset ja valaistuksesta riippuen vihreät tai karvoituksen vuoksi harmahtavanvihreät sekä tavallisesti noin 10-30 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-3 mm leveät. Lehden päässä oleva kärhi on kärkiosastaan haaroittuva ja noin 15-30 mm pitkä. Saadessaan kosketuksen muihin kasveihin tai omiin versoihinsa se kiertyy tiiviisti kohteensa ympärille ja tukee osaltaan kasvua ylöspäin. Myös lehtiranka ja kärhi ovat tiheähkösti myötäkarvaiset.

Kukinto on pitkäperäinen, yleensä noin 15-30-kukkainen, tiheä ja toispuolinen sekä heikosti tuoksuva terttu, joka sijaitsee verson latva-alueen lehtihangoissa. Se on perineen yleensä yli kaksi kertaa tukilehteään pitempi. Terttu on kukkiessaan tavallisesti noin 6-12 cm pitkä ja noin 2,5-3 cm leveä. Kukintoperä on särmikäs, yleensä tiheähkösti myötäkarvainen ja noin 6-10 cm pitkä. Kukkaperä on noin 1-2 mm pitkä ja lyhyesti myötäkarvainen. Verhiö on tyveltään torvimaisen yhdislehtinen, vastakohtainen ja jossain määrin epäsymmetrinen sekä kärjestään 5-liuskainen. Se on yleensä punertava, myötäkarvainen ja liuskoineen noin 4,5-6 mm pitkä. Yhtenäinen tyviosa on noin 2-3 mm pitkä ja noin 2 mm leveä. Kaksi ylintä kärkiliuskaa ovat hammasmaiset, toisinaan lähes huomaamattoman vähäiset ja noin 0,3-1 mm pitkät. Kolme alinta liuskaa ovat pitemmät, hyvin kapean kolmiomaiset ja teräväkärkiset. Alin niistä on pisin ja noin 2,5-3 mm pitkä eli suunnilleen samanmittainen kuin yhdiskasvuinen tyviosa.

Hernekasvien teriö on vastakohtainen, ja sitä kutsutaan perhomaiseksi. Kukan 5 terälehteä ovat keskenään hyvin erinäköiset ja erikoistuneet omiin tehtäviinsä täysin sulkeutuneen nielun ja kokonaan peittoon jäävien heteiden ja emin ympärillä. Tuoksuvirnan teriö on tavallisesti noin 12-15 mm pitkä, yleisväriltään aluksi punavoittoisen sinipunainen ja pölytyksen jälkeen siniseksi tummuva. Värinäkymään silmällä ja kameran kuvassa vaikuttaa merkittävästi havaintopaikan valomäärä. Näkyvin ja kookkain terälehti on purje, jonka suonet ovat pohjaväriä tummemmat. Purje nimensä mukaisesti kaartuu leveänä ylöspäin. Sen kärkiosa on tylppäpäinen, lovikärkinen ja usein laidoiltaan taakse päin kaartuva. Purje on suorana noin teriön mittainen, ja sen kärkiosa eli lapa on noin 7-8 mm leveä sekä selvästi pitempi kuin verhiön sisään kapeneva tyviosa eli kynsi. Teriön sivuilla on siiviksi kutsuttu terälehtipari, jonka lehdet ovat valkoiset tai laidoiltaan hieman sinipunertavat, kärkiosastaan kapean soikeahkot, pyöreä- tai tylppäpäiset ja noin 2,5-3 mm leveät sekä tyviosastaan verhiön sisään kapenevat ja lähes purjeen mittaiset. Alimpana teriössä on venho, joka muodostuu kahdesta, suurimmaksi osaksi valkoisesta terälehdestä, jotka ovat kapenevasta tyviosastaan yhdiskasvuisia ja kärkiosastaan tiiviisti limittäin muodostaen venemäisen kaukalon. Venhon kärkiosa on jyrkästi ylöspäin kaartuva. Kärkiosan ulkoreunoilla on molemmin puolin pieni levikesiiveke, joka on tumman sinipunainen.

Kukassa on 10 hedettä, joiden tyviosa on yhteenkasvanut kehänpäällisen sikiäimen ja emin vartalon ympärille. Hedekokonaisuuden vapaat ja valkoiset kärkiosat ovat eripituiset ja jyrkästi ylöspäin kaartuvat. Ponnet ovat keltaiset tai kellanruskehtavat ja pitkulaiset. Sikiäin on 1-lokeroinen, ja sen kärjessä oleva emi on 1-vartaloinen ja -luottinen. Vartalon valkoinen kärkiosa taipuu jyrkästi ylöspäin ja on luotteineen ympäri asti karvainen. Normaali kukinta-aika on kesä-heinäkuu.

Sikiäimestä kehittyy palkohedelmä, joka on lähes suorasivuinen mutta tyvestään kapeneva ja alapuolen kärjestään pyöristyvä. Se on ensin vihreä, kypsänä ruskea ja kalju sekä täysikasvuisena tavallisesti noin 20-35 mm pitkä, pulleahko ja leveämmältä sivultaan noin 5-8 mm leveä. Sen kärjessä säilyy pitkään otana emin kuivunut vartalo. Palossa on useimmiten 4-8 pallomaista ja tummanvihreää – mustanruskeaa siementä, jotka ovat läpimitaltaan noin 2-3 mm. Ne irtoavat palon kiertyessä auki.

Tuoksuvirnan luontainen levinneisyysalue kattaa valtaosan Eurooppaa ja yltää pohjoisessa Tanskaan, Etelä-Ruotsiin, Viroon ja Etelä-Venäjälle. Suomessa lajilla on yksi pitkäaikainen ja vakiintunut esiintymä Ahvenanmaan Finströmissä. Ensimmäinen havainto pienialaisesta kasvustotuppaasta on vuodelta 2006. Vuosi vuodelta kasvustoala on laajentunut ja oli 2026 jo noin 7 m x 10 m:n suuruinen. Kasvupaikkana on tienvarren niittyalue. Luontaisella levinneisyysalueella kasvupaikkoina ovat mm. kalkkipitoiset kedot, metsänreunat, pensaikot ja tienvarret. Laji on aikaisemmin tavattu tulokkaana parilta paikalta Uudenmaan eliömaakunnasta, 1950-luvulla Loviisasta ja 1970-luvun alussa Helsingistä.

Tuoksuvirnaa muistuttaa kaksi läheistä alkuperäislajia, hiirenvirna, V. cracca ja aikaisemmin samaan sukuun kuulunut metsävirvilä, Ervilia sylvatica, aikaisemmalta nimeltään metsävirna, V. sylvatica. Hiirenvirna on hyvin yleinen laji, jota tavataan mm. niityillä, pientareilla, rannoilla ja metsänreunoissa. Tuoksuvirnan erottaminen hiirenvirnasta vaatii tarkkaa tuntomerkkien erittelyä. Tuoksuvirnan lehtien lehdykät ovat leveimmältä kohtaa vain noin 1-3 mm leveät. Hiirenvirnalla vaihteluväli on suurempi, 1-8 mm. Tuoksuvirnan teriö on tavallisesti noin 12-15 mm pitkä, kun se hiirenvirnalla on keskimäärin pienempi, noin 8-12 mm pitkä. Tärkeä, silmin havaittava ero löytyy teriön purjeen mittasuhteista. Tuoksuvirnan purjeen kärkiosa on noin 7-8 mm leveä ja selvästi pitempi kuin verhiön sisään kapeneva tyviosa. Hiirenvirnan purjeen kärkiosa on noin 5-6,5 mm leveä sekä suunnilleen yhtä pitkä kuin kapeneva tyviosa. Metsävirvilä on Etelä-Suomessa yleinen ja pohjoisempana harvinainen laji, joka nimensä mukaisesti kasvaa lähinnä metsissä, lehdoissa, metsänreunoissa ja metsäisillä tienpientareilla. Kukkivana se on helppo erottaa tuoksuvirnasta valkoisten ja sinisuonisten teriöidensä perusteella. Suomessa tavataan harvinaisina tai hyvin harvinaisina kahta muutakin tuoksuvirnaa muistuttavaa lajia, pommerinvirnaa, V. cassubica ja ruisvirnaa, V. villosa. Niidenkin erottaminen tuoksuvirnasta vaatii yksityiskohtaista määritystarkastelua. Pommerinvirna on Suomessa alkuperäinen ja rauhoitettu laji, jota tavataan harvinaisena vain Varsinais-Suomen ja Uudenmaan eliömaakunnissa. Se on toisin kuin tuoksuvirna pysty ja noin 30-60 cm korkea kasvi. Terttu on vain noin 5-15-kukkainen. Verhiön pisimmätkin liuskat ovat torvea lyhyemmät. Palossa on useimmiten 1-3 siementä. Ruisvirnaa käytetään jonkin verran viherlannoituskasvina, ja tulokkaana se silloin tällöin leviää mm. muille pelloille, puutarhoihin, viljelypalstoille ja joutomaille. Purjeen mittasuhteet ovat päinvastaiset kuin tuoksuvirnalla. Ruisvirnan purjeen kärkiosa on vain noin puolet tyviosan pituudesta.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle tuoksuvirnan esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Vicia tenuifolia – tuoksuvirna on Suomessa harvinainen uustulokas. Sen luontainen levinneisyysalue kattaa valtaosan Eurooppaa ja yltää pohjoisessa Tanskaan, Etelä-Ruotsiin, Viroon ja Etelä-Venäjälle. Sopivassa valaistuksessa kukinnot ovat pääväriltään punavoittoisen sinipunaiset. Normaali kukinta-aika on kesä- ja heinäkuu. A, Finström, Godby, Getavägenin varressa oleva niittyalue, 13.6.2014. Koko kuvasarja on samalta kasvupaikalta. Copyright Hannu Kämäräinen.

Vicia tenuifolia – tuoksuvirna on monivuotinen, rento, kiipeilevä ja tavallisesti noin 40-120 cm pitkä ruoho. Varret ovat haarovat, hoikat vaikkakin jäntevät ja vihreäsävyiset tai paikoin punaruskehtavat. Valon vaikutus havaittuihin väreihin on merkittävä. Edellisessä kuvassa punavoittoisina näkyvät kukinnot ovatkin oheisessa kuvassa sinivoittoisia. 18.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Vicia tenuifolia – tuoksuvirnan, kuten muidenkin virnojen, kukkien väri tummuu ikääntyessään siniseksi. Tämä helpottaa kimalaisten ja mehiläisten medenkeruuta kukintopaljouden keskellä. Myös virna hyötyy väriviestityksestä, kun hyönteiset ohjautuvat paremmin vielä pölyttämättömiin kukkiin. 18.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Vicia tenuifolia – tuoksuvirnan teriö muodostuu viidestä terälehdestä ja on tavallisesti noin 12-15 mm pitkä. Näkyvin, kookkain ja värikkäin terälehti on purje, joka kaartuu leveänä ylöspäin. Se on lovikärkinen ja noin 7-8 mm leveä sekä selvästi pitempi kuin verhiön sisään kapeneva tyviosa. Lähilajilla, hiirenvirnalla, V. cracca, purjeen kärki ja tyviosat ovat suunnilleen samanmittaiset. Tuoksuvirnan teriön sivuilla on siiviksi kutsuttu terälehtipari, jonka lehdet ovat lähes valkoiset ja kärkiosastaan noin 2,5-3 mm leveät. Kukkaperä on noin 1-2 mm pitkä. Verhiö on kärjestään viisiliuskainen, yleensä punertava, myötäkarvainen ja liuskoineen noin 4,5-6 mm pitkä. Yhtenäinen tyviosa on noin 2-3 mm pitkä ja noin 2 mm leveä. Kaksi ylintä kärkiliuskaa ovat hammasmaiset ja vain noin 0,3-1 mm pitkät. Kolme alinta liuskaa ovat pitemmät, hyvin kapean kolmiomaiset ja teräväkärkiset. Alin niistä on pisin ja noin 2,5-3 mm pitkä eli suunnilleen samanmittainen kuin yhdiskasvuinen tyviosa. 13.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.

Vicia tenuifolia – tuoksuvirnan teriössä alimpana on venho, joka muodostuu kahdesta, suurimmaksi osaksi valkoisesta terälehdestä, jotka ovat kapenevasta tyviosastaan yhdiskasvuisia ja kärkiosastaan tiiviisti limittäin muodostaen venemäisen kaukalon. Venhon kärkiosa on jyrkästi ylöspäin kaartuva sulkien sisäänsä kukan hetiön ja emiön. Kärkiosan ulkoreunoilla on molemmin puolin pieni levikesiiveke, joka on tumman sinipunainen. 18.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Vicia tenuifolia – tuoksuvirnan kukassa on kymmenen hedettä, joiden tyviosa on yhteenkasvanut kehänpäällisen sikiäimen ja emin vartalon ympärille. Hedekokonaisuuden vapaat ja valkoiset kärkiosat ovat eripituiset ja jyrkästi ylöspäin kaartuvat. Ponnet ovat keltaiset tai kellanruskehtavat ja pitkulaiset. Sikiäimen kärjessä oleva emi on yksivartaloinen ja -luottinen. Vartalon valkoinen kärkiosa taipuu heteiden tavoin jyrkästi ylöspäin ja on luotteineen ympäri asti karvainen. Vain isot pistiäiset kykenevät painamaan venhon auki, jolloin niiden imukärsälle avautuu reitti kukan tyvellä olevan meden luo. Samalla hyönteisten karvoitus kuljettaa siitepölyä kukkien välillä. Kuvausta varten teriö on avattu sormella painamalla. Kuvassa näkyvät hyvin myös venhon tummanvioletit sivusiivekkeet. 18.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Vicia tenuifolia – tuoksuvirnan palko on kypsänä ruskea. Siinä on useimmiten 4-8 pallomaista ja tummanvihreää – mustanruskeaa siementä, jotka ovat läpimitaltaan noin 2-3 mm. Ne irtoavat palon kiertyessä auki. 9.8.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.

Vicia tenuifolia – tuoksuvirna on hyvin lehdekäs. Usein versot lehtineen muodostavat tiheitä vyyhtejä, joista yksittäisen varren hahmottaminen on lähes mahdotonta. Lehdet ovat varrella kierteisesti. 18.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Vicia tenuifolia – tuoksuvirnan lehdet ovat tyveen saakka parilehdykkäiset, kärhelliset, tavallisesti noin 4-10 cm pitkät ja lehdykät levällään noin 2-6 cm leveät. Lehdyköitä on useimmiten 9-14 paria. Ne ovat tieteellisen lajinimensä mukaisesti suikeahkot – lähes tasasoukat, tavallisesti noin 10-30 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-3 mm leveät. Lehden päässä oleva kärhi on kärkiosastaan haaroittuva ja noin 15-30 mm pitkä. Saadessaan kosketuksen muihin kasveihin tai omiin versoihinsa se kiertyy kohteensa ympärille ja tukee osaltaan rennon kasvin kohottautumista valoa kohti. 10.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.

Vicia tenuifolia – tuoksuvirnan lehdykät ovat pyöreähkötyviset, suippopäiset, lyhyen otakärkiset ja ehytlaitaiset sekä keskisuoneltaan epäselvät. Ne ovat molemmin puolin tiheästi myötäkarvaiset ja valaistuksesta riippuen vihreät tai karvoituksen vuoksi harmahtavanvihreät. Lehdyköiden ruoti on enintään 1 mm pitkä. 18.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Vicia tenuifolia – tuoksuvirnalla on Suomessa yksi pitkäaikainen ja vakiintunut esiintymä Ahvenanmaalla. Ensimmäinen havainto pienialaisesta kasvustotuppaasta on vuodelta 2006. Vuosi vuodelta kasvustoala on laajentunut ja oli 2026 jo noin 7 m x 10 m:n suuruinen. Kasvupaikkana on tienvarren niittyalue. Luontaisella levinneisyysalueella kasvupaikkoina ovat mm. kalkkipitoiset kedot, metsänreunat, pensaikot ja tienvarret. Laji on aikaisemmin tavattu tulokkaana parilta paikalta Uudenmaan eliömaakunnasta. Viimeisin niistä on 1970-luvun alusta. 18.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto