• Viola reichenbachiana Jord. ex Boreau x riviniana Rchb. – pyökkiorvokki x metsäorvokki
• risteymänimi Viola xbavarica Schrank
• Viola L. – orvokit
• Violaceae – orvokkikasvit

Pyökkiorvokki, Viola reichenbachiana ja metsäorvokki, V. riviniana ovat läheisiä ja ulkomuodoltaan sekä kasvutavaltaan samankaltaisia lajeja. Yleinen metsäorvokki myös kasvaa pyökkiorvokin seuralaisena ilmeisesti kaikilla Ahvenanmaan kasvupaikoilla. Tämä johtaa lähes vääjäämättä orvokeilla aika yleiseen lajien väliseen risteytymiseen. Kirjallisuudessa mainitaan risteytymistä tapahtuvan, mutta Kasviatlaksen ja Laji.fi:n tiedostoissa ei ole yhtään risteymähavaintoa Suomesta. Syynä lienee usein mainittu risteymien vaikea tunnistettavuus. Risteymät eivät suinkaan aina asetu kantalajien puoliväliin, vaan usein muistuttavat enemmän jompaa kumpaa niistä. Osaltaan tähän lienee vaikuttamassa myös mahdollinen risteymien takaisin risteytyminen jommankumman kantalajin kanssa. Huomionarvoista on, että seuraava risteymän sanallinen kuvailu ja kuvasarja perustuvat vain yhden, noin 30 m x 40 m:n kasvualueen havaintoihin.

Risteymän molemmat kantalajit ovat lehtiruusukkeellisia. Metsäorvokki on tavallisesti noin 10-25 cm korkea ja pyökkiorvokki noin 10-15 cm korkea. Lehtien kokovaihtelu on lähes yhtäläinen, mutta pyökkiorvokilla lehtilapa on kuitenkin keskimäärin pienempi. Risteytyminen häivyttää lajien korkeuseron ja mahdollisen lehtien kokoeron kokonaan. Ei pyökki- ja metsäorvokkiakaan voi toisistaan erottaa ilman kukintoja.

Pyökkiorvokin teriö on sinipunainen ja tavallisesti noin 12-18 mm pitkä ja noin 10-15 mm leveä. Kaksi ylös suuntautunutta ja kaksi kyljittäin alaviistoa terälehteä ovat kapean vastapuikeat eivätkä juurikaan limittäiset. Ne ovat useimmiten noin 8-14 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 4-6 mm leveät sekä tyveen saakka sinipunaiset. Metsäorvokilla teriö on lähes aina sininen ja tavallisesti noin 15-25 mm pitkä ja suunnilleen pituutensa levyinen. Sen vastaavat terälehdet kuin edellä ovat leveähkön vastapuikeat, yleensä limittäiset ja tyveltään valkoiset sekä useimmiten noin 13-18 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 6-10 mm leveät. Alimmainen, kannuksellinen terälehti on pyökkiorvokilla noin 7-8 mm leveä ja metsäorvokilla noin 8-10 mm leveä.

Risteymän teriö on sininen tai valostakin riippuen hieman sinipunertava. Alla olevassa kuvasarjassa on kaksi samoista kukista otettua kuvaa, joista voimakkaammassa auringon valossa teriöt vivahtavat sinipunaiseen päin, ja varjossa teriöt ovat aivan siniset. Koska kantalajien teriöiden kokomitat ovat osittain sisäkkäiset, ei risteymäkään varsinaisesti teriön koon perusteella erotu. Tosin kuvauspaikalla pyökkiorvokkien teriö oli jo silminnähdenkin metsäorvokkia pienempi ja kapeampi. Kuvasarjan risteymäyksilöillä teriön pituus sijoittuu noin välille 15-20 mm. Risteymän terälehdet ovat keskimäärin pyökkiorvokin terälehtiä hieman leveämmät ja sen vuoksi useimmiten vähän limittäiset. Muidenkin kuin alimman terälehden tyvi on ainakin jossain määrin vaalea tai metsäorvokin tavoin valkoinen.

Pyökkiorvokin teriön kannus on noin 3-5 mm pitkä, noin 2 mm paksu, jokseenkin suora tai toisinaan hieman alaspäin kaareutuva ja tummahkon sinipunainen. Metsäorvokin kannus on noin 5-7 mm pitkä, tanakka, suora tai ylöspäin kaareva ja valkoinen tai vaaleansininen. Kuvauspaikalla ja laajemminkin Ahvenanmaan Lemlandissa, Nåtössä, metsäorvokkien kannus näyttää olevan aina valkoinen. Risteymän kannus on jokseenkin suora, noin 4-6 mm pitkä ja noin 2 mm paksu. Sen väri on vaaleahkon sininen, hieman sinipunaiseen vivahtava tai terälehtiä selvemmin sinipunainen.

Pyökkiorvokin verholehdet ovat tyvilisäkkeen kanssa yleensä noin 7-8 mm pitkät. Tyvilisäkkeet ovat tylppäpäiset ja toisinaan hieman matalahampaiset sekä noin 0,5-1 mm pitkät. Metsäorvokin verholehdet ovat tyvilisäkkeen kanssa yleensä noin 7-11 mm pitkät. Tyvilisäkkeet ovat pyöreä-, tylppä- tai hammaspäiset ja noin 2-3 mm pitkät. Ainakin kuvauspaikalla risteymän verholehdet muistuttivat lähes yksinomaan pyökkiorvokin verholehtiä. Niiden tyvilisäkkeet olivat tylppiä ja noin 1,4-1,7 mm pitkiä. Kuvasarjassa on kuitenkin yksi kukka, jonka tyvilisäkkeet ovat selvästi em. mittaväliä pitemmät ja pyöreäpäiset. Kyseessä on ehkä takaisinristeymä metsäorvokin kanssa.

Kuten edellä olevasta tekstistäkin voi päätellä, pyökkiorvokin kasvupaikalla mahdollisesti kasvavien risteymien määritys vaatii kokonaisarviointia. Ensin kannattaa tutustua kasvupaikan selvästi puhtaisiin pyökki- ja metsäorvokkeihin ja vertailla niitä. Sitten on hyvä ottaa lähikuvia epäillystä risteymästä ja verrata niitä kumpaankin kantalajiin. Kaikessa liikkumisessa ja toiminnassa pitää tiedostaa oleskelu todennäköisellä luonnonsuojelualueella ja tiukasti suojellun lajin kasvupaikalla. Risteymien tunnistaminen vaatii myöhemmänkin tarkastelun mahdollistavan kuvamateriaalin teriöstä, terälehtien muodosta, kannuksesta ja verholehtien tyvilisäkkeistä. Niistä olisi hyvä ottaa myös mittoja kasveja vahingoittamatta. Erityisesti verholehtien tyvilisäkkeiden mittaaminen on tarkkaa millimetripuuhaa ja vaatii vakaata syväkyykkyä.  

Mahdollista risteymää kannattaa lähestyä tuntomerkkiristiriitojen kautta. Jos teriö on kannusta myöten sinipunainen, enintään 18 mm pitkä, ja sen terälehdet ovat lomittumattoman kapeat, kyseessä on lähes varmuudella pyökkiorvokki. Jos taas teriö on selvästi sininen, kannukseltaan valkoinen, ja sen terälehdet ovat pyöreämuotoisen lomittaiset, päädytään metsäorvokkiin. Epäilyn risteytymisestä voi mielessään herättää, jos teriö on kapeahkoterälehtinen, sinipunaiseen kyllä vivahtava kannusta myöten mutta pituudeltaan pyökkiorvokin ylärajan tuntumassa tai sen ylikin. Seuraavaksi on syytä perehtyä verhiön tyvilisäkkeiden pituuteen. Jos ne ovat yhtä millimetriä pitemmät, kyseessä on melkoisella varmuudella risteymä. Jos teriö on kapeahkoterälehtinen ja kannusta myöten selvästi sininen tai vaaleansininen, mutta verhiön tyvilisäkkeet ovat tylpät ja alle 2 mm pitkät, ollaan taas suurella todennäköisyydellä risteymän kanssa tekemisissä. Mahdollinen kantalajien kanssa tapahtuva takaisinristeytyminen voi kuitenkin synnyttää yksilöitä, jotka ovat niin lähellä jompaa kumpaa kantalajia, että varmempaa risteymämääritystä ei voi tehdä, koska myös lajien sisäinen muuntelu täytyy ottaa huomioon.

Pyökkiorvokkia tavataan Suomessa vain Ahvenanmaalla, jossa sillä on alle kymmenen kasvupaikkaa. Laji on vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa todettu erittäin uhanalaiseksi (EN). Uhkatekijöinä ovat erityisesti kuusettuminen ja muu kasvualueen umpeutuminen, metsien uudistamis- ja hoitotoimet sekä rakentaminen. Risteytymistä metsäorvokin kanssa ei ole mainittu uhkatekijöissä. Risteymä on selvästi lisääntymiskykyinen. Sen yksilöt ovat hyvin elinvoimaisen näköisiä ja näyttävät esiintyvän myös tiiviinä ryhminä. Tällainen, jopa toista tai molempia kantalajeja rehevämpi ja tiheämpi kasvutapa on aika yleistä orvokkiristeymille. Erityisesti rantaorvokin, V. stagnina, risteytyminen aho-orvokin, V. canina, kanssa on luonut joillakin kasvupaikoilla selvästi rantaorvokkia selviytymiskykyisemmän risteymäkannan, joka on lopulta syrjäyttänyt kokonaan puhtaan rantaorvokin. Risteytyminen onkin mainittu erittäin uhanalaisen rantaorvokin uhkatekijöissä. Risteytymisen vaikutusta tai uhkaa on varmasti vaikeampi arvioida pyökkiorvokin osalta, koska risteymä ja risteytymisen määrä tunnetaan ilmeisesti huonommin.

Kasviatlaksessa ei ainakaan toistaiseksi ole mainintoja pyökkiorvokin ja metsäorvokin risteymien kasvupaikoista.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Viola reichenbachiana x riviniana – pyökkiorvokin ja metsäorvokin risteymää voidaan tavata lajien yhteisiltä kasvupaikoilta. Erittäin uhanalainen (EN) pyökkiorvokki esiintyy Suomessa vain Ahvenanmaalla. Tunnettuja kasvupaikkoja on alle kymmenen, ja osasta niistäkin laji lienee jo hävinnyt. Pyökkiorvokin kyllä tiedetään risteytyvän metsäorvokin kanssa, mutta risteymien tunnistaminen on vaikeaa. Siksi risteymä ja risteytymisen määrä tunnetaan ilmeisen huonosti. Risteymä on selvästi lisääntymiskykyinen. Sen yksilöt ovat hyvin elinvoimaisen näköisiä ja näyttävät esiintyvän kuvan tavoin myös tiiviinä ryhminä. Ainakaan vielä uhanalaisuusarvioinnissa ei ole risteytymistä otettu mukaan uhkatekijänä. A, Lemland, Nåtö, saaren pohjoisosan luonnonsuojelualue, 19.5.2025. Ellei toisin mainita, kuvat ovat tältä samalta kasvupaikalta. Copyright Hannu Kämäräinen.

Viola reichenbachiana x riviniana – pyökkiorvokin ja metsäorvokin risteymä on noin 10-20 cm korkea ja yleensä useampivartinen. Niinpä se ei näiltä yleispiirteiltään eroa kantalajeistaan. 19.5.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Viola reichenbachiana x riviniana – pyökkiorvokin ja metsäorvokin risteymän teriö kannuksineen usein vivahtaa, valostakin riippuen, hieman sinipunertavaan. Koska kantalajien teriöiden kokomitat ovat osittain sisäkkäiset, ei risteymäkään varsinaisesti teriön koon perusteella erotu. Kuvasarjan risteymäyksilöillä teriön pituus sijoittuu noin välille 15-20 mm. Risteymän terälehdet ovat keskimäärin pyökkiorvokin terälehtiä hieman leveämmät ja sen vuoksi useimmiten vähän limittäiset. 19.5.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Viola reichenbachiana x riviniana – pyökkiorvokin ja metsäorvokin risteymän teriön värisävy on suoraan riippuvainen valon määrästä. Jos edellinen kuva tuo mieleen pyökkiorvokin, samoista kukista otettu varjoinen, siniteriöinen kuva viittaa enemmän metsäorvokkiin. Lajiyhtymäkohdat helposti vaihtelevat katsojan mielessä myös maastossa, ja se tekee risteymien tunnistamisesta vaikeaa. 19.5.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Viola reichenbachiana x riviniana – pyökkiorvokin ja metsäorvokin risteymän varmistamiseksi kukkaa ja teriötä on tarkasteltava lähemmin ja etsittävä ristiriitoja puhtaisiin kantalajeihin. Otetun kuvasarjan kasvupaikalla kaikkien metsäorvokkien kannus oli valkoinen. Myös muualla Nåtössä metsäorvokit näyttävät olevan valkokannuksisia. Kuvassa oikealla olevan kukan sivuprofiili paljastaa, että muuten sinisen teriön kannus on sävyltään hailean sinipunainen. Verholehtien tyvilisäkkeet ovat pyökkiorvokin tyyppisesti aivan tylppäpäiset ja lyhyet. Saman yksilön taaempi teriökuva edestä päin kuitenkin osoittaa varmuudella, ettei kyse voi olla puhtaasta pyökkiorvokista. 19.5.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Viola reichenbachiana x riviniana – pyökkiorvokin ja metsäorvokin risteymän terälehdet voivat olla pyökkiorvokin tavoin hyvin kapeat ja täysin toisistaan erilliset. Kuvan yksilö on kannusta myöten sininen, ja pyökkiorvokkiin sopimattomasti kaikkien terälehtien tyvi on vaalea tai valkoinen. Myös teriön koko, joka ei kuvassa näy, on pyökkiorvokille liian suuri. 19.5.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Viola reichenbachiana x riviniana – pyökkiorvokin ja metsäorvokin risteymän kuvassa oleva teriö on puolestaan hyvin metsäorvokin oloinen malliltaan, kooltaan ja väriltään. Ensimmäisen epäilyn siemenen kylvää kuitenkin muurahaisten puhkoma, sinertävä kannus, koska kasvusaaren metsäorvokeilla se näyttää olevan valkoinen, kuten edellä on jo todettu. Risteymämäärityksen vahvistavat poikkileikatun tylpät ja lyhyet verholehtien tyvilisäkkeet. 19.5.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Viola reichenbachiana x riviniana – pyökkiorvokin ja metsäorvokin risteymän lehtikorvakkeet eivät kantalajien korvakkeiden samankaltaisuuden ja vaihtelevuuden vuoksi anna mitään tukea risteymien tunnistamiseen. Kuvan yksilöllä korvakkeiden ripsihampaat ovat noin korvakkeen leveyden pituiset tai lyhyemmät. 19.5.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Kuvassa 1 on selkeä pyökkiorvokin, Viola reichenbachiana, kukka. Teriö on sinipunainen ja noin 12-18 mm pitkä. Teriön kannus on noin 3-5 mm pitkä ja tummahkon sinipunainen. Verholehtien tyvilisäkkeet ovat tylppäpäiset ja noin 0,5-1 mm pitkät. 19.5.2025. Kuvassa 2 on pyökki- ja metsäorvokin risteymän, V. reichenbachiana x riviniana, kukka. Sen teriö on yleensä enemmän sininen kuin sinipunertava ja näyttää tavallisesti olevan noin 15-20 mm pitkä. Kannus on suorahko, noin 4-6 mm pitkä ja siinä voi aika usein nähdä sinipunaista sävyä. Verholehtien tyvilisäkkeet ovat useimmiten tylppäpäiset ja noin 1,4-1,7 mm pitkät.  19.5.2025. Kuva 3 esittää metsäorvokin, V. riviniana, teriömuotoa, jossa terälehtien lisäksi myös kannus on sinisävyinen ja vielä ylöspäin kaareva. Teriössä on paljon yhtenevyyttä kuvan 2 risteymän kanssa. Olennainen ero löytyy kuitenkin verholehtien tyvilisäkkeistä, jotka metsäorvokilla ovat noin 2-3 mm pitkät. Kuvasarjan kasvupaikalla ei kasvanut puhtaita, sinikannuksisia metsäorvokkeja. Kuva: St, Sastamala, Vammala, Kaltsila, Poukonvuoren lehtometsärinne, 16.5.2019. Kuva 4 edustaa metsäorvokin helpommin risteymästä erottuvaa, valkokannuksellista muotoa. Teriö on noin 15-25 mm pitkä. Myös verholehtien pitkät tyvilisäkkeet leveiden terälehtien ohella tukevat käsitystä tyypillisestä metsäorvokista. 18.5.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto