• Euphorbia helioscopia L. – viisisädetyräkki
• Euphorbia L. – tyräkit
• Euphorbiaceae – tyräkkikasvit

Viisisädetyräkki, Euphorbia helioscopia, on yksivuotinen, maitiaisnesteinen ja myrkyllinen sekä yleensä kalju ruoho, joka on pysty ja tavallisesti noin 15-40 cm korkea. Pääjuuri on ohut, pysty ja vaalea. Varsi on liereä, kellanvihreä ja toisinaan harvakseen karvainen. Se on haaraton tai tyveltään haarova.

Alimmat lehdet ovat varrella vastakkain ja muut kierteisesti. Alimmat ovat ruodilliset ja muut ruodittomat. Ruoti on yleensä enintään 5 mm pitkä. Lapa on vastapuikea, pyöreä-, tylppä- tai lanttokärkinen ja kärkiosastaan matalasti hammasreunainen sekä kapenevasta tyviosastaan ehytlaitainen. Se on vihreä tai kellanvihreä ja tavallisesti noin 5-30 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 4-15 mm leveä. Lehdet alkavat varista kukinnan vielä jatkuessa.

Kukinto on varren ja haarojen kärjessä oleva, osakukintojen muodostama kerrannaissarja, joka ensin jakautuu 5 haaraan. Kukin haara jakautuu kärkiosastaan edelleen 3 haaraan, ja nämä haarat jakautuvat vielä 2 haaraan. Kaikki haarat ovat tukilehdelliset. Pääsarjan tukilehtiä on 5, ja ne ovat useimmiten soikean vastapuikeat, kärkiosastaan tai lähes tyveen saakka matalasti hammaslaitaiset ja muuten varsilehtien kaltaiset sekä tavallisesti noin 10-30 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 5-20 mm leveät. Kerrannaishaarojen tukilehdet ovat pääsarjan tukilehtien kaltaiset mutta kerroksittain pienenevät. Ylimmän jakautumisen tukilehdet ovat vastakkain, ja ne ovat useimmiten noin 4-7 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 3-6 mm leveät. Kerrannaissarjan uloimmat osakukinnot muodostavat tyräkeille tyypillisen valekukan (cyathium), jossa alimpana on pikarimainen, vihreä tai kellanvihreä suojus, joka on läpimitaltaan noin 1,3-1,8 mm. Sen laidoilla on 4 soikeaa, vihreää ja sarvetonta mesiäislevyä, jotka ovat pitemmässä suunnassaan noin 0,5-1 mm pitkät.

Kukat ovat kehättömät eli teriötä tai verhiötä ei ole. Suojusmaljan pohjalta nousee joukko yksiheteisiä hedekukkia, jotka ovat täydessä mitassaan noin 1,5-2 mm pitkät. Ponnenpuoliskot ovat pyöreät ja sivulle siirottavat. Hedekukkien keskellä on yksi emikukka, jonka perä on noin 1,5-2 mm pitkä ja taipuu pian sivulle. Perän kärjessä oleva sikiäin on pallomainen, vihreä ja läpimitaltaan noin 1,2-1,5 mm. Sikiäimen kärjessä oleva emin vartalo on 3-luottinen ja kukin luotti päästään 2-haarainen. Emi luotteineen on noin 1-1,5 mm pitkä. Hedelmä on nopeasti sikiäimestä paisuva, 3-lohkoinen kota, joka on lähes pallomainen ja vihreä sekä tavallisesti noin 3 mm pitkä ja noin 3-3,5 mm leveä. Lohkojen laidat ovat siipipalteettomia. Jokaisessa lohkossa on yksi siemen, joka on lähinnä pitkänpyöreä, tummanruskea ja pinnaltaan verkkokuvioinen. Siemenen tyvessä on vaalea rasvalisäke, elaiosomi. Ilman sitä siemen on noin 2-2,2 mm pitkä. Normaali kukinta-aika on heinä-syyskuu.

Viisisädetyräkki on Suomessa muinaistulokas eli se on saapunut maahan ihmisen toiminnan avustamana ennen 1600-luvun puoltaväliä. Sen esiintymisalue yltää etelästä päin Satakunnan, Etelä-Hämeen ja Etelä-Karjalan eliömaakuntien linjalle saakka. Se on harvinaistunut ja painottuu nykyään Lounais-Suomeen. Uustulokashavaintoja, joista monet ovat vanhoja, on Kasviatlaksen mukaan niukasti Oulun Pohjanmaan eliömaakuntaan saakka, mutta uudempia on vain Etelä-Savon ja Keski-Pohjanmaan eliömaakunnista. Kasvupaikkoina ovat lähinnä puutarhat, taimistot, pellot, juurikasmaat, joutomaat ja hautausmaat. Muissa Pohjoismaissa laji kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Viisisädetyräkki ei yksivuotisena lajina menesty sulkeutuneessa kasvupohjassa. Sen kasvupaikat ovatkin yleensä ihmisen ahkerasti muokkaamia ja ravinteikkaita. Useampaan kertaan haaroittuva latvakukinto tuottaa nopeasti ja paljon siemeniä. Niinpä kasvustot voivat parhaimmillaan olla tiheitäkin. Siemenissä oleva rasvalisäke saanee maaperässä pesivät muurahaiset kantelemaan niitä toisinaan vähän kauemmaksikin. Tyräkkien valkoinen maitiaisneste on myrkyllistä. Se valuu kasvin haavoista ja murtumista. Ihoon tarttuessaan neste aiheuttaa herkkäihoisemmille rakkuloita ja limakalvoja se syövyttää. Viisisädetyräkin maitiaisnesteellä on ollut myös lääkinnällistä käyttöä. Kansanlääkinnässä myrkyllisellä maitiaisnesteellä hoidettiin savipuoleksi kutsuttua hiivasienen aiheuttamaa ihon pinnallista tulehdusta, joka synnyttää hilseileviä läiskiä. Tauti on yleinen edelleenkin, mutta lääkevoiteet siihen ovat toki toisenlaisia.

Euroopassa kasvaa tulokkaat mukaan lukien yli sata tyräkkilajia. Koko maailmassa niitä on noin 2 160 lajia ja suku onkin yksi suurimmista. Lajien ilmiasu on globaalisti äärimmäisen vaihteleva hennoista ruohoista pensaisiin, puihin ja kaktusmaisiin mehikasveihin. Suomessa tavattavat lajit ovat kaikki ruohoja. Näistä vain kookas rantatyräkki, E. palustris, on Suomenlahden rannikolla kasvava alkuperäislaji. Muut ovat muinais- tai uustulokkaita ja viljelykarkulaisia. Selvästi viisisädetyräkkiä kookkaampia, monivuotisia lajeja ovat uustulokas kenttätyräkki, E. esula ja viljelykarkulaiset tarhatyräkki, E. cypasissias ja kultatyräkki, E. epithymoides. Lähes samaa kokoluokkaa viisisädetyräkin kanssa ovat yksivuotiset kolmisädetyräkki, E. peplus ja pikkutyräkki, E. exigua. Myös kolmisädetyräkki on muinaistulokas, jonka levinneisyysalue on suunnilleen sama kuin viisisädetyräkilläkin. Jo lajien nimet kertovat niiden merkittävimmän rakenteellisen eron. Kolmisädetyräkin kerrannaissarjassa on kolme päähaaraa. Lisäksi lehdet ovat kokonaan ehytlaitaiset. Pikkutyräkkiä on tavattu hyvin harvinaisena ja alueellisesti suppeana uustulokkaana. Se on nimensä mukaisesti pieni ja hento ruoho, jonka latvakukinto on 3-5-haarainen. Varsilehdet ovat tasasoukat.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle viisisädetyräkin esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase). Kartasta puutuvat virheellisesti Ruotsi ja Tanska.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Euphorbia helioscopia – viisisädetyräkki on vanha ihmisen seuralainen, joka kasvaa lähinnä puutarhoissa, taimistoilla, pelloilla, juurikasmailla, joutomailla ja hautausmailla. Norja, He, Hedmark, Kongsvinger, keskustan pohjoispuoli, Vestre Solørvegin varrella olevan ohrapellon laide, 20.7.2024. Ellei toisin mainita, kuvat ovat tältä samalta kasvupaikalta. Copyright Hannu Kämäräinen.

Euphorbia helioscopia – viisisädetyräkki on yksivuotinen laji. Se ei menesty sulkeutuneessa kasvupohjassa. Kasvupaikat ovatkin yleensä ihmisen ahkerasti muokkaamia ja ravinteikkaita. Runsaan siemenpankin turvin viisisädetyräkki selviää tilapäisemmän nurmettumisvaiheenkin yli, kunhan maanmuokkaus taas vapauttaa sille kasvutilaa. 20.7.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.

Euphorbia helioscopia – viisisädetyräkki on maitiaisnesteinen, myrkyllinen ja yleensä kalju ruoho, joka on pysty ja tavallisesti noin 15-40 cm korkea. Varsi on haaraton tai tyveltään haarova. 20.7.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.

Euphorbia helioscopia – viisisädetyräkin kukinto on varren ja haarojen kärjessä oleva, osakukintojen muodostama kerrannaissarja, joka ensin jakautuu viiteen haaraan. Lähilajilla, kolmisädetyräkillä, E. peplus, päähaaroja on kolme. 20.7.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.

Euphorbia helioscopia – viisisädetyräkin pääsarjan kukin haara on tukilehdellinen. Tukilehdet ovat vihreät tai kellanvihreät ja useimmiten soikean vastapuikeat sekä pyöreä-, tylppä- tai lanttokärkiset. Ne ovat tavallisesti noin 10-30 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 5-20 mm leveät. 20.7.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.

Euphorbia helioscopia – viisisädetyräkin pääsarjan tukilehdet ovat kärkiosastaan tai lähes tyveen saakka matalasti hammaslaitaiset. 20.7.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.

Euphorbia helioscopia – viisisädetyräkin kasvaessa ja kehittyessä kukin viidestä päähaarasta jakautuu kärkiosastaan edelleen kolmeen haaraan. 20.7.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.

Euphorbia helioscopia – viisisädetyräkin kukinnon kerrannaissarja jakautuu kärjessään kahteen haaraan, joiden tukilehdet ovat vastakkain. Tukilehdet ovat useimmiten noin 4-7 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 3-6 mm leveät. 20.7.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.

Euphorbia helioscopia – viisisädetyräkin, kuten muittenkin tyräkkien kukinto on hyvin monimutkainen kokonaisuus. Kerrannaissarjan uloimmat osakukinnot muodostavat tyräkeille tyypillisen valekukan (cyathium), jossa alimpana on pikarimainen, vihreä tai kellanvihreä suojus, joka on läpimitaltaan noin 1,3-1,8 mm. Sen laidoilla on neljä soikeaa, vihreää ja sarvetonta mesiäislevyä. Kukat ovat kehättömät eli teriötä tai verhiötä ei ole. Suojusmaljan pohjalta nousee joukko yksiheteisiä hedekukkia, jotka ovat täydessä mitassaan noin 1,5-2 mm pitkät. Hedekukkien keskellä on yksi emikukka, jonka perä taipuu pian sivulle Perän kärjessä oleva sikiäin on pallomainen ja läpimitaltaan noin 1,2-1,5 mm. 20.7.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.

Euphorbia helioscopia – viisisädetyräkin kukinto nuolilla havainnollistettuna: Punareunaiset nuolet osoittavat valekukkia, joiden suojuksen reunalla olevat mesiäislevyt ovat pitemmässä suunnassaan noin 0,5-1 mm pitkät. Siniset nuolet näyttävät valekukan suojusmaljan pohjalta nousevat, kehättömät, yksiheteiset hedekukat, joiden ponnenpuoliskot ovat pyöreät. Ruskehtavat nuolet viittaavat sikiäimestä paisuvaan kolmilohkoiseen kotaan, joka on lähes pallomainen ja vihreä sekä tavallisesti noin 3 mm pitkä ja noin 3-3,5 mm leveä. Alimmaisen kodan kärjessä näkyvät myös kaksihaaraiset luotit. 20.7.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.

Euphorbia helioscopia – viisisädetyräkin kodan jokaisessa lohkossa on yksi siemen, joka on lähinnä pitkänpyöreä, tummanruskea ja pinnaltaan verkkokuvioinen. Siemenen tyvessä on muurahaislevintää helpottava vaalea rasvalisäke, elaiosomi, joka näkyy kuvassa parissa siemenessä. Ilman sitä siemen on noin 2-2,2 mm pitkä. V, Piikkiö (1.1.2009 alkaen Kaarina), Rungonmäki (Kellarimäki), vehnäpellon etelälaita Kollon korkean kallion tasalla, 2.8.2002. Kuva näytteestä copyright Hannu Kämäräinen.

Euphorbia helioscopia – viisisädetyräkin aamukasteen helmikoristeisesta lehdestä on nähtävissä, kuinka se on kärkiosastaan matalasti hammasreunainen ja kapenevasta tyviosastaan ehytlaitainen. 20.7.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.

Euphorbia helioscopia – viisisädetyräkki on Suomessa muinaistulokas eli se on saapunut maahan ihmisen toiminnan avustamana ennen 1600-luvun puoltaväliä. Sen esiintymisalue yltää etelästä päin Satakunnan, Etelä-Hämeen ja Etelä-Karjalan eliömaakuntien linjalle saakka. Se on harvinaistunut ja painottuu nykyään Lounais-Suomeen. Uustulokashavaintoja, joista monet ovat vanhoja, on niukasti Oulun Pohjanmaan eliömaakuntaan saakka. Muissa Pohjoismaissa laji kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Eteläisen Länsi-Norjan Kongsvingerissä, josta kuvasarja lähes kokonaisuudessaan on, viisisädetyräkki näytti olevan voimissaan useammallakin peltoalalla. 20.7.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto